Pictures

Viime vuosina Saksan vuoden peli -palkinto eli Spiel des Jahres on myönnetty jo muutaman kerran partypelille. Ensimmäinen oli Dixit vuonna 2010, sen jälkeen on nähty Codenames vuonna 2016, Just One vuonna 2019 ja nyt Pictures vuonna 2020. Raati on siis lämmennyt enemmän ja enemmän partypeleille.

Miksipä ei. Dixit on kiistatta ollut suurmenestys, Codenamesia on sovellettu jo useiksi eri versioiksi, Just One vaikuttaisi sekin kestävän käyttöä. Otetaan siis sukellus Picturesin maailmaan ja katsotaan, mistä tässä tuoreimmassa Spiel des Jahres -voittajassa on oikein kyse.

Kuvien kopioimista

Picturesin perusidea on nopeasti selitetty. Laudalla pelaajien edessä on 16 korttia ruudukossa. Jokainen pelaaja saa salaa koordinaatti­lätkän, joka yksilöi jonkun näistä kuvista ja tehtävänä on luoda kuvasta niin hyvä kopio, että muut keksivät, mistä kuvasta on kyse. Kun kaikki ovat työnsä tehneet, arvaillaan ja pisteitä kertyy jos arvaa oikein ja oma kuva arvataan oikein.

Se mikä tekee tästä kiinnostavan on tietysti se tapa, jolla kuvia kopioidaan. Jokaisella pelaajalla on erilainen setti apuvälineitä, joilla kuva pitää esittää. Yksi pelaajista saa kivikautiset välineet, kourallisen tikkuja ja kiviä. Toinen saa kaksi eripituista kengän­nauhaa. Joku saa pakan symbolikortteja, joista valitaan muutama, neljäs saa läjän erilaisia puupalikoita ja viides vaihtoehto on joukko värillisiä kuutioita ja kehys, jonka sisään rakennetaan yhdeksän kuution kuvio.

Nyt ymmärtänette, missä on haaste. Kuvat ovat sekalainen valikoima valokuvia erilaisista aiheista. Niissä ei ole mitään erityisen jännittävää, toisin kuin Dixitin kuvissa; nämä ovat pohjimmiltaan aika tylsiä kuva­pankki­kuvia arkisesta elämästä. Kiinnostaviksi ne muuttuvat, kun ne pitää esittää kehnoin välinein.

Tekemällä tehtyä vaikeutta

Pelaamisessahan on joidenkin teorioiden mukaan kyse teennäisten vaikeuksien voittamisesta – kyllähän sitä keksii vaikkapa helpompia tapoja toimittaa pallo reikään kuin huitoa sitä golfmailalla, mutta mitä hauskaa siinä sitten olisi? Sama tässä. Kuvia voisi esittää helpomminkin kuin näillä välineillä, mutta vaikeuksista versoo huumoria.

Osa kuvien ja välineiden yhdistelmistä on helpompia kuin toiset, ja siinä on heti jännitystä ja huumoria. Nyt minulla on nämä kengännauhat, voi kun saisin tuon kuvan, jossa on kaarevia, pyöreitä muotoja enkä tuota, jossa on jotain kulmikasta ja yksityiskohtaista. Toinen vaihtoehto saa huokaisemaan helpotuksesta, toinen kiristelemään hampaita, ja molemmat herättävät tunteita.

Tällaisessa pelissä vaikeusasteen on oltava kohdallaan. Jos tekeminen on liian helppoa, pelaaminen on tylsää, ja liian vaikeat tehtävät ovat nekin lannistavia. Picturesissa tasapaino tuntuisi osuvan enimmäkseen mukavalle vyöhykkeelle. Jokunen liian helppo tehtävä ei tunnelmaa pilaa, eikä vaikeudesta tulevaa turhautumistakaan tarvitse kärsiä.

Kaikki pääsevät pelin aikana kokeilemaan kaikkia välineitä. Peli kestää viisi kierrosta, joten välineet ehtivät kiertää jokaisella pelaajalla. Kesto on sopiva: on tärkeää, että kaikki pääsevät ja joutuvat käyttämään kaikkia välineitä, eikä kesto silti veny liian pitkäksi. Laatikon lupaama 30 minuuttia toteutuu kyllä useimmiten, kunhan peli on tullut tutuksi ja peliporukassa pidetään vähän jöötä perinpohjaisimmille pohtijoille.

Ei täydellinen, mutta hyvä

Picturesista voi kaivella muutaman puutteen. Partypelien mittapuulla pisteenlasku kyllä toimii ja sitä paremmin mitä enemmän on pelaajia, mutta ei ole erityisen jännittävää. Eipä sillä toki liiemmin väliäkään ole.

Isoin ongelma on se, että kun kuvat eivät vaihdu ja samoja koordinaatteja on useamman kerran tarjolla, kahdelle pelaajalle voi peräkkäisillä kierroksilla tulla esitettäväksi sama kuva samoilla välineillä. Se on ihan supertylsää se, kun voi vain kopioida edellisen pelaajan luomuksen ja kerätä pisteet.

Tähän ohjekirja onneksi ainakin tässä suomalaisessa versiossa tarjoaa ratkaisuja; meillä todettiin kätevimmäksi vaihtaa käytetyt kuvat uusiin, jonka jälkeen ongelmaa ei ollut. Jos pitää ajatuksesta, että samoja kuvia tehdään eri välineillä, voi myös nostaa uudet koordinaatit, jos tulee tuplayhdistelmä.

