Sanottakoon näin heti alkuunsa, että Gamestormin julkaisemaa ja Stephen Bakerin suunnittelemaa Project GAIA:a ei tule nimestään huolimatta yhdistää Feuerland Spielen julkaisemaan Gaia Projectiin (2017) – kyseessä on kaksi aivan eri peliä.
Stephen Baker lienee laajemmalle yleisölle tutumpi HeroQuest-pelistä, joka on kokemukseni mukaan viihdyttänyt monia jo varttuneempaan ikään ehtineitä lautapelaajia aina 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Bakerin uusin tuotos, Project GAIA, rakentuu puolestaan samankaltaisten perusideoiden päälle kuin Bakerin aiempi EscapeRUN Alcatraz (2022). Siinä missä EscapeRUN:issa 2–6 pelaajaa yrittää päästä pakoon kuuluisalta vankilasaarelta, Project GAIA:ssa sama määrä pelaajia työskentelee yhdessä estääkseen tekoäly GAIA:a tuhoamasta ihmiskuntaa.
Yleiskuva pelistä
Project GAIA:ssa pelaajat ohjaavat erilaisista hahmoista koostuvia tiimejä. Tiimien koot riippuvat pelaajien määrästä, mutta pääsääntöisesti pelissä on mukana 12 hahmoa (ainoa poikkeus on viiden pelaajan peli, jolloin mukana on 10 hahmoa). Hahmot jaetaan pelaajien kesken ja lisäksi jokaiselle hahmolle jaetaan sattumanvarainen ammattikortti. Hahmo- ja ammattikorteissa on merkittynä arvot kolmelle ominaisuudelle (älykkyys, sitkeys ja taidot), joita tarvitaan pelin aikana avaruusmatkahaasteissa.
Vuorot etenevät myötäpäivään järjestyksessä pöydän ympäri. Vuorollaan pelaaja aktivoi yhden hahmoistaan tehden sillä toiminnon ja sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Kunkin hahmon voi aktivoida vain kerran kierroksen aikana. Jokaisen pelaajavuoron alussa myös tekoäly GAIA aktivoituu tehden kaikenlaista ilkeää pelaajille tai laudalle. Kierros päättyy, kun kaikki pelaajat ovat aktivoineet kaikki hahmonsa.
Pelaajien tavoite on selvittää GAIA:n uudelleenkäynnistyskoodi. Onnistuakseen siinä pelaajien täytyy kerätä ympäri lautaa asetettuja koodimerkkejä, jotka antavat pelaajien kääntää esille koodisanoja. Jos pelaajat onnistuvat siinä, että enää kolme koodisanaa on jäljellä ennen kuin jokin kolmesta lopputapahtumasta toteutuu, pelaajat voittavat pelin. Tällöin jokainen pelaaja pisteyttää vielä keräämänsä koodimerkit sekä pelin aikana pelaamansa kortit ja eniten pisteitä saanut pelaaja voittaa pelin – yksinään.
Häviön aiheuttavia lopputapahtumia on siis kolme erilaista. Pelaajat häviävät pelin, jos maapallo tuhoutuu täysin, kaikki hahmot on poistettu pelistä tai maailmanloppukortti paljastuu GAIA-pakasta. Tällöin yksittäisten pelaajien loppupisteitä ei lasketa, vaan GAIA on onnistunut tehtävässään – uusi elämä aloittaa kukoistuksensa maapallolla, ilman ihmisiä.
GAIA koittaa tuhota ihmiskunnan…
Jokaisen vuoron aluksi pelaaja kääntää päällimmäisen kortin liikkumispakasta. Nostettu kortti määrittelee ensin GAIA:n toiminnon, sitten GAIA-merkin liikkumisen ja lopuksi hahmon liikkumispisteet.
GAIA:lla on neljä erilaista toimintoa, jotka määrittyvät käännetyn kortin mukaan. GAIA voi toiminnollaan
- käännättää kiertoratalaatan. Pelin alussa maapallon kiertoradalle asetetaan kiertoratalaattoja, joiden toiselle puolelle on kuvattu aktiivisia tai passiivisia ilmastodroneja. Kun liikkumiskortti käskee kääntämään kiertoratalaatan, vuorossa oleva pelaaja kääntää haluamansa laatan kuvapuoli ylöspäin paljastaen joko aktiivisen tai passiivisen ilmastodronen. Dronet eivät kuitenkaan aktivoidu tällä toiminnolla.
- aktivoida avaruusasemansa turvallisuusjärjestelmän. Tällöin kortti osoittaa, minkä värisille kohdille GAIA:n kolme turvallisuusrobottia asetetaan avaruusasemalla. Jos samoilla kohdilla on pelaajien hahmoja, nämä poistetaan tällöin pelistä.
