Pipeline

Ryan Courtneyn talouspeli Pipeline aiheutti julkaisuvuonnaan 2019 hyvää pöhinää raskaampien pelien ystävien keskuudessa. Nykyään peliin ei kuitenkaan törmää kovin usein. Itse poimin sen mukaan kirjastoreissulta sen enempää pelistä tietämättä.

Sen jälkeen peli on tarttunut matkaan kirjaston hyllyltä useamminkin, sillä Pipeline osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi, eikä kukaan muu tunnu lainaavan sitä koskaan.

Nimi ei ole kovin omaperäinen: BoardGameGeek tuntee viisi muutakin Pipelineä.

Tiukkaa tuloksentekoa

Pipelinen pohjimmainen päämäärä on tahkota kolmessa vuodessa niin paljon rahaa kuin mahdollista. Jokaisen vuoron aikana pelataan tietty määrä kierroksia, joiden aikana pelaajat tekevät lähtökohtaisesti yhden toiminnon. Toimintoja on yhteensä kymmenen, joten vaihtoehtoja piisaa.

Toiminnoilla pelaajat pystyvät ostamaan ja myymään öljyä, laajentamaan putkiverkostoaan ja tekemään kaikenlaista muuta kivaa. Suurin osa toiminnoista vaatii rahaa, jota on alkupelissä hyvin niukasti. Rahahanat on saatava auki mahdollisimman nopeasti, jotta lumipallo saadaan pyörimään ja niukka köyhäily voi loppua.

Pelissä on myös mahdollista ottaa lainaa, jota ei itseasiassa joudu koskaan maksamaan takaisin. Otetut lainat aiheuttavat miinuksia vasta pelin lopussa. Alkupääoma pelin alussa on $45 ja yksi laina on $10, joten pelin alussa lainasta voi saada ihan hyvän hyödynkin.

Lainasta saatava sakko kasvaa lainojen määrän myötä. Ensimmäisestä lainasta joutuu pelin lopussa pulittamaan $15, kahdesta lainasta maksaa jo $40. Lainat merkitään punaisilla kuutioilla, joita voi joutua ottamaan pelissä muillakin tavoilla.

Putkitetristä isolla rahalla

Rahan hankkimiseen on käytännössä yksi tapa: öljyn myynti. Pipeline toistaa taktiikasta riippumatta melko samanlaista kaavaa. Osta öljyä, jalosta öljyä, myy öljyä. Pelaaja, joka pystyy toteuttamaan tätä prosessia tehokkaimmin, voittaa pelin.

Pelin keskeinen tavoite on oman putkiverkoston rakentaminen 1×2-laatoista. Laatoissa risteilee kolmen värisiä putkia, joista pitäisi muodostaa mahdollisimman pitkiä linjoja. Laattojen sovittaminen omaan verkostoon on jotenkin raikas elementti rahakoneiston rakentamisen keinona. Laattojenasettelu ei kuuluu suosikkigenreihini, mutta lisäelementtinä tässä pelissä se toimii loistavasti.

Kun verkostot on saatu kasaan, aletaan ajamaan omaa öljyä putkien läpi. Oman öljyn laatua saa parantaa putkiverkostonsa mitan mukaan. Pelin alussa jokaiselle öljytyypille määritetään jalostusarvot, joiden mukaan säiliöissään olevan öljyn laatua saa nostaa.

Öljylaatuja on neljä. Alimman tason öljyä voi ostaa monesta paikasta, mutta sitä ei voi myydä. Raakaöljyä voi kuitenkin parantaa kolme kertaa, ja neljännen tason öljystä saakin käärittyä sievoisia summia. Öljyä voi myydä yksitellen, solmimalla sopimuksia tai täyttämällä tilauksia. Sopimusten etuna on se, ettei pelaajan tarvitse käyttää arvokkaita vuorojansa myymiseen vaan sopimuksia saa täyttää oman vuoronsa aikana. Sopimusten jippo on se, että niiden laiminlyönnistä seuraa sakko, joka on, yllätys yllätys, punainen sakkokuutio.

