Phoenicia

Phoenicia kierrättää vanhoja ideoita uudessa kuosissa. Taustalla on vanha klassikko  Outpost, jossa pelaajat rakentelivat scifitukikohtiaan perinteiseen rakennuspelien malliin: ensin tuotantoa, sitten voittopisteitä.

Outpost on kuulemma hyvä, mutta kaipaa pientä paikkailua. Lookout Games teki pelistä uuden fantasia-aiheisen laitoksen nimellä The Scepter of Zavandor (tai Das Zepter von Zavandor). Iskevästä nimestään huolimatta tämä peli ei minua sytyttänyt, vaikka perusidealtaan toki pätevä onkin.

Pelin idea

Talouspeli tämäkin. Pelaajat kehittelevät foinikialaisia sivilisaatioitaan — Foinikia valikoitui aiheeksi siksi, että kyseinen kansa oli harvinaislaatuisen rauhanomaista, eikä juuri sotimista harrastanut. Alussa hallussa on yksinkertaisia perustekniikoita, metsästys ja maanviljelys tuottavat elannon. Pelin aikana pelaajat haalivat uusia kortteja, jotka tuottavat varallisuutta, voittopisteitä ja työpaikkoja työläisille.

Kehitys on hyvin vahvasti ohjelmoitua. Kortit on jaettu neljään eri ryhmään, jotka tulevat peliin tietyssä järjestyksessä. Ryhmän sisällä kortit tulevat satunnaisessa järjestyksessä. Tämä on tärkeää, jotta pelissä on kunnollinen kaari — halvat ja heikot kortit ensin, kalliit ja voimakkaat aivan lopussa — mutta peli voi kieltämättä tuntua itseään toistavalta.

Kortit myydään huutokaupalla. Peliin tulee joka kierros pelaajien määrän verran kortteja ja kierroksen aloittaja valitsee, mikä korteista myydään. Korkeimman tarjouksen tehnyt vie kortin, jonka jälkeen aloittaja valitsee uuden kortin myyntiin ja niin edelleen. Kun aloittaja ei halua enää jatkaa, seuraava pelaaja pääsee valitsemaan ja niin edelleen.

Huutokauppamekanismi on selkä ja toimiva. Tuotteilla on minimihinnat, mikä varmistaa sen, että erittäin hyviä diilejä ei saa vain siksi, että muilta on rahat loppu. Toisaalta kaiken lähtöhinnoilla ostava menestyy usein hyvin.

Hyviä ideoita

Raha on toteutettu mielenkiintoisella tavalla. Periaatteessa yksi tuotanto on yksi raha, mutta pelissä on kahta valuuttaa, kolikoita ja kortteja. Neljällä tuotannolla saa yhden kortin ja korttien arvo vaihtelee neljästä kuuteen, keskiarvon ollessa viisi. Hyppäys kolmesta kolikosta yhteen korttiin on siis varsin merkittävä, vaikka tuotanto nouseekin vain kolmesta neljään.

Toisia rahan satunnaisuus ärsyttää. On tietysti kurjaa nostaa nippu nelosia, mutta itse en ole kokenut tätä ongelmaksi. Tietty epävarmuus on vain hyvä juttu huutokaupoissa. Tähän on lisäksi helppo tehdä korjauksia esimerkiksi poistamalla nelosen ja kuutosen arvoisia kortteja rahapakasta.

Varastointi on myös tärkeä mekanismi. Pelaajilla on tietyt rajoitukset, montako korttia ja kolikkoa varastoihin mahtuu. Näitä rajoja tarkistetaan kierroksen aikana pari kertaa. Suuria rahamääriä ei siis voi hamstrata, ellei hanki kunnon varastoja. Rahantuloon keskittyvä pelaaja huomaa heittävänsä joka kierros rahaa pois.

Tämä kaikki tasoittaa Phoeniciaa jonkin verran, pelkkä tuotannon määrä ei ratkaise. Loppupelissä on tärkeää, että rahaa tulee riittävästi — kalleimmat kortit maksavat 25-30, joten ainakin sen verran rahaa on pelin lopussa pystyttävä tuottamaan — mutta heikoillekin tuloille jäänyt pelaaja voi menestyä ihan hyvin, jos ei välttämättä voitakaan. Tässä Phoenicia eroaa jyrkästi vaikkapa St. Petersburgista, jossa tuloissa jälkeen jääminen tietää varmaa tappiota.

Tiettyä rikkaat rikastuvat -ilmiötä (tai köyhät köyhtyvät) Phoeniciassa on kuten muissakin genren peleissä, mutta ainakin Zavandoriin verrattuna Phoenicia vetää tässä pidemmän korren. Muutenkaan vaihdos rahankeruusta voittopisteisiin ei ole niin selkeä kuin yleensä, vaan voittopisteitä voi ja täytyy kerätä jo pelin alkuvaiheissa.

Pikkupuutteita

Pelin julkaissut JKLM Games ei ole tainnut vielä tähän päivään mennessä tehdä kaunista peliä, eikä Phoenicia valitettavasti poikkea firman linjasta. Edistystä on tapahtunut, mutta totuus on karu, Phoenicia on melko ruma ja ennen kaikkea kärsii käytettävyysongelmista.

Tärkeää informaatiota on korteissa pikkupräntillä, pääasiassa pisteenlaskuratana toimiva pelilauta on muuten täysin hyödytön, kehno ohjekirja tekee sinänsä yksinkertaisesta pelistä tarpeettoman sekavan… Parantamisen varaa olisi paljon. Ongelmat eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä, vaan haittaavat lähinnä uusia pelaajia — parinkin pelin kokemuksella pärjää jo paremmin.

Phoenicia toimii suhtkoht siististi eri pelaajamäärillä. Skaalaamista tehdään vähentämällä pelin tulevien korttien määrää. Kaksinpeli on hitusen tylsä, mutta muuten peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Peli vaikuttaisi silti kestävän käyttöä. Peli on netissä pelattavissa JKLM Interactivessa, jossa aktiivisimmalla pelaajalla on yli 700 peliä — vieläpä pääasiassa kaksinpelejä. Phoenicia ei ole sellainen helmi, jota voisi suositella aivan kaikille, mutta optimointiviritysten ystäville se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Suunnittelija: Tom Lehmann
Julkaisija: JKLM
Ilmestymisvuosi: 2007
Pelaajamäärä: 2-5
Pituus: 45-90 min