Poison

Poison on jälleen yksi osoitus Reiner Knizian loputtomasta kyvystä luoda pikkunäppäriä pelejä. Abstraktiin mekaniikkaan yhdistetään ripaus teemaa, tällä kerralla vieläpä erityisen näyttävää grafiikkaa, ja näin mukavan harmiton korttipeli on valmis.

Varo myrkkyä

Poison on korttipeli, jossa pelaajat koettavat vältellä myrkyn nostamista. Pelissä on 50 kortin pakka, josta löytyy eri numeroarvoilla 1–7 varustettuja myrkkypullokortteja kolmessa eri värissä, yhteensä 14 korttia kaikkiin väreihin, sekä kahdeksan 4:n arvoista jokerikorttia. Kortteja pelataan pöydälle kolmeen pinoon, yksi pino jokaista kolmea väriä varten. Vuorollaan pelaajan on laitettava kädestään yksi kortti johonkin pinoista väriä tunnustaen; jokerikortin voi laittaa mihin tahansa pinoon.

Mikäli tämän jälkeen pinossa olevien korttien pistesumma on 13 tai alle, vuoro siirtyy seuraavalle. Mikäli pelaaja joutuu pelaamaan kortin, joka nostaa pinon pistesumman yli 13:n, on hänen nostettava kaikki aikaisemmin pinossa olleet kortit ja laitettava ne kasaan eteensä kuvapuoli alaspäin. Pelaajan viimeksi pelaama kortti jää uuden pinon pohjaksi. Näin jatketaan, kunnes kaikki pelaajat ovat pelanneet kaikki käsikorttinsa.

Poisonin pisteidenlaskuun liittyy Knizialle tyypillinen pieni koukku, joka nostaa pelin pelkästä kiusanteosta jonkinlaista suunnitelmallisuuttakin vaativaksi. Jokainen nostettu kortti on lähtökohtaisesti yhden miinuspisteen arvoinen. Kuitenkin, jos pelaaja onnistuu keräämään jostakin väristä enemmän kortteja kuin kukaan muu, näitä kortteja ei lasketa miinuksiksi. Jokerit ovat aina arvoltaan kaksi miinuspistettä keräsipä niissä enemmistön tai ei.

Pisteidenlaskun jälkeen vuorossa on uusi jako. Sääntöjen mukaan Poisonia pelataan yhtä monta jakoa kuin pelissä on pelaajia, mutta mikään ei tietenkään estä muitakaan pituuksia. Kaikilla pelaajamäärillä kortit eivät kuitenkaan mene ihan tasan, joten on toki tasapuolisempaa pelata siten, että kaikille tulee mahdollisuus pelata kaikilla korttimäärillä. Yhden kortin heitto sinne tai tänne käsikorttien määrässä ei kuitenkaan kovinkaan paljoa peliä muuta suuntaan tai toiseen.

Kiusantekoa ja pikkunäppärää kikkailua

Poisonissa optimaalinen pelitapa on olla nostamatta yhtään korttia, sillä pluspisteitä ei ole jaossa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan usein mahdollista. Monesti pöydässä on tilanne, jossa kaikkien kolmen pinon pistearvo on jo 13:ssa, joten vaihtoehdoksi jää vain valita, minkä pinon nostaa. Muiden pelaajien pelin seuraaminen on myös tarpeen. Jos vierustoverisi on jo nostanut vaikkapa useita punaisia kortteja, hän varmaankin haluaa niitä lisää, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että sinun ei niitä kannata nostaa, ellet sitten tiedä saavasi kerättyä niitä vieläkin enemmän. Hyvä idea onkin höystää kaverin kasaa muutamalla jokerilla.

Korttituurilla on tietenkin tämänkaltaisessa pelissä melko suurikin merkitys, mutta myös huonoilla korteilla voi pystyä pelaamaan vähintäänkin kohtuullisesti. Koska pelissä pelataan useita jakoja, voi huonokin onni kääntyä. Missään tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole mistään maata mullistavasta vakavasta pelistä, vaan ennemminkin mukavaan ja kevyeen pelailuun tai fillerikäyttöön sopivasta läpsyttelystä.