Sopimukset pakottavat suunnittelemaan peliään tarkemmin, mutta säästävät arvokkaita toimintoja. Tilauksen saa täyttää kertasatsina heti kun sen saa täyteen. Tilaukset vaativat usein hirvittävän määrän öljyä, mutta niistä saa pelin kovimman hinnan öljylleen.

Koneellistamista ja extratoimintoja

Pelin edetessä mahdollisuuksien määrä lisääntyy. Rahan määrän ja putkiverkoston kasvaessa alkupelin nappikauppa muuttuu tehokkaaksi massatuotannoksi. Pipelinen keskeisimpiin elementteihin kuuluu koneiden ostaminen. Koneiden avulla pelaajat pystyvät hyödyntämään putkiverkostoaan varsinaisen toimintovaiheensa ulkopuolella, käyttämättä siihen kokonaista vuoroa.

Pelin edetessä vuorot käyvät yhä arvokkaimmiksi, joten koneen haluaa hankkia. Asia ei ole kuitenkaan ihan mutkaton. Ensinnäkin koneen käyttö maksaa $15 käyttökerralta. Sen lisäksi kone estää kaikkien siihen liitettyjen putkien manuaalisen käytön. Kone on 1×1-laatta, jolle paikan löytäminen vaatii hyvää suunnittelua ensimmäisistä kierroksista alkaen. Ideaalitilanteessa koneeseen saa liitettyä neljä putkea, jotta siitä saa kaiken ilon irti.

Pelilaudalla on kahdeksan toimintoruutua. Jos pelaaja valitsee jonkun näistä kahdeksasta toiminnosta, hänellä on varsinaisen toimintonsa jälkeen mahdollista suorittaa pelilaudalla valitun toiminnon vieressä sijaitseva toiminto. Tämä maksaa $10, joten alkupelissä tähän, kuten moneenkaan muuhun asiaan ei ole varaa. Kun peli etenee hieman, lisätoiminnon käyttämistä saa alkaa pohtimaan enenevissä määrin.

Pasianssia vai ei?

Pipelinessä ei ole kovinkaan paljon suoraa vuorovaikutusta pelaajien välillä. Kilpailua parhaista putkilaatoista, parhaista sopimuksista sekä hyvin rajatusti tarjolla olevista päivityskorteista sentään syntyy. Ne ovat ainoa varsinainen keino blokata muita pelaajia.

Pelissä vuorojärjestys määritetään jokaisen kierroksen jälkeen uudestaan, joten muiden eteen pääsee halutessaan kiilaamaan valitsemalla tiettyjä toimintoja, jotka antavat vaihtaa paikkaa vuorojärjestyksessä. Etenkin vuosien alussa ensimmäisenä oleminen on tärkeää. Muiden pelaajien toimet vaikuttavat myös öljyn osto- ja myyntihintaan.

Pipeline ei kuulu vahvaa vuorovaikutusta kaipaavan toivelistalle. Vaikka muiden tekoja on hyvä pitää vähän silmällä, pääasiassa jokainen pelaa omaa peliään. Aivan pasianssista ei kuitenkaan ole kyse, sillä pelaajamäärällä on hieman vaikutusta pelin kulkuun. Öljymarkkinoiden kysyntä ja tarjonta skaalautuvat hieman pelaajamäärän mukaan. Saatavilla olevien putkilaattojen ja päivityskorttien määrä on täysin vakio jokaisella pelaajamäärällä, joten kaksinpelissä valikoima on merkittävästi suurempi kuin nelinpelissä.

On hieman erikoista, että osa pelin liikkuvista osista skaalautuvat pelaajamäärän mukaan ja osa pysyy samana. Kokonaisuutena pelin luonne on kuitenkin hieman erilainen eri pelaajamäärillä.

Aivot solmuun

Pöydälle ladattu Pipeline on monelle kauhistuttava ilmestys. Tavaraa on todella runsaasti ja alkuvalmisteluihin menee kohtalaisesti aikaa. Laudalla on paljon symboliikkaa ja yksityiskohtia, jotka voivat hirvittää. Pipeline on aika monimutkainen, eikä välttämättä uppoa aloitteleviin pelaajiin. Kokeneille pelaajille säännöt eivät ole loppupeleissä mitenkään mahdottoman monimutkaiset, ja jos pöydässä istuu yksikin kokenut pelaaja, yksityiskohtien ja pikkusääntöjen kanssa tulee toimeen.

Pipelinessä on todella paljon syvyyttä, ja pohdittavia asioita riittää. Pelin peruslainalaisuuksien ymmärtäminen vie ainakin ensimmäisen pelin verran aikaa. Omissa pöydissäni kokeneet pelaajat ovat toistaiseksi vieneet voiton takuuvarmasti.

Pelissä voi aina kehittyä paremmaksi, ja omien siirtojen spekulointi käy kuumana pelin päätyttyä. Seuraavaksi kerraksi jää aina parannettavaa, ja se on tuonut minut takaisin pelin pariin. Sopivasti muuttuva alkuasetelma pitää pelin raikkaan tuntuisena pidemmän aikaa.

Loistava, mutta varauksella

Pipeline toteuttaa tehtävänsä erinomaisesti. Peli ei todellakaan miellytä kaikkia, mutta sillä on pieni uskollinen kohdeyleisönsä, jonka pelimakuun se osuu ja uppoaa. Raskaampien talouspelien ystäville Pipeline on äärimmäisen herkullinen aivopähkinä. Tuurielementti on käytännössä olematon ja peli tarjoaa kinkkistä pähkäilyä.

Pelissä on ihan varmasti monelle liikaa liikkuvia osia. Pipeline on selkeästi harrastajapeli, ja kokemattomille pelaajille se voi olla liian kova pala purtavaksi. Myös pelin teema ei puhuttele kaikkia. Pipeline on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapaus, kenties jopa unohdettu timantti.

Faktat Pipelinesta

Suunnittelijat: Ryan Courtney

Julkaisijat: Capstone Games (2019)

Mutkikkuus: Sääntöjä riittää. Pipelinen perusidea ei ole vaikea ymmärtää, mutta peliin kestää hetken päästä sisään. Pelilauta näyttää alkuun melko kryptiseltä, mutta sen selkeä symboliikka tulee aika nopeasti tutuksi. Pöydälle ladattuna peli näyttää ehkä hieman monimutkaisemmalta kuin se oikeasti on.   

Onnen vaikutus: Olematon.

Vuorovaikutus: Vähäinen. Vuorovaikutusta on pikkuisen, mutta erityisesti juuri sitä kaipaaville Pipeline ei ole hyvä valinta.

Teema: Öljybisnes teemana sopii hyvin pelin luonteeseen. Ian O’Toolen kuvittama peli on näyttävä, muttei päräyttävän tyylikäs. Ulkoasu kertoo aika paljon pelin luonteesta.

Uudelleenpelattavuus: Jokainen pelikerta on hieman erilainen. Jos tiukka pasianssihenkinen talouspeli kiinnostaa, Pipelineä jaksaa kyllä hinkata hyvän tovin. Valmista tämän kanssa ei tule ihan heti, vaan parannettavaa riittää aina ensi kertaan.

Saavutettavuus: Peli on saatavilla englanniksi. Ohjeet ovat pitkät ja ehkä hieman huonosti tehdyt, ja peliin sisälle pääseminen vaatii opettelemista. Päivityskorteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Koska peli on pasianssihenkinen, kaksin pelatessa ei jää paljosta paitsi. Suosisin silti itse kolminpeliä, jossa öljymarkkinat ovat hieman eläväisemmät. Kesto ei kuitenkaan räjähdä käsiin edes neljällä pelaajalla.

Pituus: 30 minuuttia pelaajaa kohden. Alkuvalmisteluihin menee jo sen verran aikaa, että kaksinpeli tuntiin kuulostaa aika tiukalta. Neljän pelaajan pelit eivät myöskään kestä tuplasti pidempään kuin kaksinpelit. Omat pelini eri pelaajamäärillä ovat kestäneet noin 90–120 minuuttia.