Quacks & Co.: Quedlinburg Dash

Quacks & Co.: Quedlinburg Dash on lautapelinimenä melkoinen erikoismerkkisekamelska. Nimellä on kuitenkin hatara tarkoitus yhdistää kaksi asiaa – melko tunnettu Räävelin rohtotohtorit -peli (harrastajille tutummin Quacks of Quedlinburg) sekä idea siitä, että nyt olisi tarjolla jotenkin nopeampi pelikokemus. Ja totta se onkin, sillä kyseessä on Quacksista tehty lastenpeliversio noin kouluikäisille viikareille.

Koska Quacks on jo pohjimmiltaan lähellä perhepelitasoa, herää auttamatta kysymys onko tällaiselle lastenpeliversiolle minkäänlaista tarvetta? Miten hyvin emopelin maaginen taika saadaan puristettua tenavien tasoiseen peliin? No, itse asiassa yllättävän hyvin.

Kilpasilla

Alkuperäisen Räävelin rakenne on kutakuinkin mukana eli peli jakaantuu kahteen vaiheeseen. Ensin nostellaan umpimähkää omalle ratsulle ruokalaattoja pussista yksi kerrallaan. Aluksi pussissa on vain yksi maissi ja muutama omena, mutta myöhemmin ratsulle voi ostaa luumuja, mustikoita, kaaleja, porkkanoita tai jopa sokerijuurikkaita. Jokaisessa laatassa on numero, jonka mukaan radalla edetään eli mitä suurempi numero, sitä parempi. Tämän lisäksi jokainen ruoka antaa jonkin pienen lisäerikoisvoiman. Voimat joko avittavat radalla lisää eteenpäin tai sitten antavat lisälaattoja tai muuta mukavaa tulevia vuoroja varten.

Pussissa on kuitenkin myös muutama unettava rikkaruoho. Kun niitä nostaa kolmannen, liikkuminen loppuu ja pelaaja siirtyy ostamaan uusia laattoja pussiinsa. Ostokset tehdään omenoista kerätyillä rubiineilla ja ne saa joko keskittää kalliiseen, isompinumeroiseen ruokaan tai ostella useamman pieninumeroisen evään.

Jos pelit, joissa nostellaan asioita umpimähkään pussista eivät ole tuttuja, niin Quacks & Co on varmasti hyvin herkullinen kokemus. On jotenkin yllättävän hauskaa miettiä mitä pussista nousee ja onnistumiset sekä epäonnistumiset herättävät kanssapelaajissa hyvin primitiivisiä “JES!” ja “Voi ei!” -tyylisiä huudahduksia. Tässä piilee pelin kantava voima.

Lumipalloefekti

Räävelin rohtotohtoreiden kivijalkana toimi onnenkoetus – pelissä piti miettiä, miten kauan laattojen nostelua uskaltaa jatkaa ja riskinä oli koko vuoron suhmurointi. Valitettavasti lapset ovat riskinottajina hyvin, hyvin konservatiivisia, joten ei ihme, että tätä puolta on rukattu uusiksi. Nyt kaikki pelaavat omaa peliään siihen saakka, kunnes pussista nousee se kolmas uniruoho.

Vaikka valintaa jatkamisen ja lopettamisen välillä ei enää ole, niin peliin on saatu mukaan yllättävän paljon isoveljensä DNA:ta. Kuinka monta laattaa pääsee tällä kierroksella nostamaan? Ja nouseeko se äsken ostettu superlaatta käteen vai ei?

Kun vuorot pelataan loppuun saakka, tarkoittaa se samalla sitä, että tuurin osuus kasvaa. Jos joku pelaajista saa nostettua kaikki laattansa ensimmäisellä kierroksella ja toinen ei yhtään (mikä on toki hyvin harvinaista), niin peli on melkeinpä jo siinä. Tällöin huono-onninen saattaa saada juuri ja juuri yhden hikisen laatan, kun Hannu Hanhi ostaa samalla kierroksella niitä neljä. Pahimmillaan pelaaja ei liiku tai osta mitään vuoronsa aikana, mikä on modernissa lautapelissä melko erikoista.

Tällainen raskas lumipalloefekti on kuitenkin puolen tunnin lastenpelissä yllättävän siedettävä ongelma. Samalla se tasoittaa pelaajien taitotasoja ja antaa pelaajille tasavertaiset voittomahdollisuudet. Toki on hyvä huomata, että jos lapsi on huono häviämään, niin satunnaisuuden luoma “armottomuus” voi olla toisinaan vaikea niellä. Meillä ongelmaa lievennettiin antamalla ensimmäisenä tippuneelle edes se yksi timantti.

