Kategoriat
Peliarvostelut

Power Grid Korttipeli

Voimalapeli Power Grid on klassikko. Power Grid Korttipeli poistaa pelistä laudan, mutta ei muuta juurikaan muita elementtejä. Tulos on kiinnostava. Power Grid Korttipeli on hyvin samanlainen kuin lautapeli, mutta silti vähän joutuisampi ja nopeampi.

Ah, mikä olisikaan viehättävämpää ja antoisampaa kuin saksalainen sähköverkosto! Aika monikin asia, mutta lautapeliklassikko Power Grid sai monet, myös minut, ajattelemaan toisin.

Menestyksen myötä Friedemann Friese on lypsänyt sähkölehmäänsä ahkerasti lisäkarttojen ja sisarpelien muodossa. Nyt klassikko on mahdutettu nopeaan korttipelimuotoon, Lautapelit.fin avustuksella vieläpä suomeksi. Onko pelissä tarpeeksi sähköä vai palaako sulake?

Pelin idea

Power Grid Korttipelin kansiJos Power Grid on tuttu peli, korttipelin voi summata sanoilla “kuin Power Grid, mutta ilman karttaa”. Sen verran paljon korttipeli lainaa ideoita lähdeteokselta. Mukana on lähes muuttumattomana pysynyt voimalahuutokauppa, jonka tukena on hieman muunneltu polttoainepörssi. Jos alkuperäinen peli ei ole tuttu, pieni sääntökertaus lienee paikallaan.

Power Grid -korttipelissä perusidea on huutokaupata sähkövoimaloita, jotka tarvitsevat polttoaineekseen kivihiiltä, öljyä, maakaasua tai uraania. Huutokauppa toimii niin, että pelaaja valitsee yhden esillä olevista voimaloista ja tarjoaa siitä tietyn vähittäishinnan. Huutokauppaa jatketaan, kunnes yksi on hinnoitellut muut ulos. Hän nappaa voimalan, eikä osallistu enää tuleviin huutokauppoihin. Muut jatkavat huutokauppailua siihen saakka, kunnes jokaisella on voimala.

Huutokaupattavia voimaloita on esillä kahdeksan, mutta vain neljä pieninumeroisinta on pelaajien valittavissa. Voimalat on tarkoituksella numeroitu niiden sähköntuottokyvyn mukaan, koska jokaisen huutokaupan jälkeen uusi voimala nostetaan pakasta ja voimalarivi järjestetään uudelleen numerojärjestykseen. Tämän ansiosta huutokauppa on dynaaminen, mutta silti melko ennakoitava.

Seuraavassa vaiheessa pelaajat ostavat voimaloilleen sopivia resursseja polttoainepörssistä. Pörssissä on 1–3 resurssin kortteja neljässä eri rivissä ja polttoaineen hinta kasvaa rivi riviltä korkeammaksi. Polttoainekortti ensimmäiseltä riviltä maksaa yhden rahan, sitten kaksi, kolme ja lopulta neljä rahaa. Ensimmäisenä ostoksille pääsevä on vahvoilla, polttoainepörssi kun täytetään vasta koko kierroksen päätyttyä. Silloin jäljelle jääneet resurssit halventuvat ja uusia lisätään kallimpiin riveihin.

Lopuksi tehtaat aktivoidaan ja saadaan vastineeksi tukku rahaa seuraavia hankintoja varten. Tätä kolmen kohdan sykliä peli jatkuu tietyn kierrosmäärän verran. Viimeisellä kierroksella tilanne hieman muuttuu – nyt voimalat eivät tuota enää rahaa, vaan rahamäärän verran voittopisteitä. Ylimääräisistä rahoista saa niistäkin pisteitä. Pisteitä eniten kerännyt on voittaja ja todellinen sähköverkkojen sankari!

Vuorojärjestystä ja voimaloita
Huutokaupattavat voimalat ja vuorojärjestys. Kuva: Sampsa Ritvanen

Sähköistä kaupankäyntiä

Voimalahuutokauppa on aina ollut Power Gridin parasta antia ja korttipelissä tilanne pysyy ennallaan. Dynaaminen voimalarivi, jossa huutokaupattavien voimaloiden järjestys muuttuu joka huutokaupan jälkeen, tuntuu edelleen tuoreelta. Se pitää huolen, että parhaimmat voimalat astuvat peliin yleensä vasta pelin loppupuolella. Toisaalta voimalarivi luo jännitystä, kun pakasta voi nousta peräkkäin useita isoja voimaloita ja rivi saattaakin täyttyä megavoimaloista. Huutokauppa onkin välillä yhtä hiiri ja kissa -leikkiä, jossa pelaajien on mietittävä, huutaako kilpaa vai jäädäkö odottamaan parempien voimaloiden ilmestymistä.

Vuorojärjestyksellä on pelissä tärkeä asema. Peli auttaa, isoveljen tapaan, heikommin menestyviä ja muuttaa vuorojärjestystä heidän tarpeidensa mukaan. Viimeisenä oleva valitsee huutokaupattavan voimalan viimeisenä (ja saa sen mahdollisesti puoli-ilmaiseksi), mutta ostaa polttoaineet ensimmäisenä. Vuorojärjestyksellä kikkailulla onkin suuri rooli ja pelaajat kilpailevat usein siitä, etteivät olisi voitolla.

