Peloponnes

Antiikin Kreikka on kiehtonut jo pitkään pelisuunnittelijoita, eikä hellenistinen kulttuuri aihepiirinä pelille ole mitenkään erityisen omaperäinen. Myöskään huutokauppaan pohjautuva resurssioptimointi ei ole erityisen omaperäinen mekaniikka. Suunnittelija Bernd Eisenstein on kuitenkin onnistunut luomaan oman pelifirmansa Irongamesin ensimmäiseksi julkaisuksi erittäin huolitellun ja kokonaisuutena hienosti toteutetun tiiviin sivilisaatiopelin, Peloponneksen.

Pelin idea

Peloponnes kuuluu peleihin, jotka tiivistävät olennaisimman hyvin rajattuun peliaikaan. Koko pelin kesto on täsmälleen kahdeksan kierrosta, joista jokaisen aikana pelaajilla on mahdollisuus liittää valtakuntaansa yksi huutokaupassa voittamansa laatta, tuottaa resursseja ja mahdollisesti kärsiä jonkin onnettomuuden iskiessä. Kolmesti pelin aikana tulee vastaan huoltokierros, jonka aikana pelaajan on pystyttävä ruokkimaan kansansa ja rakentamaan mahdolliset keskeneräiset rakennukset valmiiksi.

Varsinaista pelilautaa ei Peloponnesissa ole, vaan jokaisen pelaajan sivilisaatio on abstrahoitu vain omaksi pelialustaksi, johon lähinnä kirjataan käytössä olevat ja tuotettavat resurssit, sekä laattoihin, joista käydään jokaisella pelikierroksella huutokauppaa. Huutokaupattavat laatat sekoitetaan taustansa mukaan pelin alussa kolmeen pinoon, joista A-pinoon ja B-pinoon tulee 15 laattaa ja C-pinoon 10. Tämä jakaa pelin kolmeen pelivaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä kestää kolme pelikierrosta ja viimeinen kaksi.

Laattoja on kahta tyyppiä — rakennuksia ja alueita. Jokaiseen laattaan on kirjattu niiden minimihinta huutokaupassa, pistearvo, sekä mahdolliset kertahyödyt, kierroskohtaiset resurssituotannot, rakennuskustannukset ja erikoistoiminnot. Yleisesti ottaen mitä pidemmälle peli etenee, sen parempia laattoja tulee tarjolle, mutta samalla niiden kustannukset kasvavat.

Pelin alussa jokaiselle pelaajalle arvotaan seitsemästä mahdollisesta erilaisesta alkulaatasta yksi, joka toimii hänen sivilisaationsa keskuksena. Jokainen alkulaatta tuottaa hieman erilaisen yhdistelmän resursseja, ja myös pelin alussa käytettävissä olevat resurssit, rahat ja asukasluku poikkeavat toisistaan. Alkulaatat määräävät myös ensimmäisen kierroksen huutokauppajärjestyksen.

Aluelisäyksiä huutokaupalla

Pelikierroksen tärkein kohta on huutokauppavaihe. Jokaisella kierroksella paljastetaan viisi laattaa, joista varsinaiseen huutokauppaan laitetaan pelaajamäärän verran laattoja. Loput paljastetut laatat jätetään myös saataville valloitusta varten. Esimerkiksi kolminpelissä siis asetetaan huudettavaksi kolme ja valloitettavaksi kaksi, mutta viisinpelissä kaikki laatat tulevat huutokauppaan.

Jokaisella pelaajalla on nyt kierrosjärjestyksessä mahdollisuus tehdä huuto yhdestä laatasta. Minimihinta on siis kirjattuna laattaan, mutta useinkaan tämä ei riitä laatan voittamiseen. Jos joku huutaa samasta laatasta enemmän kuin edellä huutanut, on aiemmalla huutajalla kaksi vaihtoehtoa: siirtyminen toiselle laatalle tai vetäytyminen. Pelaaja voi siirtää panoksensa toiselle laatalle, jos panos on vähintään laatan minimihinnan suuruinen, ja jos siinä ei ole omaa panosta suurempia huutoja. Panostaan ei siirtotilanteessa saa muuttaa. Jos siirtyminen ei onnistu, tai jos mieluisia laattoja ei ole tarjolla, voi yhdellä laatalla hävinnyt pelaaja myös vetäytyä huutokaupasta. Tällöin hän saa pankista yhden ylimääräisen kolikon, mutta uusi sivilisaatiolaatta jää tällä kierroksella hankkimatta.

