Pendulum

Stonemaier Games on julkaisija, jolta ilmestyy pelejä suhteellisen harvoin, mutta jotka ovat yleensä isoja tapauksia. Esimerkiksi firman aiemmat pelit Scythe ja Wingspan ovat olleet suuremman luokan hittejä, ja osuvatpa ne omaan makuhermoonikin melkoisen lujaa. Siksipä firman uutuuteen Pendulumiin kohdistuu jo lähtökohtaisesti kovat odotukset.

Ensi kuulemalta Pendulum on melko peruskauraa. Laudalle pelataan työläisiä, joilla saadaan kuutioita, joita muutellaan pisteiksi. Yksi pieni twisti tässä kaikessa kuitenkin on – peliä pelataan reaaliaikaisesti.

Ajanhallintaa

Pelaajilla on alussa käytössään kaksi työläistä (iso ja pieni), joita he sijoittelevat yhteiselle pelilaudalle suorittamaan toimintoja. Laudalla on kolme eriväristä osiota, joissa kussakin on kaksi samanlaista toimintoriviä. Kutakin pelilaudan osiota hallitsee tiimalasi, joka määrittää sen, mitä työläisillään saa tehdä. Jos rivillä ei ole tiimalasia, rivin työläisiä saa vapaasti siirrellä (lisätä tai poistaa). Jos rivillä puolestaan on tiimalasi, työläiset ovat kyseisellä rivillä lukittuja, mutta ne saavat suorittaa ruutuun merkityn toiminnon. Erillisiä vuoroja ei ole, vaan työläisiä pelaajat asettelevat yhtä aikaa periaatteella ”nopeat syövät hitaat”.

Tiimalasit ovat kestoltaan erimittaisia: musta kestää 45 sekuntia, vihreä kaksi minuuttia ja violetti kolme minuuttia. Tämä kesto heijastuu myös toimintojen vahvuuksiin mustien ollessa heikoimpia perustoimintoja ja violettien voimakkaampia megasiirtoja. Mustia toimintoja mahtuu suorittamaan vaikka kaikkien pelaajien työläiset yhtä aikaa, muihin toimintoihin saa asettaa vain yhden pienen työläisen ruutua kohti. Isoja työläisiä saa asettaa mihin toimintoon vain muista työläisistä välittämättä. 

Yhteisen pelilaudan lisäksi kullakin pelaajalla on edessään henkilökohtainen pelilauta, jonka alalaidassa on neljä eriväristä toimintopaikkaa. Yhteisellä pelilaudalla on näkyvissä neljä provinssikorttia, joita voi työläisillään hankkia. Kortin hankkimisen yhteydessä sitä saa pyörittää haluamallaan tavalla ja tunkea sitten oman pelilautansa alle samanvärisen toiminnon jatkoksi. Kun työläistoiminto antaa suorittaa pelaajalaudalta tietynvärisen toiminnon, saa pelaaja suorittaa pelilautaan printatun toiminnon lisäksi kaikki kyseisen värin alle asetettujen korttien toiminnot. Kortteja saa kierroksen aikana hamstrata niin paljon kuin resurssien puolesta ehtii, mutta kierroksen lopuksi kukin korttipino tulee karsia kahteen. 

Resurssinhallintaa ja työläistenasettelua

Pelissä pyöritellään neljää perusresurssia: punaisia, sinisiä ja keltaisia kuutioita sekä violetteja äänestyslätkiä. Kuutioita pelaajalla voi olla enintään 10 kutakin, äänestyslätkien määrää ei ole rajoitettu. Keltaisilla kuutioilla (raha) maksetaan pelilaudalla suoritettavat toiminnot, punaisilla (sotilaat) parannetaan oman pelilaudan toimintoja hankkimalla provinssikortteja ja sinisillä (kulttuuri) saa nostettua pelaamansa käsikortit takaisin käteen. Äänestyslätkien määrällä ratkaistaan kierroksen lopussa pelaajien paremmuusjärjestys. 

Työläisten asettelun lisäksi pelaajilla on mahdollisuus tehdä ilmaisia toimintoja. Ensinnäkin kullakin pelaajalla on kädessään nippu kortteja, joita voi pelata milloin tahansa. Näillä korteilla voi esimerkiksi hankkia uusia työläisiä, palauttaa työläisen käyttöön tiimalasiriviltä tai saada lisää resursseja. Pelatut kortit saa takaisin käteen maksamalla kulttuuria (sinisiä kuutioita). 

Toisekseen kuka tahansa saa kääntää tiimalasin sen valuttua tyhjäksi. Tiimalasi siirretään tällöin viereiselle riville, jolloin sen rivin toiminnot aktivoituvat ja toisen rivin työläiset vapautuvat käyttöön. 

