Kategoriat
Peliarvostelut

Pyramid

Suomi on pieni markkina-alue ja siksi moni peli ei saa tarpeeksi vetävää nimeä, saman laatikon ja nimen kun on kelvattava vähintään muissa Pohjoismaissa. Pyramid on tästä hyvä esimerkki. Pelin alkuperäinen nimi, Fluch der Mumie eli Muumion kirous on huomattavasti vetävämpi.

Ravensburgerin julkaisema perhepeli on kuitenkin vaisusta nimestään ja vähän pöhköstä kannestaan huolimatta kiinnostava. Kanteen asti on päässyt myös suunnittelijan nimi: Marcel-André Casasola Merkle. Se selittääkin osaltaan, miksi Pyramid on oivallinen peli.

Aarrejahtia pyramidin käytävillä

Pyramid-lautapelin kansiPyramid on epätavallinen peli. Sitä pelataan laivanupotuksen mieleen tuovalla pystylaudalla. Pelaajat jakautuvat laudan kahdelle puolelle siten, että toisella puolella on muumio ja toisella aarteenetsijät, jotka yrittävät ryöstää pyramidin aarteet. Kyse ei kuitenkaan ole joukkuepelistä kuin puoliksi, sillä pelin voittaa ensin tarpeeksi aarteita löytänyt aarteenetsijä. Toisaalta muumion voiton estäminen vaatii hitusen yhteistyötä.

Pelaajien nappulat ovat magneetteja, jotka tarttuvat pelilautaan. Muumion nappula on molemmilla puolilla lautaa, aarteenetsijöiden vain toisella. Muumion pelaaja ei siis näe, missä seikkailijat etenevät, mutta muumion liikkeet näkyvät muille pelaajille.

Jokaisella aarteenetsijällä on viisi aarrekorttia, jotka pitää hakea pyramidin käytäviltä. Kortit on värikoodattu, joten jokaisella aarteenetsijällä on varmasti haettavaa pyramidin joka nurkasta. Muumion tehtävänä on saada aarteenetsijät kiinni tarpeeksi monta kertaa; määrä riippuu pelaajien lukumäärästä.

Nopat määräävät vauhdin

Aarteenetsijät etenevät noppaa heittämällä. Nopissa on numeroita ja nuolia, joilla saa liikkua aina seuraavaan esteeseen asti. Muuten lasketaan ruutuja. Muumio näkee paljonko pelaaja saa liikkua, mutta ei sitä, missä pelaajat etenevät.

Nopissa on myös muumion kuvia. Ne on laitettava syrjään. Noppia saa heittää halutessaan myös uudestaan, kunhan laittaa kaikki muumiot syrjään. Ennen pitkää aarteenetsijöillä on viiden nopan sijasta käytössään vähemmän liikkumavaraa. Muumio iloitsee, sillä tavallisesti muumion nopassa on numerot 1-3, mutta sen lisäksi muumio saa liikkua yhden ruudun jokaista muumionoppaa kohti.

Jos aarteenetsijät haluavat nollata muumionopat, se käy kätevästi oman vuoron alussa. Silloin muumio saa ylimääräisen vuoron, jonka aikana saa liikkua yhden ruudun jokaista muumionoppaa kohden. Tähän nollaukseen liittyy pelin tietty reilukerhoelementti: noppien nollaushan on erityisen näppärää silloin, kun muumio on jonkun toisen pelaajan vieressä.

Muumio ei nimittäin kulje käytävillään täysin sokkona. Aina kun pelaaja löytää jonkun aarteen, hän paljastaa kortin, jolloin muumio tietää täsmälleen, missä kyseinen pelaaja on.

Tasapaino hakusessa

Epäsymmetristen pelien kohdalla tasapaino on aina olennainen kysymys. En ole pelannut peliä tarpeeksi sanoakseni omalla kokemuksella asiasta oikeastaan mitään, mutta tasapaino lienee suurinpiirtein kunnossa — ainakin Casasola Merkle mainitsi BoardGameGeekissä, että ihmiset tuntuvat valittavan jokseenkin yhtä paljon kummankin osapuolen ylivoimaisuudesta.

Pelin helppous eri osapuolille riippuu paljon pelaajien tyylistä. Mitä tiiviimmin aarteenetsijät tekevät yhteistyötä, sitä vaikeampaa muumiolla on. Jos muut pelaajat kilvoittelevat kovasti, muumiolla on helppoa. Pelin vaikeutta voi myös kätevästi säätää vaihtamalla muumion voittoehtoa suuntaan tai toiseen.

Eri puolet tarjoavat erilaisen pelikokemuksen. Muumio joutuu hieman pohtimaan, missä aarteenetsijät menevät, kun taas aarteenetsijöiden pitää yrittää harhauttaa muumiota ja ottaa hieman riskejä sen suhteen, minne muumio ehtii.

Pyramid-pelin pelilauta
Aarteenetsijät ovat valmiina astumaan pyramidin käytäville. Kuva: Antony Hemme / BGG

Kelpo perhepeli

Pyramid on mainio perhepeli, joka tarjoaa kevyttä viihdettä myös kokeneille peliharrastajille. Valmistajan ikäsuositus on kahdeksan, mikä kuulostaa aika hyvältä. Aivan pienten lasten peli Pyramid ei ole, jo sen vuoksi, että pienet toisiinsa tarttuvat magneettinappulat ovat nieltynä erittäin vaarallisia, mutta arvelisin, että pelin juju toimii varsinkin lapsille erittäin hyvin.

Pelissä on jotain samaa kuin Scotland Yardissa, jonka viehätysvoima on todettu moneen kertaan vuosien varrella. Toinen Pyramidin sukulainen on Fearsome Floors, jossa pelaajia jahtaava hirviö toimii automaattisesti pelaajaohjauksen sijasta.

Peli toimii parhaiten, kun pelaajia on enemmän, jolloin aarteenetsijöiden välinen kilpailu värittää peliä. Kaksinpeliin tarvitaan pieni muutos, jossa aarteenetsijäpuoli pelaa kahdella aarteenetsijällä ja kymmenellä kortilla muumiota vastaan. Tämäkin toimii, mutta pelistä häviää kyllä osa huvista pois.

Scott’s Stuff -video pelistä havainnollistaa pelin ideaa hienosti.

Faktat Pyramidista

Suunnittelija:

Julkaisija: Ravensburger (2008)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot ja peli on nopea opettaa.

Onnen vaikutus: Nopilla kun pelataan, tuuria on aina mukana, mutta koska noppia saa heittää uudestaan, tuurin osuus ei ole suurensuuri.

Vuorovaikutus: Pelissä on jonkun verran vuorovaikutusta, aarteenetsijät voivat tehdä toisilleen hieman kiusaa antamalla muumiolle lisävuoroja sopivassa välissä.

Teema: Toimii! Varsinkin aarteenetsijöillä on jännittävää, kun muumio lähtee liikkeelle. Kääntyykö muumio oikeaan suuntaan?

Uudelleenpelattavuus: Toimii, ainakin perhepelinä tämän luulisi kestävän pelaamista.

Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2-5, paras isommilla pelaajamäärillä.

Pituus: 30 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *