Quartermaster General: The Cold War

Quartermaster General -sarjan neljäs osa tiivistyy kahteen asiaan: kylmään sotaan ja kolmeen osapuoleen.

Kylmän sodan kattavia pelejä ei ole vielä liian monta, Twilight Strugglen jälkeen seuraavaa peliä saa jo miettiä. Ian Brodyn pelinä kylmä sota on kolmen blokin vastakkainasettelu, joka pelimekaniikoiltaan muistuttaa eniten Victory or Deathia, ollen asetelmaltaan kuitenkin tuore.

Alku

Kylmän sodan osapuolet ovat neuvostoblokki, länsiblokki ja liittoutumaton blokki. Pelikierroksen aikana blokit pelaavat vuoronsa luetellussa järjestyksessä. Jos jokin efekti koskee useampaa blokkia, saa vuorossa oleva blokki päättää, missä järjestyksessä se käydään läpi.

Alussa kukin blokki nostaa 12 korttia, joista kaksi vakoilukorttia pelataan kuvapuoli alaspäin ja kolme korttia laitetaan nostopakan pohjalle. Loput seitsemän korttia muodostavat aloituskäden. Jos 12 kortin joukossa ei ole kahta vakoilukorttia, kortit sekoitetaan takaisin pakkaan ja tehdään uusi nosto. Tätä jatketaan kunnes käteen nousee kaksi vakoilukorttia.

Pelivuoro

Ensimmäisenä pelivuorossa on vuoron alku -vaihe. Vaiheen aluksi on mahdollista kolme käsikorttia pois heittämällä hakea nostopakasta jokin viidestä peruskortista, jotka ovat yksiköiden rakentamista maalle, merelle tai ilmaan tai taisteluita. Tämän jälkeen on mahdollista käyttää aiemmin valmisteltuja kortteja.

Toinen vaihe on ilmavaihe. Ilmavaiheessa voi ilmavoima-kortilla rakentaa yhden uuden ilmavoiman tai tehdä ilmaiskun ,tai siirtää ilmavoimia heittämällä pois yhden käsikortin.

Kolmas vaihe on tuttu peluuvaihe, nyttemmin toimintovaihe. Vaiheen aikana voi pelata tai valmistella yhden kortin, käytännössä minkä tahansa muun kortin kuin vakoilun tai ilmavoiman.

Huoltovaihe on myöskin tuttu, sen aikana kaikki omat huoltamattomat yksiköt katoavat pelilaudalta.

Poisheittovaiheessa voi heittää kortin pois kädestä. Vaihe on lähinnä kiinnostava blokkia kahdestaan pelatessa, jolloin kortin voi antaa blokin toiselle osapuolelle.

Vakoiluvaiheessa voi valmistella yhden vakoilukortin. Kortti pelataan odottamaan aktivointia kuvapuoli alaspäin ja pelaaminen maksaa yhden käsikortin.

Nostovaiheessa käsi täydennetään seitsemään korttiin.

Huolto- ja nostovaihetta lukuun ottamatta vaiheet ovat vapaaehtoisia.

Kortit

Peruskortit ovat siis armeijan rakentaminen, laivaston rakentaminen, maataistelu, meritaistelu ja ilmavoima. Muut kortit ovat tapahtumia, statuksia, joukkotuhoaseita ja vakoilua (joka ovat usein paljon muutakin kuin vakoilua). Peruskortit ja tapahtumat pelataan, loput valmistellaan. Erona on, että pelatut kortit menevät poistopakkaan ja valmistellut jäävät eteen odottamaan käyttämistä.

Pakka on jälleen kerran blokin voimavara ja resurssit. Jos se loppuu, niin uusia kortteja ei enää saa, mitään pakan uudelleenmuodostamista ei ole.

Huolto ja rakentaminen

Yksiköt rakennetaan huollettujen yksiköiden viereen siten, että myös rakennettu yksikkö on huollettu. Yksiköiden rekrytointi ei kysy huollon päälle. Yksikkö on huollettu, jos se on huoltoalueella tai jos se pystyy vetämään omien yksiköiden kautta reitin huoltoalueelle, molemmissa tapauksessa alueiden hallinnan pitää olla kiistatonta. Toisin kuin aiemmissa peleissä, tässä ei ole niin sanottuja kotialueita, joille voisi aina rakentaa. Pelin aikana kullekin blokille voi kuitenkin ilmestyä uusia huoltopisteitä ja -alueita korteista.

