Polar Panic

Lastenpeli, jonka idean sisäistämiseen riittää ohjekirjan pikainen läpiluku, yleensä toimii. Tämä ei tietenkään ole mikään selviö, ei helppo tai yksinkertainenkaan peli aina onnistu viihdyttämään – tai varsinkaan pitämään eri ikäisiä pelaajia otteessaan.

Sangen simppeli muutaman säännön ympärille rakennettu Polar Panic on juuri tällainen; peli, jota pääsee pelaamaan heti ja joka haastaa hauskasti eri ikäisiä pelaajia taistelemaan voitosta keskenään. Vaikka nopeimmat sormet periaatteessa palkitaan, ei parhaimmalla reaktiokyvyllä varustettu pelaaja ole kuitenkaan automaattinen voittaja, sillä myös hyvästä muistista on tämän pelin kohdalla hyötyä. Eniten rankaistaan hutiloinnista, joten malttiakin voittaminen vaatii ja mahdollisuudet menestykseen ovat näin sangen monenlaisilla pelaajilla.

Kalaonnea hakemassa

Polar Panic on avannon reunalle sijoittuva peli, jossa tarkoituksena on kerätä mahdollisimman suuri kalansaalis. Paras pilkkijä siis voittaa. Pilkkiminen tapahtuu kortteja kääntelemällä ja pisteitä keräämällä. Kun korteista paljastuu kaksi samanlaista kalaa, pyrkii kukin pelaaja nappaamaan parin. Kalastajakortin kääntäminen aiheuttaa jäälle pientä hämminkiä ja jääkarhu verottaa kalansaaliista  osansa. Kovin paljon muita sääntöjä ei sitten olekaan.

Pelihetket Polar Panicin kanssa ovat melko lyhyitä, mutta sitäkin intensiivisempiä. Jos keskittyminen herpaantuu, jää auttamatta ilman saalista, mutta vaikka ei olisikaan pelaajista nopein, voi silti pärjätä esimerkiksi muistamalla jääkarhun sijainnin. Se, että viisivuotiaan kanssa saa pelata täysillä, eikä voitto kuitenkaan ole missään mielessä sanottu, kertoo siitä, että kyseessä on onnistunut perhepeli.

Kuten sanottua Polar Panic on ilman muuta perhepeli. Aikuisporukassa en tosin ole sitä kokeillutkaan, mutta jo pelin ulkomuoto huokuu siinä määrin perhepelimäisyyttä, että ehkä en rupeaisi tätä silkalle aikuisyleisölle suosittelemaan. Tai ehkä tämäkin voisi jossain kohtaa iltaa ihan hauskana bilepelinä toimia.

Perheen pienimmät kannattaa ehkä niin ikään rajata kohderyhmän ulkopuolelle. Ainakaan meidän kolmevuotiaamme ei vielä pysy sen tahdissa, eikä peli näin ollen synnytä hänessä kovinkaan positiivisia tunteita. Omalla ajallaan hän toki tutkii kortteja mielellään, kalat ja muut merenelävät kuitenkin kiinnostavat. Kyllähän korteista lajeja oppii, siis mukana on oppimisaspekti niin ikään.

Polar Panic on näinkin yksinkertaiseksi peliksi vallan toimiva. Sen paras puoli lienee intensiivisyys, jolla se nappaa eri ikäiset pelaajat otteeseensa ja ansaitsee näin ilman muuta suosituksen kerrassaan mainiona perhepelinä. Korttipeli kun on kyseessä, se on myös helppo pakata mukaan, joskin itse pelaamiselle on varattava jonkin verran tilaa, jotta sen 56 korttia saa aseteltua esille.

Faktat Polar Panicista

Suunnittelijat: Mark Aaron Seaman, Martin Nedergaard Andersen

Julkaisijat: AMIGO (2018), Lautapelit.fi (2021)

Mutkikkuus: Peli on kaukana mutkikkaasta, sääntöjä on muutama ja ne iskostuvat mainiosti jo ensimmäisen pelin aikana.

Onnen vaikutus: Melko olematon. Jääkarhukortin ensimmäisenä nostanut on tietysti huono-onninen, mutta tämän jälkeen jääkarhuakin voi vältellä muistin avulla.

Vuorovaikutus: Kyse on ilman muuta taistelusta. Nopeampi vie hitaammalta pisteet ja tämä tietysti voi harmittaa. Jos pelaajat ovat edes joten kuten samalla tasolla, on nopeatempoinen peli kuitenkin täynnä tiukkuudesta aiheutuvia hauskoja tilanteita ja silloin tällöin saaliinkin voi joutua jakamaan.

Teema: Peli sijoittuu avannon reunalle ja toimii teemassaan hyvin. Toki tällä idealla voisi luoda pelin hyvin monenlaisella teemalla, mutta hauskannäköiset eläimet nyt yleensä toimivat tämänikäisten pelaajien keskuudessa.

Uudelleenpelattavuus: Polar Panic kestää käyttöä. Pelin pääasiat tulevat ilmi jo ensimmäisessä pelissä, eikä sen suurempia yllätyksiä enää ole luvassa, mutta se ei haittaa. Lapsethan eivät tunnetusti toistoa pelkää. Vaihtelua peliin tuovat pelaajien eri tavalla toimivat refleksit ja niiden soveltuminen yhteen. Jotkut pelit ovat nopeita, toiset jatkuvat ja jatkuvat.

Kieliriippuvuus: Kun säännöt on käyty läpi, peli ei oikeammin kieltä kaipaa. Lukutaitoa ei myöskään tarvita.

Pelaajamäärä: 2–6. Me olemme kokeilleet vain kaksinpeliversiota, mutta uskoisin pelin toimivan melko lailla samaan tapaan, vaikka pelaajia olisi muutama lisää. Sähellyksen määrä toki auttamatta lisääntyy, kun kortteja haalivia käsiä on liikkeellä enemmän. 

Pituus: Pelin pituus saattaa vaihdella paljonkin, mutta keskimäärin kalat on pilkitty noin vartissa. Jos virheitä sattuu paljon, peli tietysti pitenee, samoin jos jääkarhu onnistuu yllättämään useasti. Hyvällä muistilla ja tarkkuudella varustetut pelaajat sen sijaan saattavat pelata pelin hyvinkin nopeasti.