Kolmanneksi pelaaja voi ilmoittaa suorittaneensa kierroksen alussa esiin arvotun saavutuksen. Tämän voi tehdä, kun on saanut kerättyä kasaan saavutuksen ilmoittaman määrän eri resursseja. Tällöin pelaaja saa asettaa saavutusmerkkinsä kyseisen saavutuskortin päälle ja saa kortissa ilmoitetun edun. 

Heimoneuvosto kokoontuu

Kun violetti tiimalasi on käännetty kolme kertaa (eli kierrosta on kestänyt reilu kuusi minuuttia), kierros päättyy. Tiimalaseja ei tuolloin saa enää kääntää, mutta toiminnot saa suorittaa loppuun. Tämän jälkeen pidetään neuvoston kokous. 

Neuvosto aloittaa toimintansa ratkaisemalla kierroksen paremmuusjärjestyksen. Parhaalle paikalle pääsee se, joka on kerännyt kierroksen aikana eniten äänilaattoja. Tasatilanteessa edelliskierroksella huonommalla paikalla ollut nousee toisen ohi. 

Tämän jälkeen pelaajat saavat palkintoja paremmuusjärjestyksessä. Palkinnot arvotaan näkyville kierroksen alussa, ja osa niistä on selvästi parempia kuin toiset. Palkinnot voivat olla kertaluontoisia etuja, uusia kortteja pelaajan käsikorttien joukkoon tai suoraan voittopisteitä. Kerran pelin aikana palkinnoksi voi valita myös yhden pienen työläisen korvaamisen isommalla työläisellä. 

Neuvoston lopuksi arvotaan näkyville uudet kortit ja aloitetaan uusi kierros. Neljännen kierroksen jälkeen selvitetään voittaja. 

Voittaja ratkaistaan pelaajalautoihin printatuilla mittareilla, joita pelaajat pyrkivät pelin aikana saamaan mahdollisimman pitkälle. Nämä mittarit kuvaavat voimaa, arvovaltaa, suosiota ja legendaarista saavutusta. Pelin voittaa se, joka saa kaikki neljä mittariaan lautaan merkityn rajan yli. Kaikkien tässä onnistuessa voittaa yhteensä pisimmälle päässyt. Jos taas kukaan ei onnistu tässä, voittaa se, jolla oli kauimmaisimmalla mittarillaan lyhin matka maaliin. Ilman legendaarista saavutusta peliä ei kuitenkaan voi voittaa, vaikka muut mittarit olisivat tapissa. 

Nopeus on valttia 

Pendulumissa pärjää se, jonka ajatukset raksuttavat nopeimmin. Luppoaikaa ei pelissä juurikaan jää, paitsi jos on vahingossa unohtanut työläisensä jumiin edelliseen toimintoon. Tiimalaseja ei toki ole mikään pakko kääntää heti niiden valuttua tyhjiin, mutta käytännössä aina joku pelaajista odottaa kieli pitkällä hiekan valumista saadakseen toimintonsa suoritettua. 

Pelissä on mukana myös harjoitusmoodi, jossa tiimalaseja käännellään tietyssä järjestyksessä sitten, kun kaikki pelaajat ovat valmiita. Näin poistuu paine tiimalasien aikarajoituksista, mutta samalla katoaa myös tärkeä osa pelin sielusta. Ohjekirja suosittelee vahvasti käyttämään tätä moodia ensimmäisellä kierroksella, kun peli on pelaajille uusi, ja siirtymään sitten reaaliaikaiseen peliin. Olen tästä samaa mieltä. 

Stonemaier Gamesille tyypilliseen tapaan pelistä löytyy erinomainen yksinpelivastustaja Automa. Yksinpelissä pelaaja saa itse asetella työläisiään ja käännellä tiimalaseja, mutta näin tehdessään hänen on nostettava Automa-pakasta kortti ja noudatettava sen ohjeita. Kortissa voi olla tiimalasien kääntöä, työläisten siirtelyä tai provinssikorttien poisheittoa. Automa simuloi kolminpeliä, eli vastassa on periaatteessa kaksi vastapeluria, joiden pisteet lasketaan lopussa yhteen. Yksinpeliä voi pelata vain reaaliaikaisesti, eli harjoitusmoodia se ei tue. 

Lajissaan toimiva, mutta ei ongelmaton 

Pendulum on ihan kelpo peli. Resurssienpyörittelyä on tehty noin tuhannessa pelissä aikaisemmin, mutta reaaliaikainen työläistenasettelu onkin sitten huomattavasti tuoreempi keksintö. Reaaliaikaisuus ei varmasti sovellu kaikille, sillä hengähdystaukoja kierroksen aikana ei juuri ole ja päätöksiä tulisi pystyä tekemään salamavauhtia. Jos paineen kestää, peli on kyllä kokeilemisen arvoinen. 

Pelin säännöt on syytä selvittää kaikille pelaajille tarkoin (ja pelata mieluusti ainakin yksi harjoituskierros), sillä kesken pelin sääntöjä ei oikein pysty selailemaan. On myös syytä tiedostaa, ettei toisten tekemisiä pysty juuri pelin aikana seurailemaan, joten esimerkiksi toisen pelaajan sääntömokiin ei käytännössä pysty puuttumaan. Varsinkin useamman pelaajan peleissä tulee myös varautua nopeuspelien helmasyntiin eli joka puolella heiluviin käsiin ja tämän aiheuttamiin komplikaatioihin. 

Pelin ohjekirjasta löytyy taustatarinaa sivun verran. Käytännön merkitystä tällä ei juuri ole, teema heijastuu lähinnä siihen, että eri pelaajalaudoilla on hieman erilaiset mittarit. Kyseessä onkin melkoisen abstrakti peli. 

Abstraktius heijastuu myös pelin komponentteihin. Kyllähän ne asiansa ajavat, mutta melko tylsiä muovikuutioita ja -työläisiähän ne ovat. Pelilauta on kuitenkin selkeä, ja oleelliset asiat löytyvät sieltä pelin tiimellyksessä nopeasti. Hienoimman näköisiä komponentteja ovat tiimalasit, mutta niiden kanssa saa kyllä olla tarkkana. Ainakin omassa kappaleessani etenkin musta tiimalasi tuntui kääntämisen jälkeen jumittavan usein, mikä tällaisessa hektisessä pelissä on hyvin ärsyttävä seikka. Myös provinssikorttien pienet symbolit ovat välillä hieman hankalasti hahmotettavia, varsinkin kun osa väreistä on melko lähellä toisiaan. 

Pelin pitkäikäisyydestä on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa. Pelissä on viisi lähes identtistä peruspelaajalautaa ja näiden toisella puolella uniikit kehittyneemmät variantit, joita suositellaan kokeneemmille pelaajille. Säännöissä on mukana myös pari peliä vaikeuttavaa sääntömuunnelmaa, joita voi tarpeen mukaan nakata peliin mukaan. Peli keskittyy kuitenkin joka kerta samanlaiseen kuutionpyörittelyyn, joten periaatteessa voi yrittää pelata joka kerta samalla strategialla. 

Kaikesta nillityksestä huolimatta kyseessä on ihan kelpo peli, jota pelaa varsin mielellään. Usein reaaliaikaiset pelit ovat joko näppäryys-, sananselitys- tai tarkkaavaisuuspelejä, mutta työläistenasettelussa reaaliaikaisuutta harvemmin tulee kyllä vastaan. Peliporukassani peli kirvoitti ”ihan ok” -tason kommentteja, joten Wingspanin ja Scythen tapaista suosiota tämä tuskin saavuttaa. Mielenkiintoinen peli kuitenkin pohjimmiltaan on, joten kannattaa vähintäänkin testata, jos se vastaan tulee. 

Faktat Pendulumista 

Suunnittelijat: Travis Jones 

Julkaisija: Stonemaier Games (2020) 

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko suoraviivaiset. Ne kannattaa kuitenkin opetella huolella ennen pelin alkua, sillä pelin aikana sääntöjä ei käytännössä pysty tutkimaan. 

Onnen vaikutus: Korttipakoista nostellaan satunnaisia kortteja näkyviin, muita satunnaiselementtejä ei ole. Käytännössä nopeimmin (oikeisiin) päätöksiin kykenevä pelaaja voittaa. 

Vuorovaikutus: Pelaajat taistelevat samoista työläisten paikoista ja taistelevat joka kierros äänestyslätkistä ja saavutuksista. Toisten peliä ei kuitenkaan käytännössä pysty seuraamaan. 

Teema: Periaatteessa pelissä on taustatarina, mutta käytännössä kyse on melko abstraktista pelistä. 

Uudelleenpelattavuus: Eri pelaajalaudoilla ja parilla sääntövariantilla peliin saa vaihtelua. Ihan loputtomiin tätä tuskin hakkaa, mutta kuitenkin varmasti useamman pelin. 

Kieliriippuvuus: Komponentit ovat kielivapaat. 

Pelaajamäärä: 1–5. Yksin- ja kaksinpelit simuloivat kolminpeliä lisäämällä pelilaudalle työläisiä. Useammalla pelaajalla voi pelilaudan yllä viuhuvista käsistä muodostua jo ruuhkaa. 

Pituus: Noin 60–90 minuuttia, kokeneemmilla pelaajilla alle tunti.