- käännättää seuraavan kortin GAIA-pakasta. GAIA-pakan kortit tuottavat kaikenlaista ikävää laudalle, kuten asettavat tuhomerkkejä maapallolle, aktivoivat ilmastodroneja tai käännättävät kiertoratalaattoja. Yksi GAIA-pakan kolmesta alimmasta kortista on maailmanloppukortti ja jos se paljastuu, peli päättyy automaattisesti pelaajien häviöön.
- jäädä miettimään. Tällöin GAIA ei tee mitään toimintoa.
Kun GAIA:n toiminto on suoritettu, GAIA-merkkiä liikutetaan vastapäivään kiertoradalla korttiin merkityn askelmäärän verran. Jos liike päättyy passiiviseen ilmastodroneen tai kuvapuoli alaspäin olevalle kiertoratalaatalle, mitään ei tapahdu. Jos liike puolestaan päättyy aktiiviseen ilmastodroneen, kaikki aktiiviset ilmastodronet aktivoituvat. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista aktiivista ilmastodronea kohti erillisestä korttipakasta käännetään kortti, joka tuhoaa yhden alueen maapallolta. Jos tuhoutuvalla alueella on pelaajan hahmo, se poistetaan pelistä.
… ja ihmiskunta koittaa estää sen
GAIA:n toimintojen jälkeen on pelaajan aika toimia. Pelaaja valitsee vuorollaan yhden hahmoistaan ja liikuttaa sitä enimmillään liikkumiskorttiin merkityn askelmäärän. Paikallaan ei saa pysyä paitsi jos on aivan pakko (esimerkiksi GAIA:n tuhottua maapallon alueita niin, että pelaaja ei pysty liikkumaan) ja liikkuminen ei myöskään saa päättyä samaan ruutuun kuin mistä hahmo aloitti liikkumisen. Myös pelistä jo poistetut hahmot pitää aktivoida, mutta tällöin pelaaja ei liikuta hahmonappulaa eikä tee mitään toimintoa.
Liikkumisen jälkeen pelaaja voi
- kerätä koodimerkin, jos liikkuminen on päättynyt kohtaan, jossa on koodimerkki. Koodimerkki käännetään ympäri ja sen toiselta puolelta paljastuu jokin numero 0–2 väliltä. Pelaaja saa tällöin kääntää esille paljastuneen numeron verran koodisanoja.
- hypätä avaruusaluksen kyytiin, jos liikkuminen on päättynyt avaruusaluksen telakalle. Laudalla on neljä erilaista avaruusalusta, joilla pelaajat voivat matkata uusiin paikkoihin pelilaudalla. Jokaisella aluksella on vaihteleva määrä paikkoja miehistölle sekä omat erikoiskykynsä.
- käynnistää avaruusmatkan, jos pelaajan hahmo on avaruusaluksessa, jonka miehistön vähimmäisvaatimus on täytetty. Avaruusmatkan voi käynnistää myös samalla vuorolla, jolla hahmo on siirtynyt alukseen. Avaruusmatkoilla pelaajien täytyy selvitä haasteista, joiden määrän määrittelee matkaan käytettävä alus sekä matkan kohde (kuu, Mars tai GAIA:n avaruusasema tai paluumatka maahan). Haasteissa pelaajia pääsääntöisesti vaaditaan saamaan jonkin hahmo-ominaisuuden (älykkyys, sitkeys ja taidot) ja nopanheiton pohjalta tietty summa aikaiseksi. Matka on onnistunut, jos alus on ehjänä sekä vähintään yksi miehistön jäsen on elossa viimeisen haastekortin jälkeen.
Vuoron päätteeksi pelaaja nostaa joko toiminto- tai aluskortin käteensä. Toiminto- ja aluskortit antavat erilaisia lisäkykyjä, -toimintoja ja -hyötyjä ja niitä voi pelata, kortista riippuen, vain tietyissä paikoissa tai tiettyyn aikaan.
Kun pelaaja on nostanut kortin, hän merkitsee sillä vuorolla aktivoimansa hahmon käytetyksi ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, jonka vuoron aluksi taas GAIA aktivoituu ensin. Kun kaikkien pelaajien hahmot on aktivoitu, mitään erityistä ei tapahdu, vaan hahmot käännetään jälleen käytettäviksi ja peli jatkuu normaaliin tapaan. Sen sijaan kahdella ensimmäisellä kerralla, kun liikkumispakka on käyty läpi ja se sekoitetaan uudeksi pakaksi, siitä poistetaan muutama pelaajille parempi kortti (jossa esimerkiksi GAIA ei tee mitään toiminnollaan).
Perusvarmaa yhteistyöpeliä
Project GAIA ei omien kokemuksieni mukaan tuo mitään uutta ja yllättävää yhteistyöpelien genreen – se perustuu hyvin perinteisiin yhteistyöpelimekaniikkoihin. Pelin “vastustaja” hurjistuu pelin edetessä, pelilaudan tila pienenee koko ajan ja kiirettä pukkaa.