Laattojen valloittaminen on yksinkertaisempaa, mutta kalliimpaa. Huutokauppaan osallistumisen sijasta pelaajan voi halutessaan myös valloittaa jonkin huutokaupan ulkopuolisista laatoista. Tällöin pelaaja saa laatan itselleen vain maksamalla kolme rahaa yli valloitettavan laatan minimihinnan. Kolmantena optiona pelaajalla on koko huutokauppakierroksen passaaminen, jolloin hän saa kolme ylimääräistä rahaa pankista. Huutokaupan perusteella määräytyy myös seuraavan kierroksen huutojärjestys. Korkeimman panoksen pelannut pelaaja siirtyy vuorojärjestyksen kärkeen, ja muut suuruusjärjestyksessä hänen jälkeensä. Yhtä suuret huudot pelanneiden pelaajien järjestys ei vaihdu. Huutamatta ja valloittamatta jääneet laatat poistetaan pelistä.

Huutokaupan jälkeen pelaajat liittävät uudet laattansa sivilisaatioonsa. Aluelaatat, jotka tuottavat jotain kolmesta mahdollisesta resurssista, viljaa, puuta tai kiveä, kerätään alkulaatan oikealle puolelle, ja rakennukset kerätään alkulaatan vasemmalle puolelle. Aluelaattojen hankkimiseen liittyy rajoite: jos pelaaja haluaa lisätä itselleen uuden laatan, on sen tuotettava vähintään yhtä samaa resurssia kuin viereinen laatta. Pelkän kivilouhoksen viereen ei siis voida laittaa viljaa ja puuta tuottavaa laattaa, mutta sen sijaan esimerkiksi kiveä ja puuta tuottava laatta siihen sopii. Poikkeuksena on ensimmäinen aluelaatta, joka saa olla mikä hyvänsä riippumatta hänen aloituslaattansa tuotannosta. Mikäli pelaaja hankkii vahingossa laatan, jota hän ei voi liittää itselleen, hän vain menettää siitä huutamansa rahat.

Rakennuslaatta puolestaan liitetään omaan sivilisaatioon hieman eri tavalla. Rakennuksesta pitää maksaa siihen kirjattu rakennushinta resursseina. Jos vaadittua hintaa ei pysty maksamaan, on pelaajan asetettava yksi kolikko rakennuksen päälle osoittamaan, että se ei ole vielä valmis. Valmistumattomat rakennukset pitää pystyä rakentamaan valmiiksi seuraavalla huoltokierroksella, tai ne menettää. Jos pelaajalla ei ole rahaa huutokaupan jälkeen jäljellä, ei hän voi liittää Uudet laatat antavat yleensä jonkin kertaluonteisen edun — yleensä rahaa tai asukkaita — jonka saa siitä huolimatta, pystyykö laatan rakentamaan valmiiksi vai ei. Myös laatan tuotannon ja mahdollisen erikoisominaisuuden saa heti käyttöön, vaikka laatan rakennus jäisikin vielä kesken.

Tuloja ja tuhoja

Uusien laattojen lisäämisen ja niistä tulleiden kertahyötyjen saamisen jälkeen on vuorossa tuotantovaihe. Pelaajat saavat väkilukunsa mukaan rahaa, ja lisäksi he tuottavat laattojensa mukaan viljaa, puuta ja kiveä, ja lisäävät nämä omiin taulukkoihinsa. Taulukoissa on vain rajallinen määrä tilaa kaikille resursseille, mutta ylimenevä tuotanto voidaan kanavoida luksustuotteiden tekoon. Luksustuotteet ovat kätevä jokeriresurssi, sillä niitä voi vaihtaa miksi tahansa muuksi tuotteeksi, jopa rahaksi, aina tarpeen tullen suhteella 2:1. Näin ylituotanto jollakin aluella antaa mahdollisuuden jättää jonkin muun tuotannon vähemmälle, mutta huomattavaa on, että luksustuotteilla maksaminen on siis kaksi kertaa kalliimpaa kuin varsinaisesti vaadituilla tuotteilla. Luksustuotteet ovat kuitenkin useimmiten hyvä hätävara, mutta niiden varaan rakentamisessa on kuitenkin riskinsä.

Tuotannon jälkeen paljastetaan vielä kierroksen päätteeksi kaksi katastrofilaattaa. Pelissä on viisi ikävää onnettomuutta, joista jokainen iskee pelin aikana täsmälleen kerran. Rutto tappaa kolmasosan väestöstä, kuivuus vie kolmasosan viljasta. Myrsky tuhoaa aluelaattoja, ellei maksa kovaa korvausta, maanjäristys puolestaan tuhoaa vastaavasti rakennuksia. Rappio vie tuotettuja luksustuotteita. Onnettomuus iskee, kun kolmas onnettomuuden laatta paljastetaan. Näin ollen onnettomuuksiin ehtii jotenkuten yleensä varautumaan, mutta yhtä kaikki ne tuottavat kyllä kovaa päänvaivaa ja ikävyyksiä. Käytännössä mitä pidemmällä pelissä onnettomuudet iskevät, sen hankalampi niistä on toipua. Pelin loppuun osuu varmasti ainakin yksi onnettomuus, useimmiten kaksi. Jotkut laatoista tarjoavat immuniteetin jotakin onnettomuutta kohtaan, ja ne ovatkin yleensä huutokaupassa melko haluttua tavaraa.

Kerran B-vaiheen aikana, eli kierroksilla 4-6, ja kerran C-vaiheen aikana, eli kierroksilla 7-8, laattapinosta nousee laatta, joka laukaisee välittömästi ennen huutokauppaa huoltokierroksen. Huoltokierroksella pelaajan on pystyttävä maksamaan yksi vilja jokaista asukastaan kohden. Mikäli viljaa ei ole riittävästi, voidaan puutetta korvata luksustuotteilla, mutta jos nekään eivät riitä, on väkeä pakko tappaa nälkään. Edelleen valmistumattomattomien rakennusten rakennusresurssit on nyt pystyttävä maksamaan. Mikäli tämä ei onnistu, poistuu laatta pelistä. Panttina olleen kolikon saa nyt takaisin riippumatta siitä, saako rakennuksen valmiiksi vai ei.

Kahdeksannen kierroksen katastrofien jälkeen tulee vielä kolmas huoltokierros, joka päättää pelin. Tämän jälkeen on vuorossa pisteidenlasku. Pelaajat laskevat ensin laatoissa olevat pistemääränsä, joihin jokaisesta kolmesta jäljelle jääneestä rahasta saa vielä lisää yhden pisteen. Muita ylimääräisiä resursseja ei hyvitetä. Tämän jälkeen he kertovat väkimääränsä kolmella. Pienempi näistä kahdesta luvusta on pelaajan saavuttama pistemäärä. Eniten pisteitä saanut pelaaja on voittaja.

Sivilisaation nousu ja tuho pikakelauksena

Bernd Eisenstein on käyttänyt Peloponnesin yksityiskohtien hiomiseen aikaa useamman vuoden, ja se myös näkyy lopputuloksessa: kokonaisuudessa ei tunnu olevan yhtään huonosti toimivaa palasta eikä myöskään mitään turhaa. Oikeastaan pelissä ei ole pelaajaa kohden kuin kahdeksan päätöstä — jokaisella kierroksella pitää päättää, mistä laatasta huutaa ja kuinka paljon — mutta nämä päätökset ovat erittäin herkullisia ja kiperiä. Rahaa ei ole ylenmäärin tuhlattavaksi, ennemminkin seinä tulee vastaan jossain vaiheessa. Jokaisella kierroksella ei mitenkään voi olla varaa valloitukseen, ja joskus pelkästään huutokauppaankin osallistuminen tuntuu liian kalliilta. Kuitenkaan pisteitä ei saa, ellei hanki laattoja. Useimmiten uusien laattojen hankkiminen on myös ainoa konsti väkiluvun lisäämiseen.