The Cold War eroaa aiemmista peleistä siinä, että alueilla voi nyt olla yhtä aikaa vastakkaisten blokkien yksiköitä. Samalla myös taistelut tapahtuvat jaetuilla alueilla. Edelleen kultakin blokilta voi alueella olla vain yksi yksikkö sekä ilmavoimat.

Omalla vuorollaan yksikön voi milloin tahansa laittaa myös orgaaniseen huoltoon loppuvuoron ajaksi heittämällä kädestään kortin pois. Orgaanista huoltoa ei voi tehdä ennalta rakennettavalle yksikölle, mutta se on kätevää esimerkiksi silloin kun tapahtuma rekrytoi yksikön jonnekin jaetulle alueelle ja antaa sitten aloittaa tappelun.

Ilmaiskut ja taistelut

Pelivuoro antaa useamman mahdollisuuden kuumentaa kylmää sotaa eli aiheuttaa eskalaatiota.

Ilmaiskussa huollettu ilmayksikkö tuhoaa yksikön samalta tai viereiseltä alueelta. Jos vihollisella on alueella ilmayksikkö suojanaan, vain se on mahdollista tuhota.

Tavallinen taistelu aloitetaan pelaamalla maa- tai meritaistelukortti ja osoittamalla vastaava alue, jolla on oma huollettu yksikkö ja vastustajan yksikkö. Taistelussa puolustajan yksikkö yksinkertaisesti tuhoutuu. Puolustajan on kuitenkin mahdollista käyttää ja kuluttaa ilmayksiköitä samalta tai viereisiltä alueilta torjumaan hyökkäystä, jolloin ilmayksikkö tuhoutuu hyökätyn yksikön sijaan. Hyökkääjä voi vastata tähän omilla läheisillä ilmavoimillaan. Tämä ilmataistelu jatkuu kunnes toinen osapuoli ei enää halua tai voi lähettää ilmavoimia.

Vastustajan yksiköitä voi olla mahdollista eliminoida sopivilla korteilla, mikä ei välttämättä vaadi huoltoa tai omia yksiköitä. Jos ilmavoimien alta eliminoidaan yksikkö, ilmavoimat saa siirtää viereisen oman yksikön tueksi maksamalla kädestä kortin. Vaihtoehtona on antaa ilmavoimien tuhoutua.

Ilmaiskuista ja taisteluista seuraa eskalaatiota, kuten myös joukkotuhoaseista. Pelissä joukkotuhoaseina on ydinohjusten lisäksi myös erinäiset perinteisemmät aseet, kuten mattopommitus ja raketinheittimet. Yhteistä niille on kertakäyttöisyys.

Joukkotuhoaseiden käyttö toista blokkia vastaan maksaa pisteitä, mutta jos blokki on aiheuttanut eskalaatiota omaa blokkia vastaan, jokainen eskalaatio alentaa hintaa yhdellä. Pienemmän pistehinnan joukkotuhoaseet tuhoavat etupäässä yksiköitä, järeämmät aseet tuhoavat toisia aseita tai kortteja vastustajan nostopakasta tai vähentävät kohteen voittopisteitä. Jos joukkotuhoase pakottaa heittämään kortteja pakasta ja kortteja ei ole tarpeeksi, jokainen puuttuva kortti vähentää kohdeblokilta pisteen.

Pisteytys

Pisteytys tapahtuu parillisten kierrosten sekä viimeisen 19. kierroksen jälkeen. Blokki voittaa pisteytyskierroksen jälkeen, jos sillä on 20 pisteen kaula viimeisenä olevaan nähden. Sitä ennen toisena olevan pitää antaa pisteitä kolmantena olevalle. Pisteitä saa jokaisesta pelilaudalla olevasta armeijasta ja yksin pitämistään huoltoalueista. Kierrosten aikana pisteitä voi saada vakoilukorteista.