Parasta Project GAIA:ssa ovat avaruusmatkat: ne vaikuttavatkin olevan hyvin keskeinen osa peliä, sillä pelaajien on pakko matkustaa pois maapallolta kerätäkseen pelin voittoon tarvittavia koodimerkkejä. Tällöin pelaajien välinen yhteistyö myös korostuu, kun pelaajien pitää selvitä matkan haasteista yhteisesti hahmojen ominaisuuksia ja pelaajien kortteja hyödyntäen. Avaruusmatkoihin olisin silti toivonut hieman monipuolisempia haasteita, sillä nyt haasteissa korostuu paljon nopanheittojen arvaamattomuus. Toisaalta sopivilla toimintokorteilla noppalukujen tuloksiin voi vaikuttaa jonkin verran.
Välillä pelaajien vuoroja voi vaivata lievä tekemättömyys. Hahmon liikkumispisteet pohjautuvat täysin käännettyyn liikkumiskorttiin ja jos liikkumispisteet ovat pienet, voi olla, että pelaaja ei pääse laudalla kovin pitkälle. Tällöin voi myös olla, ettei pelaaja voi käytännössä tehdä vuorollaan mitään varsinaista toimintoa. Näissä tilanteissa pelaajat voivat tietysti yhdessä keskustella, mitä olisi järkevintä tehdä ennakoiden tulevia vuoroja. Toisaalta vuorot myös etenevät melko rivakasti, joten yksittäisen vuoron tekemättömyys ei aivan mahdottomasti haittaa.
Sitä minä en ymmärrä, miksi Project GAIA:an on haluttu lisätä pelaajien keskinäinen kilpailu pelin voittajan selvittämiseksi – edes teemallisesti en näe mitään perustetta sille. Olisi ihan eri asia, jos yksi tai useampi pelaaja saisi esimerkiksi ”pahan pelaajan” roolin ja pyrkisi parhaansa mukaan auttamaan GAIA:a ihmiskunnan tuhoamisessa. Siksi olenkin aina jättänyt kyseisen yksittäisen voittajan selvittämisen pois pelikerroistani – peliähän se ei millään tapaa sääntöjen suhteen muuta, mitä nyt lopussa ei lasketa pelaajien yksittäisiä pisteitä.
Muutamista mainituista “heikkouksista” huolimatta Project GAIA toimii hyvin, eikä siinä sinällään ole mitään erityisempiä vikoja. Kuitenkaan mitenkään yltiöpäisesti Project GAIA ei saa minua innostumaan, sen verran vahvasti minulle tulee tunne, että olen kokenut pelin jo aiemmin muiden yhteistyöpelien kautta.
Faktat Project GAIA:sta
Suunnittelija: Stephen Baker
Julkaisija: Gamestorm (2023)
Mutkikkuus: Peli on loppujen lopuksi hyvin suoraviivainen ja selkeä. Pelin haastavuus ei niinkään tule säännöistä, vaan “vastustajan” hurjistumisesta ja toimista pelin aikana.
Onnen vaikutus: Välillä pelikerrat ovat haastavampia – tämä riippuu pitkälti siitä, missä järjestyksessä mitäkin kortteja käännetään ja mitä toimia GAIA tekee missäkin vaiheessa. Onnen vaikutus näkyy myös noppaheitoissa. Silti pelaajat voivat hyvällä yhteistyöllä jonkin verran ennakoida mahdollisia epäonnisia korttinostoja ja nopanheittoja.
Vuorovaikutus: Yhteistyöpelien mukaisesti vuorovaikutusta riittää.
Teema: Teemana tekoälyn ja tietokoneiden tuottama uhka on jo hieman kulahtanut, eikä se pelillisesti tuo mitään erityistä Project GAIA:an.
Uudelleenpelattavuus: Aivan mahdottoman vaihtelevia pelikokemuksia peli ei tarjoa, vaikkakin aiemmin kerrotun mukaisesti esimerkiksi pelaajien “korttituuri” voi muokata pelikertojen haastavuutta. Kyllä tätä silti useampia kertoja voi pelata ilman, että peli alkaa maistua puulta.
Saavutettavuus: Peli on käsitykseni mukaan tarjolla vain englanniksi, joten vähintään yhden pelaajan tulee osata englantia niin sääntöjen kuin korttien ymmärtämiseksi. Alkuun pelilauta voi vaikuttaa sekavalta, mutta selkiytyy siitä kyllä nopeasti ensimmäisellä pelikerralla.
Pelaajamäärä: 2–6. Suosittelen peliä enimmillään neljälle pelaajalle, sillä sitä suuremmalla pelaajamäärällä peli sekavoituu liikaa.
Pituus: Laatikon mukaan 60–120 minuuttia. Keskimääräisesti peli on minulla kestänyt sen 1,5 tuntia. Harvemmin peli venyy kahden tunnin rajapyykille, sen verran rivakasti vuorot etenevät.