Princes of Florence

Alean laatupelien sarjan maine lepää käytännössä pitkälti Puerto Ricon, Ran, Taj Mahalin ja Princes of Florencen harteilla. Princes of Florence on nauttinut julkaisustaan asti tasaista mainetta lautapelien parhaimmiston osana, peli pysyi pitkään BoardGameGeekin kymmenen parhaan pelin tuntumassa.

Firenzen ruhtinaat

Pelaajat ovat kilpailevia ruhtinaita Firenzessä. Mainetta kerätään suojelemalla taiteilijoita ja tieteilijöitä, jotka tekevät suuria keksintöjä. Keksinnöt tuottavat suojelijoille rahaa ja mainetta. Neroilla on kuitenkin tarpeensa, sillä kukin tarvitsee työtilaksi sopivan rakennuksen, mieluisensa maisemat ja jonkun kolmesta yksilönvapaudesta.

Peli on lyhyt, kierroksia on vain seitsemän. Jokaisella kierroksella käydään huutokauppa, jossa pelaajat voivat ostaa yhden asian. Sen jälkeen on toimintavaihe, jossa kukin pelaaja tekee kaksi toimintoa. Kun laskee, paljonko pelaajat saavat pelin aikana tehdä, ei ole ihme, että yksittäisten päätösten merkitys on korkea.

Pelin päätavoite on saada nerot työskentelemään. Syntyvien töiden arvoon vaikuttaa se, paljonko neron vaatimuksista on täytetty. Erilaisilla bonuskorteilla on myös mahdollista kasvattaa työn arvoa. Kun työ on tehty, pelaaja voi muuttaa osan arvosta rahaksi – loput saa voittopisteinä. Rahalla ei ole sinänsä arvoa, se on välttämätön paha. Mitä vähemmän käyttää rahaa, sen parempi, mutta on katastrofi, jos raha loppuu kriittisellä hetkellä kesken.

Tiukkoja valintoja

Princes of Florencen avainsana on niukkuus. Vuoroja on vähän, rahaa on vähän, resursseja on vähän – ja kaikesta kilpaillaan! Huutokauppamekanismi varmistaa, että parhaat resurssit, erityisesti kaikkien töiden arvoa parantavat hovinarrit, menevät hyvään hintaan. Toisaalta muuhun kuin halutuimpiin tavaroihin tyytyvä pelaaja voi saada omansa hyvinkin halvalla, ja säästetty raha on pisteitä myöhemmin.

Erinomaisen haastava peli sopii hyvin analyyttisille pelaajille. Vuorovaikutus pelaajien välillä rajoittuu huutokauppaan, joten moninpelipasiansseja inhoaville Princes of Florence on virhehankinta. Peli ei myöskään toimi erityisen hyvin pienemmillä pelaajamäärillä, ainakaan ilman erilaisia muutoksia, joten monet eivät suostu pelaamaan peliä muuten kuin viidellä pelaajalla

Faktat Princes of Florencesta

Suunnittelija: Richard Ulrich, Wolfgang Kramer

Julkaisija: Alea, Rio Grande Games (2000)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset, peli on sen verran minimalistinen. Hyvin pelaaminen onkin sitten toinen juttu.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana hieman, mutta esimerkiksi prestige-kortteja ostettaessa saa nostaa peräti viisi korttia, joista valitaan yksi.

Vuorovaikutus: Kaikki tapahtuu huutokauppojen kautta, joten pelaajilla on paljon vastuuta huolehtia siitä, että hinnat pysyvät kautta linjan oikealla tasolla.

Teema: Aika abstraktiahan tämä on, mutta peli luo riittävän vaikutelman mesenaattiruhtinaan roolista.

Uudelleenpelattavuus: Kestää helposti kymmeniä pelikertoja, jos huutokauppaaminen vain jaksaa viehättää.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, voi vaatia vähän apulappuja.

Pelaajamäärä: 2–5, tässä pelissä enemmän on parempi.

Pituus: 75–100 minuuttia.