Polttoainepörssi poikkeaa alkuperäisestä pelistä melko paljon. Edelleen hiili ja öljy ovat lähes aina halvempia ja niitä on enemmän kuin maakaasua tai uraania, mutta niiden määrät vaihtelevat suuresti kierrosten kesken. Resursseja lisätään polttoaineriveihin yhteisestä nostopakasta, joten voi olla, että joku kierros kaikkia resursseja ei olekaan saatavilla. Tämä saattaa tehdä joistain voimaloista hyödyttömiä ilman, että tilanteeseen voi täysin varautua. Polttoainetta voi toki hamstrata varastoon, mutta vain rajallisesti.

Polttoainepörssi
Polttoainepörssissä nopeat syövät hitaat. Kuva: Sampsa Ritvanen

Korttien taikaa

Vertailu Power Gridin ja Power Grid Korttipelin välillä on vääjäämätöntä, joten on hyvä valottaa omaa näkemystäni klassikosta. Olen aina ihaillut Power Gridiä ja sen kykyä yhdistää innovatiiviset mekaniikat yhteen ja tehdä niistä sulava, ehyt kokonaisuus. En kuitenkaan enää erityisemmin pidä pelistä, sillä se on samalla raskas, pitkä, armoton ja täynnä uuvuttavaa, matemaattista laskemista.

Näiden lasien läpi en odottanut korttipeliltä suuria, mutta yllätyin todella positiivisesti – kuten myöskin kanssapelaajani. Korttipelissä rahasummat ovat moninkertaisesti pienempiä ja kartan hävittyä laskemista on huomattavasti vähemmän. Korttipeli myös soljuu jouhevasti eteenpäin ja odottelua on vähänlaisesti. Yksi peli on takana tunnissa, kokeneella porukalla riittää kolme varttia.

Power Grid Korttipelissä on hienoa, että peli pysyy jännittävänä loppuun saakka. Isoveljen parissa olen usein nähnyt, kuinka yksi tai useampi pelaaja tietää jo hyvissä ajoin ennen pelin loppua, ettei tule voittamaan. Koska korttipelissä myös rahasta saa pelin lopussa pisteitä, suurimpien voimaloiden omistajat eivät ole enää varmoja voittajia. Pelaaja voi rahatukku kourassa kiilata kärkikahinoihin mukaan.

Korttipelin viimeisin etu on soveltuvuus eri pelaajamäärille. Molemmat pelit ovat huutokauppaluonteensa vuoksi parhaimmillaan isolla porukalla, mutta peruspeli tuntui uuvuttavan pitkältä kuudella ja jopa viidellä pelaajalla. Korttipelin nopean temmon vuoksi asia ei ole enää ongelma. Laatikon mukaan peli toimii myös kahdestaan, mutta yhden kaksinpelin perusteella en ole kovin vakuuttunut.

Paperirahaa
Paperirahasta ei ole vieläkään päästy. Kuva: Sampsa Ritvanen

Laudaton vai se jossa laudat on?

Vaikka olenkin valaistuspäissäni kaivamassa klassikolle hautaa, ymmärrän, ettei korttipeli sovellu kaikille. Vaikka minä en pelilautaa kaipaillut, monelle lauta on Power Gridin “se juttu” ja ilman sitä häviää iso osa pelin magiasta. Onhan pelille kehitelty kymmeniä lisälautoja aina Pohjoismaista Japaniin. Korttipeli on myös paljon satunnaisempi ja kevyempi tapaus, mikä ei raskaampien pelien ystäviä välttämättä nappaa.

Korttipelissä on myös osittain samoja ongelmia kuin alkuperäisessä pelissä. Pelivalmisteluissa huomioidaan eri pelaajamäärät lukuisilla pienillä nippelisäännöillä, mikä tämäntasoisessa pelissä välillä turhauttaa. Kun ohjekirja on vielä epäselvä, vääränlaisilla säännöillä pelattuja pelejä tulee yllättävän helposti. Pelit vaativat myös lähes saman verran pöytätilaa, vaikka korttipelissä ei lautaa olekaan.

Power Grid Korttipeliä kannattaa kuitenkin kokeilla, jos huutokauppailu suinkin kiinnostaa tai isoveli sai savun nousemaan korvista. Saattaa olla, että sinunkin mielestä vähemmän onkin enemmän.

Faktat Power Grid Korttipelistä:

Suunnittelija

Julkaisija: 2F-Spiele, Lautapelit.fi (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko virtaviivaiset, etenkin, jos alkuperäinen Power Grid on tuttu. Pientä nippelimuistettavaa on kuitenkin jonkun verran.

Onnen vaikutus: Polttoainepörssi on alkuperäistä peliä paljon satunnaisempi, mutta ei muuta peliä kovin paljon. Myös voimalahuutokaupassa on tiettyä tuurielementtiä.

Vuorovaikutus: Huutokauppailu on hyvin interaktiivista.

Teema: Aika ankea, mutta sarjakuvamainen kuvitus on osaltaan vekkulia.

Uudelleenpelattavuus: Samoja asioita toistetaan joka pelissä, vaikka voimaloiden ja resurssien järjestys on joka kerta erilainen. Alkuperäisen Power Gridin lisäosa-aarrearkun tasolle ei koskaan päästä.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6.

Pituus: 30–60 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *