Pikku haamu

Pikku haamu on liikkeellä kummitustunnilla ja hän haluaa ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan. Pelaajien on autettava Pikku haamua ohjaamalla tämä oikeaan paikkaan. Kinderspiel des Jahresin vuonna 2005 voittanut peli on mainio muisti- ja näppäryyspeli lapsille.

Peli perustuu Otfried Preusslerin vuonna 1966 julkaistuun lastenkirjaan Das kleine Gespenst, jota ei ole suomennettu. Pelin kuvitus on kirjasta tuttua, mikä kenties siivitti pelin suosiota Saksassa.

Pelin idea

Pelilaatikon sisältä löytyy suuri kello ja 13 lokeroa. Lokeroihin jemmataan kuvat Pikku haamun vierailukohteista ja laitetaan ovet päälle. Kellon kehällä on samat kuvat, joista yksi kerrallaan näkyy kellon ikkunasta. Kellon viisareita voi kääntää, jolloin samalla kuva vaihtuu.

Pelaaja aloittaa vuoronsa kääntämällä kellon osoittamaan yhtä. Nyt pelaajan on avattava ovi, jonka takana arvelee kellossa näkyvän kuvan olevan. Ovet avataan käyttämällä Pikku haamu -pahvilätkää, jonka kädessä on magneettinen avainrengas. Ovissa on magneettiset avaimenkolot. Viehättävää! Jos oikea ovi löytyi, pelaaja kääntää kellon viisarin osoittamaan kahta ja yrittää nyt löytää uuden kuvan.

Näin jatketaan, kunnes pelaaja epäonnistuu. Sen jälkeen on aika mennä ritarisaliin. Jokaisella pelaajalla on pelin alussa kahdeksan tykinkuulaa eli mustaa marmorikuulaa. Pelaaja ottaa yhtä monta tykinkuulaa kuin löysi oikeita kuvia ja laittaa ne pelilaatikon kannen sisälle. Siellä on kuva ritarisalista, jossa on reikiä, joihin kuulat pitäisi saada asettumaan. Tähän näppäryyttä vaativaan tehtävään on aikaa sen verran, kuin muilta kestää laskea kymmenestä yhteen. Kuulat, jotka pelaaja saa reikiin, poistetaan pelistä ja voittaminen edellyttää, että jokaisesta kahdeksasta tykinkuulasta pääsee eroon.

Jos pelaaja onnistuu avaamaan kaikki ovet peräkkäin, hän voittaa pelin suoraan.

Muistia ja näppäryyttä

Muistipelinä Pikku haamu ei ole erityisen vaikea. Muistettavaa on vain kolmetoista ovea ja niiden takana olevat kuvat, jotka eivät edes vaihda paikkaa pelin aikana. Kuvat ovat sentään osin varsin samannäköisiä keskenään, mikä hieman vaikeuttaa peliä. Ei tarvitse siis olla mikään suuri muistimestari pärjätäkseen tässä pelissä.

Pelin uudelleenpelattavuutta syö lisäksi se, että vaikka ovien takana olevat kuvat vaihtuvatkin pelien välissä, kellon kehällä kuvat ovat aina samassa järjestyksessä.

Siinä missä muistipeliosuus sujuu mukavasti alle nelivuotiailtakin, ritarisali tarjoaa enemmän haasteita. Ainakaan oma testipelaajani ei tajua tehtävästä mitään. Aikuiselle homma on tosi helppo, ainakin pienemmillä määrillä kuulia. Tehtävää voi sentään vaikeuttaa pelaajakohtaisesti muuttamalla aikarajaa.

Peli muuttui olennaisesti paremmaksi muutamalla kotisäännöllä. Jätimme ritarisalin  pois ja pelaamme pelin aina siihen asti, että joku saa koko kummituskierroksen ratkaistua. Tällaisena peli on muistipelien parhaimmistoa ja kerännyt meillä lähes sata pelikertaa eli on yksi pelatuimmista lastenpeleistämme.

Faktat Pikku haamusta

Pituus: 15–20 minuuttia