Onnistunut juniori

Quacks & Co loistaa erityisesti ulkoiselta toteutukseltaan. Pirtsakan ja selkeän kuvituksen lisäksi tavaraa on laatikossa niin paljon, että painon perusteella sitä voisi luulla lähinnä harrastajien peliksi. Mukana on yli 200 laattaa, erikoisnoppia, rubiineja, pussukoita, iso kaksipuolinen lauta ja niin edelleen. Jopa puisiin pelinappuloihin on jollain tavalla tulostettu kuvitus pelkkien tarrojen sijasta. Eikä peli ole edes hirvittävän kallis, joten tältä osin kaikki on vähintäänkin kunnossa.

Pelistä huokuu viimeistelyn jälki myös siinä, että mukana on monia pelin omaksumista helpottavia ideoita. Esimerkiksi pelaajalautojen takana on selkeästi eroteltu pussin aloitusruoat, joten pienempikin voi kerätä sopivat laatat alustalleen ja laittaa ne sitten pussiinsa. Myös pelilaatikkoon rakennetussa lokerikossa, jossa ruokalaatat säilötään, on selkeästi laattojen hinnat ostovaihetta varten. Pieniä, mutta oikein näppäriä oivalluksia.

Ainoa seikka mitä jäin ihmettelemään oli se, että miksi peliä pelataan ja ruokia nostellaan vuorotellen? Ehkä tällä tavalla pelaaminen on hallittavampaa eritoten vähemmän pelaavilla (+6 suositusikä on aika sopiva, vaikka tätäkin nuoremmat voivat ihan hyvin pelata mukana). Kuitenkin jo alkuperäistä Rääveliä pelataan samanaikaisesti ja syystä, sillä muutoin peli matelee. Myös Quacks & Co:n kesto lähes tuplaantuu noin 20 minuutista vajaaseen 40 minuuttiin, mikäli peliä pelaa oikein. Aloimmekin hyvin nopeasti nostamaan ja paljastamaan laattamme samaan aikaan.

Isommista lautapeleistä on tehty läjäpäin kevennettyjä lastenpeliversioita paremmalla ja huonommalla menestyksellä ja on ilo huomata, että Quacks & Co.: Quedlinburg Dash edustaa sitä terävintä kärkeä. Erityisesti aikuisen vinkkelistä “Quacks Junior” on yksi viihdyttävimpiä lastenpelejä aikoihin, mutta lapsista vanhimman eli seitsenvuotiaan peli nappasi pihteihinsä vasta joku aika sitten. Tuleva eskarilainen taas ei pelille ole vielä hirveästi lämmennyt. Nuoremmille koululaisille ja heidän perheilleen peliä voi kuitenkin suositella lämpimästi.

Faktat Quacks & Co.: Quedlinburg Dashista

Suunnittelija: [suunnittelija]

Julkaisija: Schmidt Spiele (2022)

Mutkikkuus: Mukana oleva tavaran määrä voi säikäyttää, mutta peliä voi pelata ohjatusti jo melko nuorten lasten kanssa. Kouluikäiset hoksaavat pelin jujun nopeasti.

Onnen vaikutus: Tuurilla on suuri vaikutus lopputulokseen ja omalla laattaosteluilla voi ehkä jonkin verran vaikuttaa omaan menestymiseen.

Vuorovaikutus: Muiden peli lähtökohtaisesti kiinnostaa, koska peli on kilpajuoksua, vaikka muiden peliin ei voi mitenkään vaikuttaa.

Teema: Kilpajuoksuteema toimii oikein hyvin, eritoten, kun kilparatsuina on aasia, possua, lammasta ja lehmää. Värikäs kuvitus kruunaa kaiken.

Uudelleenpelattavuus: Melkein jokaisella ruoalla on kaksi eri erikoisominaisuutta, joilla peliä voi muunnella. Peliä voi siis lähteä kokeilemaan vähän eri “strategioilla” ja sitten vain katsoa, minne tuuri kuljettaa.

Saavutettavuus: Vaikka laatat ovat mukavan värikkäitä, ei väreillä ole pelaamisen kannalta mitään väliä, joten värisokeus ei ole ongelma. Kouluikäiset voivat pelata peliä jo keskenään.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20–30 minuuttia, jos vuorot pelataan samanaikaisesti. Vuorotellen pelatessa saattaa neljästään mennä lähes tunti.