Suomenkielinen Poison

— Mikko Saari (11.10.2023)

Reiner Knizian peleistä ilmestyy usein monia eri laitoksia. Niin on käynyt Poisonillekin. Alkuperäisen Playroomin version jälkeen on ilmestynyt saksalaisen Amigon versio, jossa on sama kuvitus kuin Playroomilla, mutta pienemmässä paketissa. Playroom julkaisi pelin donitsiteemalla nimellä Baker’s Dozen vuonna 2008; tässä pelissä kortit ovat donitsinmuotoisia, mikä on söpöä, mutta hankalaa.

Amigo julkaisi pelistä vuonna 2009 uuden täysin abstraktin laitoksen nimellä 13. Sen jälkeen Amigo on palannut takaisin alkuperäiseen velhokuvitukseen. Le Scorpion Masqué julkaisi pelin nimellä Friday the 13th; tässä versiossa kuvituksena on epäonnenaiheita, eli mustia kissoja, tikapuita ja särkyviä peilejä.

Vuonna 2022 Outset Media julkaisi pelistä vielä uuden laitoksen, jossa on sama noidanpatateema, mutta uusi, sarjakuvamaisempi kuvitus, joka tuo mieleen John Kovalicin kädenjäljen (mutta on jonkun nimettömän taiteilijan tekemää). Tähän laitokseen tarttui Suomessa AMO ja nyt vuonna 2023 tämä viisitoista vuotta vanha peli saatiin siis suomeksi. Poison onnistui pääsemään iästään huolimatta Vuoden perhepeli -palkinnon finalistiksi asti.

Suomennettu versio on oikein mainio. Boksi on vähän tarpeettoman iso tällaiselle pienelle pelille – olisin mieluusti nähnyt tämän selvästi pienemmässä boksissa, vaikka sitten ilman lyijykynää ja pisteenlaskulomaketta. Hinta on onneksi kohtuullinen ja lähellä pikkuboksipelien hintatasoa.

Muuten olen pelistä samaa mieltä Hannun kanssa: Poison on edelleen oikein toimiva kepeä korttipeli, jonka parasta kohderyhmää ovat korttipeleistä pitävät perheet. Samalle kohderyhmälle Poisonin kovin kilpailija on toinen Knizian peli, L.A.M.A., ja onhan näitä pieniä ja näppäriä korttipelejä muutenkin paljon, esimerkiksi Pearls osuu myös samankaltaiseen lokeroon. Tässä sarjassa Poison ei erotu minään huippupelinä, mutta jos korttipelejä pelaa paljon, myrkkypeli mahtuu varmasti kiertoon mukaan tuomaan vaihtelua.

Faktat Poisonista

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Playroom Entertainment (2005), Amigo (2008), Outset Media (2022), AMO (2023)

Mutkikkuus: Yksinkertainen. Jos osaa laskea yhteen 13:een asti, pystyy pelaamaan Poisonia.

Onnen vaikutus: Melko korkea. Korttituurilla on merkitystä, mutta omaan kohtaloonsa pystyy kyllä vaikuttamaan.

Vuorovaikutus: Korkea. Poison on omien ansojen virittelyä ja muiden ansojen väistelyä.

Teema: Melko päälleliimattu taikajuomateema ilmenee lähinnä komeana korttigrafiikkana. Pohjalla on täysin abstrakti peli.

Uudelleenpelattavuus: Kohtuullisen hyvä. Poison on kevyt ja harmiton tapaus, jonka voi ottaa helposti esille pikkufilleriä kaivattaessa.

Saavutettavuus: Pelaaminen ei vaadi kuin vähän yhteenlaskutaitoja. Outsetin versiossa kortit erottaa vain väristä, mutta sävyjen pitäisi erottua kohtuullisen hyvin myös värisokeille.

Pelaajamäärä: 3–6. Mitä enemmän on pelaajia, sitä vähemmän peliä on mahdollista hallita. Haittaako tämä vai ei, on käyttäjän koeteltavissa.

Pituus: 20–30 min, yksittäiseen jakoon ei muutamaa minuuttia pidempään pitäisi mennä.