Huutokauppaan osallistumista säätelee muu pelistrategia: minkälaista tuotantoa pelaaja tavoittelee. Onko tavoitteena tuottaa hieman kaikkea vai panostaa vahvasti yhteen tuotteeseen, jolloin on mahdollista luksustuotteilla paikata puutetta muusta. Avainkysymys on viljan hankkiminen. Koska toinen pelin pistemääristä perustuu väkilukuun, on kansa saatava pysymään huoltokierroksilla hengissä. Pahimmassa tapauksessa on mahdollista, jopa varsin todennäköistä, että huoltokierroksia tulee kaksi peräkkäin, ja väliin iskee vielä jokin onnettomuus. Jos väkensä joutuu tappamaan nälkään (tai ruttoon), on hyvin hankalaa nousta kilpailemaan pelin voitosta. Tasapaino väkimäärän ja muiden pisteiden välillä on tärkeää. Miten se taas toteutetaan, onkin eri kysymys.

Peloponnes ei siis tarjoa välttämättä mitään erityisen uutta ja vallankumouksellista pelirintamalla, mutta kokonaisuutena peli toimii äärimmäisen nautinnollisesti. Pelin kesto on juuri sopiva pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun, eikä draaman kaari tunnu jäävän mitenkään olennaisesti vajaaksi. Onnettomuudet ovat juuri riittävän ilkeitä pitämään sopivan ahdistuksen päällä koko ajan. Huutokauppa tarjoaa myös mahdollisuuden pelata toisia vastaan samalla omaa peliään edistäen. Peli toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä; kaksinpeli saattaa pidemmän päälle hukata osan pelin mielenkiinnosta interaktion ollessa vähäisempää. Ainakin sivilisaatiopelien ja huutokauppapelien ystäville Peloponnes tarjoaa mukavaa haastetta pitkäksi ajaksi.

Lisäosa ja yksinpeli

Samaan aikaan varsinaisen pelin kanssa julkaistiin myös pieni lisäosa Peloponnesiin. Sen mukana tulee kahdeksan uutta huutokaupattavaa laattaa, jotka voidaan ottaa joko osittain tai kokonaan peliin mukaan. Näin peli laajenee jopa kuusinpelattavaksi. Myös kuusinpeli toimii mainiosti tehden huutokaupasta erityisesti vuorojärjestyksessä alussa oleville piinallisen hankalan. Mukana tulee myös kuusi merilaattaa, joista arvotaan peliin mukaan yhtä monta kuin pelissä on pelaajia. Jokaisen huutokaupan alussa pelaaja voi hankkia itselleen yhden jäljellä olevista meristä maksamalla sen hankintahinnan. Merilaatat voivat tuoda pisteitä tai kasvattaa väkilukua. Lisäksi jokainen merilaatta korvaa huoltokierroksella yhden viljan kansakuntaa ruokittaessa. Oikeastaan ei ole mitään erityistä syytä, miksei lisäosa olisi voinut olla mukana jo peruspelissäkin.

Peloponnes tarjoaa myös mahdollisuuden soolopeliin, joka soveltuu pelin mekaniikan harjoitteluun ja toisaalta omien taitojen kehittämiseen. Yksinpelissä pelaaja pelaa melko lailla samaan tapaan kuin moninpeleissäkin, mutta huutokaupassa ei tietenkään tarvitse maksaa lähtöhintoja enempää. Lisäksi käyttöön voi ottaa muutamia ylimääräisiä resursseja. Yksinpeliin on laadittu tasojärjestelmä, jossa seuraavalle tasolle pääsee aina saamalla kasaan jonkin vaaditun pistemäärän. Kaikkineen yksinpeli ei välttämättä ole kovin kiinnostava, mutta kyllä se pelin opiskeluun ja satunnaiseksi ajanvietteeksi sopii.

Faktat Peloponnesista

Pituus: 30-60 minuuttia. Isompi pelaajamäärä pidentää huutokauppoja ja samalla myös peliaikaa.