Blokeista

Neuvostoblokki perustuu armeijoihin ja huoltopisteitä laudalle tuovien tapahtumien pelaamiseen. Neuvostoblokilla on monia hyödyllisiä vakoilukortteja ja laajenemista auttavia kevyempiä joukkotuhoaseita. Vakoilun avulla neuvostoblokki voi myös haalia lisäpisteitä.

Länsiblokki luottaa statuksiin, joiden avulla saa lisätoimintoja laudalla olevien pistepaikkojen hallussapitoon. Esimerkiksi NATO antaa länsiblokin rekrytoida yksikön Pohjois-Atlantille tai sen viereen vuoron alussa, jos heittää kädestä kolme korttia pois. Statusten hyödyntäminen syö kortteja, mutta toisaalta lännellä on paksuin pakka.

Liittoutumaton blokki koostuu Kiinasta, Intiasta ja pienempiä maita kuvaavista nationalisteista. Blokki voi kerätä helposti pisteitä statuksistaan sekä levittäytymisestään vaivihkaa pelilaudalle. Nationalistiyksiköt oikeilla alueilla oikeaan aikaan voivat tuottaa vakoilun kautta paljon pisteitä kerralla.

Liittoutumaton blokki toimii vähän erilailla kuin muut blokit. Kiina ja Intia ovat kuten muut, mutta nationalistit ovat oma lukunsa. Niiden yksiköitä ei rakenneta ilman oikeita statuksia, sillä ne eivät huolla toisiaan, mikä on loogista, kuvaavathan ne itsenäisiä valtioita. Yksiköt eivät myöskään katoa huollon puutteessa pois, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat aina huollettuja. Nationalistit eivät myöskään koskaan ilmaannu laudan printatuille huoltoalueille ja blokin yksiköt eivät voi olla samalla alueella.

Quartermaster General: The Cold War on sarjan ensimmäinen juuri kolmelle pelaajalle suunniteltu peli. Blokit voidaan jakaa kahden pelaajan kesken jakamalla pakka värin mukaan, jolloin pelaajamäärä nousee kuuteen. Blokin toimiessa pääsääntöisesti kuitenkin vain toinen pelaaja saa toimia kussakin vaiheessa. Tiimipeliin liittyy myös muutamia muita pikkusääntöjä. Blokkien jakamisen avulla uudet pelaajat on helppo parittaa kokeneempien kesken ja siten ehkä helpottaa heille peliin sisäänpääsyä, mutta minulle tämä on vain ja ainoastaan kolmen hengen peli, jota sarjassa oli kaivattukin.

Mekaniikka ja vuorovaikutus

Kylmän sodan ja kolmen pelaajan mekaniikka ja vuorovaikutus on mielenkiintoinen ja toimiva, mutta myös altis ja hauras, jos niitä ei ymmärrä oikein. Esimerkiksi toisena olevan pelaajan kannattaa lyödä jäljessä olevaa kolmatta blokkia vain jos on varma pääsevänsä ensimmäiseksi, muussa tapauksessa tulee helposti lyöneeksi myös itseään. Ja kahden blokin lyödessä toisiaan hyötyjä on kolmas blokki. Kaiken lyömisarsenaalin käyttäminen ei myöskään ole läheskään aina järkevää.

Peli on mukavan dynaaminen ja erilainen tilanteesta riippuen, muistuttaen toisinaan hieman Churchillia. Kun piste-erot ovat pieniä, on asetelma selkein; jokainen pelaa muita vastaan. Jos yksi blokki on karkaamassa, jäljessä olevien on parempi tehdä jonkinlaista yhteistyöstä. Varsinkin toisena olevan voi olla tilanteesta riippuen hyvä auttaa kolmatta pisteiden saannissa, esimerkiksi ymmärtämällä antaa paikoittain periksi ja vetäytymällä yhteiseltä tai toisen pistealueelta. Miksi pitää yllä kiistaa alueen hallinnasta, jos kuitenkin joutuu myöhemmin antamaan pisteitä? Jos yksi blokki jää muista jälkeen, kaksi muuta kisaavat kärkipaikasta, jottei olisi se, joka pisteitä joutuu luovuttamaan.

