Pesismestari

On aika selvittää pelipöydän pesismestari! Olennaisimmat ratkaisut tehdään pitkälti jo ennen ottelun alkua: valitsemalla parhaat pelaajat omaan joukkueeseen. Itse ottelu on lähinnä nopan ratkaistavissa, mutta taitavampi pelaaja taivuttaa todennäköisyydet puolelleen.

Suoraviivaista noppailua

Pelin sydämenä ovat 24 pelaajakorttia. Kullakin on oma pistearvonsa kiinniottoon ja lyöntiin, sekä joillakin erikoistaitoja. Kortit draftataan, ja sitten pelataan. Peruspelissä pelataan kaksi vuoroparia, eli kumpikin joukkue on kahdesti lyömässä toisen ottaessa kiinni. Juoksut nollataan vuoroparien välissä, eli oikeastaan kyse on erävoitoista (tai jaksovoitoista pesäpallotermein). Vuoron vaihtuessa saa järjestellä pakkansa uuteen järjestykseen, mikä onkin alkudraftauksen jälkeen ainoa pelillisten valintojen hetki.

Suurin osa pelistä kuluu noppaa viskoen. Ensin lyöjä valitsee käyttääkö jokerilyöjänsä nyt vai myöhemmin. Seuraavaksi kiinniottaja heittää noppaa, jotta nähdään vaikuttaako syöttö lyöntiin. Sitten lyöjä heittää noppaa, jolloin katsotaan lentääkö pallo etu- vai takakentälle. Kiinniottaja paljastaa kyseisestä pakasta kiinniottajakortin ja heittää noppaa. Lopuksi vertaillaan lopputulosta ja päivitetään laudan tilanne sen mukaisesti. Harmillisesti olennaisimmat taulukot löytyvät vain sääntökirjasta, joten sitä saa vilkuilla jatkuvasti ennenkuin ne oppii ulkoa.

Mukana on myös helpotetut säännöt lapsia ajatellen, sekä erittäin outo moninpeliviritelmä.

Kortit järjestykseen

Pesäpallon kääntäminen lautapeliksi on ollut raakoja valintoja: urheilulajin monet nyanssit on karsittu minimiin ja noppa tekee valinnat pelaajien puolesta. Lopputuloksena on kevyt peli, joka pyrkii olemaan mahdollisimman lyhyt: jos säännöt ovat hallussa, pelin tahkoaa läpi vartissa. Tasatilanteessa pelataan vielä kolmas vuoropari, ja siinä kohtaa peli tuppaa jo venymään liian pitkäksi. Oikeaa pesäpallopeliä pelataan vähintään kahdeksan vuoroparia noin kahden tunnin ajan, ja on hyvä että Pesismestari on uskallettu rajata tiiviiksi.

Pelaajakortteja on 24 erilaista, mutta vaikka ilme on eri, kortit ovat kopioita toisistaan. Korttityyppejä on kahdeksan erilaista, kutakin kolme kappaletta. Toiset niistä ovat merkittävästi parempia kuin toiset. Koska peli alkaa joukkueiden draftaamisella, kortit paremmin tunteva pelaaja jyrää auttamatta.

Sääntökirjan esittelemä drafti menee näin: pelaajille jaetaan kahdeksan korttia kullekin, joista neljä pidetään ja neljä palautetaan yhteiseen jakoon. Yhteisestä jaosta valitaan kortti kerrallaan. Helppoa ja yksinkertaista. Valitettavasti huono tuuri tässä jaossa voi olla ratkaisevaa koko pelin kannalta. Esimerkiksi jos toinen pelaaja ei saa yhtään lukkarikorttia, hänen syöttönsä ovat huonompia ja vastustaja saa vapaataipaleita helposti.

Korttien laittaminen järjestykseen lyömistä ja kiinniottamista varten on mielenkiintoista. Noppa määrittää noin puolet menestyksestä, ja kortit loput. Laittamalla kortit huonoon järjestykseen voi sössiä pelinsä.

Pelin pelaaminen menestyksekkäästi ei ole aivan niin yksinkertaista kuin miltä se vaikuttaa, sillä niin lyöjien kuin kiinniottajienkin järjestyksellä on olennainen merkitys. 

Peli saatavilla urheiluseuroilta

Peli on julkaistu Jatuli Games -brändin alla. Lyhyellä googlaamisella käy ilmi että kyseessä on mainostoimisto, jossa toimivalla Pasi Kemillä on intohimo pesäpalloon. Pesismestarin konseptina on tarjota lautapeliä urheiluseuroille myyntiin varainhankintana. Vaikuttaisi siltä, että suurin osa katteesta menee urheiluseuroille, ja että peli on tehty rakkaudesta lajiin. Tavallisesta vähittäismyynnistä peliä ei ole saatavilla.

Pelituotteessa onkin sitten säästelty reippaasti. Nykyisille lautapelimarkkinoille ei oikein olisikaan asiaa tällaisella tuotteella. Laatikko on tarpeettoman iso ja ohut, lauta on ohut ja vääntyilevä, kortit ovat pieniä, kortteja käytetään hyvin epäkäytännöllisesti markkereina ja noppiakin saisi olla kaksi. Pelaajahahmot ovat eriskummallisen hauskoja. Sääntökirja on tehty ihan hyvin ja myös pelin muu graafinen suunnittelu on nättiä ja toimivaa. Olennaisimmat muistutukset korttien ja nopan erikoisefekteistä olisi voinut olla pelilaudassa tai korteissa. 

Ei verenmaku suussa pelaaville

Pesäpallon ystäville tämä menee leppoisana perhepelinä. Testiryhmän 5-vuotias pesäpallojuniori oli Pesismestarista varsin innoissaan ja halusi pelata useamman ottelun putkeen. Teoriassa Pesismestarin avulla voisi opettaa pesäpallon perusideaa lajia tuntemattomalle, mutta paljon jää silloin pimentoon.

Pesäpalloa seuraaville lautapelikeräilijöille Pesismestari voi hyvinkin sopia pelihyllyyn, etenkin jos lähestyy pelin hankintaa junioriurheilun hyväntekeväisyytenä. Omassa hyllyssäni Pesismestarille on hyvä paikka heti Pesispelin (1977) vieressä. Parasta pesäpallo on kuitenkin mailan varressa, tai vähintään kentän laidalla!

Faktat Pesismestarista

Suunnittelija: Pasi Kemi

Julkaisija: Jatuli Games (2022)

Mutkikkuus: Kunhan muutamat erikoistilanteet ovat selvillä, peli on varsin suoraviivainen.

Onnen vaikutus: Kolmasosa korteista on mukana kerrallaan pelissä, ja noppaa heitetään jatkuvasti.

Vuorovaikutus: Pelissä vertaillaan pelaajien nopanheiton tuloksia toisiinsa.

Teema: Peli esittelee useita pesäpallon ilmiöitä oikein mukavasti.

Uudelleenpelattavuus: Peli on aika nähty muutamalla pelikerralla.

Kieliriippuvuus: Julkaistu vain suomeksi, mutta komponenteissa ei ole valtavaa määrää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, mutta vahvimmillaan peli on kahdella.

Pituus: 15–30 min.