Phantom Fury

Vuonna 2004 käytyjä Fallujan taisteluja pidetään Irakin sodan verisimpinä taisteluina. Taistelujen toisen vaiheen ”Operation Phantom Fury” jälkeen amerikkalaisia sotilaita oli kaatunut lähes sata ja yli 500 oli haavoittunut. Irakin vastarinnan taistelijoista noin 1200–1500 kaatui ja saman verran vangittiin. Fallujan taistelut ovat herättäneet runsaasti keskustelua mediassa. Eniten kritiikkiä saivat osakseen amerikkalaisten sotilaiden käytös haavoittuneita vastustajia kohtaan sekä valkoisen fosforin käyttö hyökkäyksissä.

Ranskalainen Nuts! Publishing on julkaissut tästä kiistellystä aiheesta yksinpelattavan lautapelin. Phantom Fury keskittyy marraskuun 9. päivän aamuna Jolanin kaupunginosassa käytyihin taisteluihin. Pelaajan johdettavana on noin vahvistetun komppanian verran sotilaita, joiden täytyy neljässä tunnissa valloittaa kyseinen kaupunginosa.

Aamupäivän kulku

Peli kestää yhteensä 16 kierrosta, joista jokainen kuvaa noin 15 minuuttia. Näiden kierrosten aikana yhdysvaltalaisten täytyisi saada valloitettua yhteensä 61 erikokoista aluetta, joita puolustaa vaihteleva määrä sissejä ja marttyyrejä.

Kierrokset on jaettu toimintavaiheisiin, joiden aikana joukot muun muassa kutsuvat tulitukea, antavat suojatulta, liikkuvat alueilta toisille ja rynnäköivät taloja. Vuorojärjestys tuntuu aluksi hankalalta, mutta muutaman vuoron jälkeen pelin rattaat alkavat rullata sujuvasti ja toiminta saa tietyn rytmin.

Epävarmuutta ja taktisia valintoja

Phantom Fury onnistuu mielestäni luomaan hyvän kuvan siitä, miten hankalaa tällaisen tiiviisti ja epäsäännöllisesti rakennetun kaupunginosan varmistaminen on. Joukot joutuvat jatkuvasti erilaisten tarkka-ampujien ja tulitusten kohteeksi, eikä vihollisista välttämättä näy jälkeäkään.

Epävarmuus syntyy siitä, että liikkuessa viereisille alueille syntyy aina mahdollisia viholliskontakteja kuvaavia pelimerkkejä. Niitä voi yrittää tunnistaa esimerkiksi tulittamalla tai lähettämällä matkaan radio-ohjatun lentokoneen. Toki niitä päin voi myös rynnäköidä, mutta silloin omat tappiot voivat olla suuret. Etenkin jos vastassa on linnoittautuneita marttyyreitä.

Taistelun kuluessa syntyvät tilanteet pakottavat tekemään välillä vaikeita taktisia ratkaisuja ja ottamaan harkittuja riskejä. Kuka suojaa kenen etenemistä? Missä tankistani on eniten hyötyä? Kutsunko paikalle helikopterin nujertamaan vastapuolen linnoitetut pesäkkeet sen uhalla, että he saattavat yrittää vastaiskua? Olisiko nyt aika vetää tappioita kärsinyt ryhmä etulinjasta, vaikka heillä on mukanaan todellinen sankarisotilas? Koko ajan tikittävä kello pakottaa eteenpäin ripeästi ja se tekee pelistä ajoittain todella painostavan.

Savun hälvettyä tarkistetaan tilanne

Phantom Fury on hyvä peli. Se onnistuu luomaan intensiivisiä taktisia pulmia ja kyllä tästä jää joka kerta myös muutama mielenkiintoinen tarina kerrottavaksi. Kerran omat joukkoni onnistuivat ajamaan sissit pakosalle, mutta he livahtivat lähistöllä sijaitsevaan linnoitettuun huoneistoon. Peräännytin joukkueen hieman kauemmas ja kutsuin hävittäjät pommittamaan koko talon maan tasalle. Rytinän hälvettyä paikalla oli enää kasa kivimurskaa.

Ainoa miinus tulee pelin pitkästä kestosta. Ensimmäisiin peleihin saa varata aikaa noin neljä tuntia, mutta kokemuksen kasvaessa tämän pelaa läpi noin kolmessa tunnissa.

Faktat Phantom Fury -pelistä

Pituus: Noin 3 tuntia.