Puhepeli on (epävirallinen) osa peliä. Maailma on alun jälkeen ahdas paikka ja jos vain mitään kommentoimatta rakentaa yksikkönsä toisen alueelle huoltolinjoja uhkaamaan, niin turvallisin ratkaisu toki on nopea yksikön poisto tai joukkotuhoaseen kaltaisen vakuutuksen valmisteleminen.

Jos omia yksiköitä katoaa turhan tiuhaan laudalta voi toki pelata käteen sattuneen isoimman joukkotuhoaseen ja ilmoittaa, että sen kohde on blokki, joka tekee seuraavan poiston. Jos pommin räjäyttää ilman perusteluja, tai tekee ja toteuttaa uhkauksen pelin ensimmäisen menetyksen jälkeen tai perusteella, peli romahtaa. Jotakuta saattaa myös häiritä pelin lopussa oleva mahdollisuus kingmakingiin.

Komponentit

Pelin kuvitus on jälleen kerran oikein mainiota ja viehättää silmiäni. Korteissa on tällä kertaa blokkikohtaista kuvitusta, kiitos Kickstarter-kampanjan tavoitteiden.

Pelilauta on aiempia vihreämpi ja vaaleampi. Etelä-Amerikan piilottaminen eskalaatioratojen alle on hieman häiritsevää, mutta pelaamiseen se ei vaikuta millään tavalla. Eskalaatioradan olisin myös toivonut olevan toisenlainen. Usein on kiinnostavampaa tietää, paljonko omaa blokkia vastaan on rikottu eli eskaloitu, kuin paljonko itse on rikkonut muita vastaan, mutta ehkä se on mielipideasia.

Yksiköt ovat kelpo muovinappuloita. Laivastoja kuvaavat sukellusveneet olisivat saaneet olla hieman isompia. Pistemarkerit ovat karun yksinkertaiset ja eskalaatiomarkerit hieman turhan pienet.

Yhteenveto

Quartermaster General: The Cold War ei ole mitenkään tarkka kylmän sodan simulaatio. Jos pelaamista häiritsee se, että ilmaiskut puolin ja toisin ympäri Eurooppaa, tai varsinkaan joukkotuhoaseiden käyttö toista ydinasevaltiota vastaan, eivät johda pikaiseen ydinsotaan ja ydintalveen, niin peli kannattaa jättää väliin.

Jos kaipaa kolmen hengen korttivetoista peliä ja teema kiinnostaa, Quartermaster General: The Cold War on oivallinen valinta vähintään kokeiltavaksi. Jos ensisijainen mielenkiinto on pelisarjan mekaniikkaa kohtaan ja tavallinen pelaajamäärä on jokin muu kuin kolme, suosittelen tutustumaan sarjan muihin peleihin.

Minulle peli täyttää sarjasta puuttuneen aukon erinomaisesti.

Faktat Quartermaster General: The Cold Warista

Suunnittelija: Ian Brody

Julkaisija: PSC Games (2018)

Mutkikkuus: Pelimekaniikka ei ole erityisen mutkikas, mutta oikea tilanteiden tulkitseminen voi vaatia muutaman pelikerran.

Onnen vaikutus: Pienehkö. Kortteja menettää pakasta vain harvoin ja yksittäiset kortit eivät ole yhtä tärkeitä kuin sarjan muissa peleissä.

Vuorovaikutus: Peli tarjoaa puitteet sekä neuvottelemiselle että sotimiselle.

Teema: Kylmä sota sopii peliin mainiosti.

Uudelleenpelattavuus: Kolmen osapuolen dynamiikka yhdistettynä pakasta nouseviin kortteihin tekee peleistä erilaisia.

Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon oleellista tekstiä.

Pelaajamäärä: 3–6. Ylivoimaisesti parhaimmillaan kolmella. Kuusi voi tietyissä tilanteissa toimia. Muille pelaajamäärille en suosittelisi.

Pituus: 60–120 min.