Pax Renaissance

Phil Eklund on Sierra Madre Games -julkaisijan takana vaikuttava mielipiteitä jakava pelintekijä. Eklund on auteur, jolla on omintakeinen tapa tehdä pelejä. Tuloksena on erikoisia, joukosta erottuvia pelejä, joilla on mielenkiintoisia aiheita, mutta jotka pelimekaniikaltaan istuvat harvojen makuun.

Pax Renaissance on vanhan lämmittelyä kahteen suuntaan. Toisaalta se on uustulkinta Lords of Renaissancesta, vuonna 1996 ilmestyneestä tuntikausien mittaisesta 2–12 pelaajan renessanssieepoksesta, toisaalta se kierrättää Pax Porfirianan korttivetoista pelimekaniikkaa.

Peli on Sierra Madre Gamesin pelien helpommin lähestyttävästä päästä, mikä tarkoittaa edelleen jotain hyvin hankalaa, monimutkaista ja kiemuraista – mutta samalla hyvin tunnelmallista.

Renessanssipankkiirit sotajalalla

Pelaajat eivät ole ruhtinaita tai kuninkaita, vaan pankkiireja. Tarjolla ovat Cosimo Medici, Jacques Cœur, Jakob Fugger ja Bartolomeo Marchionni – kaikki aikansa mahtimiehiä (lämmin suositus Greg Steinmetzin kirjalle The Richest Man Who Ever Lived, joka kertoo Fuggerista), jotka rahoittivat kuninkaita ja paaveja.

Pelin tavoite on alussa epäselvä. Voittoehtoa ei ole. Jossain vaiheessa pakasta nousee esiin enteellinen komeetta, jolloin pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa voittoehtoihin. Keisarillisessa voittoehdossa pitää haalia omaan taskuun kuninkaita enemmän kuin muut, renessanssivoitossa pitää saada kuningaskunnat muuttumaan tasavalloiksi, globalisaatiovoitossa kysytään löytöretkeilyn perään ja pyhässä voitossa pitää hallita valtauskontoa.

Peli rakentuu korteista, jotka kuvaavat mitä moninaisempia elementtejä renessanssin Euroopasta. Kortit voivat laukaista tapahtumia kun ne pelataan, ne tuovat pelaajille vaikutusvaltaa peliin ja tarjoavat toimintoja käytettäväksi. Korteista muodostuvalla pienellä Euroopan kartalla on shakkinappuloita, puolustavia torneja ja hyökkääviä ratsuja, ja pelaajien korteilla ravaa uskonnollista valtaa edustavia piispoja eli lähettejä.

Korteista voi käynnistyä talonpoikaiskapinoita, salaliittoja ja uskonsotia. Nämä vaikuttavat hallitusmuotoihin, valtarakenteisiin ja alueiden valtauskontoihin. Laudalle rakentuu vasallivaltioista koostuvia imperiumeja ja uskonnot – katolisuus, protestantit ja islam – taistelevat vallasta. Pelaajat aktivoivat tapahtumia pyrkien heiluttamaan tasapainoa itselleen suotuisaan suuntaan. Lopputuloksena on melkoisen kaoottinen sekasotku.

Vuorollaan pelaajat tekevät kaksi toimintoa. Kortteja voi ostaa torilta, jossa pisimpään tarjolla olleet kortit ovat edullisimpia. Ostettuja kortteja voi pelata pöytään, josta niitä voi sitten käyttää. Kortit on jaettu idän ja lännen vaikutuspiiriin ja kerralla voi suorittaa kaikki yhden vaikutuspiirin kortit ja tehdä jokaisella yhden toiminnon. Korttitoiminnoilla voi kerätä rahaa, murhata kortteja, keinotella politiikassa, verottaa, siirrellä inkvisiittoreita, komentaa merirosvoja ja sotia eri tasoilla.

Vaikea himmeli

Pax Renaissance on todella mutkikas peli. Opetteleminen käy työstä. Sääntökirja on 26 sivua pientä pränttiä, runsain alaviittein ja ristiviittauksin. Erilaisia käsitteitä ja prosesseja on runsaasti opeteltavaksi. Kannattaa varautua siihen, että ensimmäinen peli menee sääntökirja kädessä, vaikka pelin opettelisi kuinka hyvin. Eikä se varsinaisesti helpota: opettelemista riittää useamman pelin ajaksi. Tämä on peli, joka on painajainen, jos mukana on usein uusia pelaajia.

Vaikka säännöt osaisikin, mielekkäiden strategioiden muotoileminen on kokonaan toinen juttu. Pelin päätöspuu on todella sekava himmeli, eikä tekojen seurauksia ole todellakaan helppo hahmottaa.

Tahtoo siis sanoa, että minulle Pax Renaissance ei lopulta toiminut. Pidän pelin asetelmasta, mutta pelin monimutkaisuus on niin vahvasti pelaamisen tiellä, että pelaaminen ei ole hauskaa. Etenkin kun Pax Pamir osuu aika lailla samaan lokeroon, mutta on pelinä selvästi yksinkertaisempi, selkeämpi ja hauskempi pelata, Pax Renaissancelle ei ole tilaa.

Kenelle peliä sitten voisi suositella? Ainakin Pax Renaissancen pelaaminen edellyttää peliporukkaa, joka haluaa ja jaksaa panostaa vaikeiden ja monimutkaisten pelien opettelemiseen ja on kiinnostunut tutkailemaan pelejä perinpohjaisen pelaamisen kautta. Pax Renaissance vaatii vaivannäköä, satunnaisella pelailulla se on vain vaivalloinen ja epämiellyttävä.

Faktat Pax Renaissancesta

Suunnittelija: Matt Eklund, Phil Eklund

Julkaisija: Sierra Madre Games (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat todella monimutkaiset ja työläät opetella, eikä pelin strategioiden hahmottaminen ole sen jälkeen yhtään sen helpompaa. Tätä ei kannata satunnaisesti pelailla, peli soveltuu vain tosimielellä pelaamiseen.

Onnen vaikutus: Korteissa on paljon tuuria, jo alkaen siitä, että ne kaikki eivät ole joka pelissä mukana. Lisäksi peli on huomattavan kaoottinen, pelin tila voi heitellä todella reippaasti vuorojen välillä.

Vuorovaikutus: Pelissä on vuorovaikutusta kaoottisuuteen asti. Toisten omistuksiin on helppo hyökätä ja iso osa toiminnoista keskittyy pelin tilan ja toisten pelaajien ravistelemiseen.

Teema: Pax Renaissancella on näkemys. Siitä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta se on vankka. Kortit ovat täynnä kiehtovia yksityiskohtia renessanssin Euroopasta. Teemasta siis täydet pisteet.

Uudelleenpelattavuus: Tätä ei satunnaisesti kannata pelata. Vaivaa näkevä pelaaja saa tästä pitkäksi aikaa pelattavaa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, kielitaitoa olisi syytä löytyä vähintään auttavasti.

Pelaajamäärä: 2–4 pelaajaa, parhaimmillaan luultavasti kolmella.

Pituus: Tunnista kahteen.