Pantheon

Pantheon herätti kiinnostusta suunnittelijan taustan vuoksi. Kun ottaa huomioon, millaisia hittejä St. Petersburg ja Stone Age ovat lähipiirissäni olleet, salanimi Michael Tummelhoferin kolmanteen peliin oli pakko tutustua. Salanimen takana piilee konkari Bernd Brunnhofer, jolla on vähän omia julkaisuja, mutta ura Hans im Glückillä tarkoittaa, että Brunnhoferin vaikutus näkyy monissa menestyspeleissä.

Pantheonin pelilauta kuvaa tuttua Välimeren ympäristöä ja historiallisten kansojen teemalla mennään, mutta mistään varsinaisesta sivilisaatiopelistä ei ole kyse. Nimi antaa sen verran vinkkiä, että jumalia ja puolijumalia peli on tulvillaan.

Pelin idea

Peli on jaettu kuuteen aikakauteen. Jokaisella aikakaudella eri kansa lähtee vaelluksilleen pitkin Eurooppaa. Pelaajat edustavat kaikki tätä samaa kansaa ja pelaavat laudalle jalkoja ja pylväitä. Jalat pyyhkäistään pois laudalta jokaisen aikakauden jälkeen, pylväät sen sijaan jäävät pöydälle menneiden suuruuksien muistoksi.

Jokaisella aikakaudella on tarjolla ryöstösaalista ja jumalia palvottavaksi. Aikakausi päättyy, kun joko ryöstösaalis tai jumalat on noukittu parempaan talteen. Kolmen aikakauden jälkeen seuraa pisteytys, jossa pisteitä saa pelatuista pylväistä ja kerätyistä puolijumalista, sama pisteytys toistuu myös pelin lopussa.

Peli pyörii korteilla. Kävelykorteilla pelataan jalkoja ja pylväitä pöytään, uhrauskorteilla kerätään jumalia, rahalla voi ostaa uhrauslaattoja eli ikäänkuin pysyviä uhrauskortteja ja täydentää jalka- ja pylväsvarastoja. Rahalla voi myös kävellä.

Muut toiminnot ovat yksityisiä, mutta käveleminen on yhteistä: kun joku kävelee, muutkin pääsevät kävelemään. Toiminnon valitsija saa etuna ylimääräisen askeleen.

Erikoiskykyjen keräilyä

Yksi pelin jujuista on erikoiskyvyissä. Ne alkavat jo pelin alussa, kun pelaajat saavat erikoiskykylaatan, joka voi tarjota vaikkapa ylimääräisen jumalan, lisäjalan käytettäväksi joka vuoro tai muuta mukavaa. Myös jumalat antavat erikoiskykyjä: lisäjalkoja, lisärahaa, ylimääräisiä kortinnostoja, lisävuoroja ja niin edelleen. Bonuksia voi noukkia myös pelilaudalta ryöstösaaliina: tarjolla on kortteja, pylväitä, jalkoja, puolijumalia ja niin edelleen.

Keräilemällä erikoiskykyjä tienaa pisteitä ja tekee pelaamisestaan tehokkaampaa. Jos pöydässä on neljä-viisi pysyvää jalkaa, ei ole riippuvainen kävelykorteista. Runsaasti bonuskortteja nostavan ei tarvitse tuhlata kallisarvoisia vuorojaan korttien nostamiseen. Jos kerää hyvän setin uhrauslaattoja, voi napsia jumalia reipasta tahtia pelaamatta juurikaan kortteja. Sellainen on miellyttävän tehokasta, mutta vaatii määrätietoista valmistelua.

Kiihtyvä tahti

Pelissä on kiireen tuntua. Aluksi aikakaudet etenevät verkkaista tahtia, mutta kiirettä on syytä pitää, mikäli haluaa saada runsaasti tolppia pöytään. Koska yhdestä pylväästä saatavat pisteet kasvavat yhdestä jopa neljään riippuen siitä, miten monta pylvästä ehtii saamaan pöytään, neljän ja kahdeksan pylvään rajojen ylittäminen on ensisijaisen tärkeää.

Pelin edetessä aikakaudet muuttuvat nopeammiksi, kun pelaajista tulee erikoiskykyjensä ansiosta tehokkaampia. Pahimmillaan aikakaudet vilistävät niin nopeasti, että viimeisenä vuorossa oleva pelaaja ei saa vuoroa ollenkaan! Tämä jos mikä on julmaa, etenkin kun viimeisellä kierroksella haluaisi nimenomaan saada viimeiset pisteet kerättyä.

Näin käy onneksi harvoin, mutta yleensäkään viimeisellä kierroksella ei voi odottaa saavansa enää toista vuoroa. Ilmiö on korostuneempi nelinpelissä, kolminpeli on hivenen rauhallisempi ja kaksinpeli vielä enemmän.

Tuuripitoinen, mutta hauska peli

Alkuvaikutelma Pantheonista on helposti sekava, pelissä on sen verran paljon liikkuvia osia. Pelin jujun oivaltaa kuitenkin melko nopeasti, eikä peli ole oikeastaan vaikea. Strategiatkin alkavat hahmottua jo ensimmäisen pelin aikana. Peli on kuitenkin enemmän harrastaja- kuin perhepeli – Spiel des Jahresia ei tällä pelillä voitettu, mutta Deutscher Spiele Preis -ääniä kertyi vuonna 2011 seitsemännen sijan verran.

Pantheonissa on vähintäänkin kohtuullisia tuurielementtejä. Yksi on kortit. Jos sopivia kortteja ei vain heru, peli voi vähän jumiutua. Ongelmaksi muodostuvat lähinnä kävelykortit, jos niitä ei saa, voi huomata kärsivänsä ja pahasti. Menestyminen edellyttää kuitenkin yleensä runsasta määrää pylväitä laudalla ja se on vaikeaa ilman kävelykortteja.

Toinen julkea tuurielementti on puolijumalissa. Niiden pistearvot vaihtelevat alkupelissä yhdestä kolmeen ja myöhemmin neljästä kuuteen. Varsinkin pelin alkupuoliskolla, kun puolijumalat ehtii pisteyttää kaksi kertaa, ero yhden pisteen ja kolmen pisteen laatan välillä on mojova. Toisaalta, puolijumalat ovat yleensä avoimesti esille, joten niistä näkee, kuinka paljon niitä kannattaa tavoitella.

Pantheon on juonikas peli, jossa on julkeita tuurielementtejä, mutta myös mielenkiintoisia haasteita ajoituksen suhteen. Rohkenen väittää taitopeliksi. Jos haluaa hallitumman ja hillitymmän pelikokemuksen, kaksinpeliä on kehuttu. Itse en ole kokeillut, mutta muuten kallistuisin enemmän kolmin- kuin nelinpelin puoleen, sillä nelinpelissä kaaosta on enemmän ja mahdollisuus jäädä kokonaan vuoroa vaille on suurempi.

Faktat Pantheonista

Pituus: noin 90 minuuttia.