Eri materiaalit ovat hauskoja. No, symbolikorteista ei meillä kauheasti pidetty, ne ovat jotenkin aika rajoittuneita ja ennen kaikkea tylsiä muihin verrattuna. Kivet ja kepit ja palikat ovat keskenään vähän samantyylisiä, mutta toisaalta, kivet ja kepit ovat yksinkertaisesti ilahduttavia ja palikat taas mahdollistavat mukavasti erilaisia lähestymistapoja – tehdäkö kaksiulotteista vai jotain kolmiulotteista, päältä vai sivulta katseltavaa ja niin edelleen – että molemmille on kyllä paikkansa.

Todella pieni valituksen aihe on se, että suurin osa valokuvista on vaakasuuntaisia, mutta osa on pystysuuntaisia. Tasaisempi jako tai pelkät vaakasuuntaiset kuvat olisi ollut parempi. Isommat kuvakortit olisivat olleet aika kiva juttu, mutta toki näinkin pöydällä tila on vähissä, varsinkin kengännauhateokset vaativat herkästi paljon tilaa.

Ilmeinen puutos on myös viiteen pelaajaan stoppaava pelaajamäärä: tätähän olisi helppo jatkaa useammallekin pelaajalle lisäämällä välineitä (toki silloin törmätään siihen pulmaan, että pelin keston pidentäminen viidestä kierroksesta ei välttämättä paranna peliä). Spiel des Jahres -voiton myötä on syytä odottaa, että jotain lisäosia peliin on jossain vaiheessa luvassa ja ensimmäinen – joka laajentaa pelaajamäärän kuuteen – onkin jo ilmestynyt.

Oikein kelpo partypeli

Picturesia on helppo suositella partypeleistä kiinnostuneille. Siinä on otettu perinteinen kaava ja annettu sille mukavasti omaa kierrettä. Pelin idea on ilmeinen ja helppo selittää kenelle tahansa, ja kun käteen isketään tikkuja ja kiviä ja käsketään muotoilla niistä joku kuva, mielenkiinto on varmasti herätetty. Peli toimii niin aikuisporukalla kuin perhepelinä.

Mikään tajunnanräjäyttävä kokemus Pictures ei kuitenkaan ole ja hieman mietin, olisiko My City kuitenkin ollut ansiokkaampi voittaja Spiel des Jahresille. Ei tästäkään suurempaa valitusta kuitenkaan ole ja jos odotukset ovat oikeat eli tietää hakevansa leppoisaa ja hyväntuulista partypeliä, Pictures tuskin on pettymys. Vaikka nimellisesti peli onkin kilpailu, tätä ei kannata pelata voitonhimo mielessä.

Orange-lisäosa

Picturesin ensimmäinen lisäosa Orange ilmestyi englanniksi 2021 ja saatiin suomeksi keväällä 2022. Lisäriboksin sisältö ei ole erityisen yllättävää, vaan mukana on juuri sitä, mitä odottaisi: uusia kortteja ja ennen kaikkia uusia materiaalisettejä.

Kaksi uutta materiaalisettiä tarjoaa uusia mahdollisuuksia, joista yksi on pelin pelaajamäärän laajentaminen kuuteen. Siksi mukana on myös uusi pistelehtiö, jossa on tilaa kuuden kierroksen mittaisille peleille. Pienemmillä pelaajamäärillä pelataan entiseen tapaan viisi kierrosta, eli peliin valitaan seitsemästä eri materiaali­setistä viisi. Näin peli ei veny pidemmäksi ja pelikertojen välille tulee lisää vaihtelua.

Uudet materiaalisetit ovat hilpeitä. Toinen setti on 16 akryylitiiltä ja iso kehys. Akryylitiilet ovat toiselta puolelta valkoisia, toisella puolella on mustavalkoisia abstrakteja kuvioita. Tästä on kaksi muunnelmaa, joista voi valita mieluisamman säännön: kehyksen sisään voi laitella tiiliä vapaasti neliskulmaisen tai pyöreän kehyksen sisään, tai nelinmuotoinen kehys pitää täyttää tiilillä.

Toinen setti on kaksi huopapalaa ja viisi pientä pyykkipoikaa. Tästä on kaksi muunnelmaa, joista toinen antaa täyden vapauden käyttää osia miten haluaa ja toisessa vaaditaan, että käytössä olevat pyykkipojat pitää aina kiinnittää toisiinsa tai huopaan.

Uudet kuvakortit eivät juuri aikaisemmista eroa; noin pikaselailulla sanoisin, että mukana on hieman aikaisempaa kiinnostavampia kuvia.

Faktat Picturesista

Suunnittelija: Christian Stöhr, Daniela Stöhr

Julkaisija: PD-Games (2019), Lautapelit.fi (2021)

Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen ja helppotajuinen. Vaikka aloittaisi ihan nollasta, pelaamaan pääsee silti muutamassa minuutissa. Itse tekemisessä on enimmäkseen oikein mukavasti haastetta.

Onnen vaikutus: Jonkinlainen tuurielementti on siinä, miten hyvin käytössä olevat välineet ja arvottu kortti sopivat yhteen, mutta koska pisteenlaskulla ei ole suuremmin väliä, tälläkään ei ole niin merkitystä.

Vuorovaikutus: Kun tavoitteena on saada muut arvaamaan mahdollisimman hyvin, pelaaminen pysyy leppoisana ja hyväntuulisena.

Teema: Mitään yhtä teemaa ei ole, kuvat ovat niin sekalaista ja tavallaan yhdentekevää settiä.

Uudelleenpelattavuus: Kuvia on 180, joten kovin ahkeralla pelaamisella kuvat voivat jossain vaiheessa käydä liian tutuiksi. Siinä vaiheessa täytyy kehitellä uusia kuvia jostain.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen ei edellytä lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 3–5, toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta on hauskempaa isommalla porukalla. Orange-lisäosan kanssa mukaan mahtuu kuusi pelaajaa.

Pituus: 20–30 minuuttia.