Pandemic Legacy: Season 0

Pandemic Legacy: Season 1 räjäytti pankin ilmestyessään vuonna 2015. Pandemic Legacy: Season 2 vei tarinan selkeään päätökseen, joten mihin tästä voi edetä? Ratkaisuna on palata aikaan ennen pandemian syttymistä, ja julkaista hivenen hassusti nimetty esiosa Pandemic Legacy: Season 0. Vältän arvostelussa juonipaljastuksia koko trilogian osalta.

Name is Bond

Nollakausi sijoittuu kylmän sodan vuoteen 1962. Pelaajat ovat CIA:n agentteja, jotka lähetetään tutkimaan neuvostoliittolaisten operaatioita. Neukuilla on väitetysti työn alla salainen operaatio Medusa, ja on syytä saada pian selville mitä tämä pitää sisällään.

Koska pandemia ei vielä tuohon maailmanaikaan riehunut valtoimenaan, ei kartalla nähdä lainkaan värikkäitä tautikuutioita. Sen sijaan maapallolla pyörii valtava joukko vihollisten agentteja, joita pelaajat yrittävät saada neutralisoitua.

Periaatteessa homma kuulostaa hyvin tutulta. Pelaajat voivat käyttää kaupunkikortteja lennelläkseen ympäri maailmaa, poistella kartalta agentteja, rakentaa turvataloja ja vaihdella kortteja toistensa kanssa. Siihen samankaltaisuudet sitten jäävätkin.

Ensinnäkin kaupungeilla on jonkin sortin poliittinen suuntautuma: ne voivat olla liittoutuneita, neutraaleja tai neuvostoliittolaisia. Liittoutuneisiin kaupunkeihin pääsee lentämään, kunhan kädessä on kyseisen kaupungin kortti. Neutraaleihin voi lentää, jos kyseisen kortin heittää pois – neuvostoliittolaisiin ei reittilentoja järjestetä. Nykyisestä kaupungistaan voi kuitenkin lentää minne tahansa kaupungin kortin pois heittämällä.

Toisekseen, koska pelaajilla ei ole tauteja siivottavana, ei parannuskeinoja luonnollisesti yritetä kehittää. Sen sijaan viidellä saman suuntautuman kortilla voi värvätä kyseisen suuntautuman mukaisen tiimin. Aiemmissa peleissä parannuskeinon tekeminen oli lähinnä välttämätön paha, mutta tiimin rakentamisesta on tehty pelimekaanisesti erittäin tärkeää. Tiimejä voi liikutella kartalla oman nappulansa sijaan, ja vuoron lopussa tiimit putsaavat kaikki kaupunkinsa agentit pois kartalta ollessaan oman suuntautumansa mukaisessa kaupungissa.

Epidemioiden sijaan pakkaan sekoitellaan tasaisin väliajoin nousevia eskalaatiokortteja. Tuolloin agentteja kartalle tuovien uhkakorttien poistopino sekoitetaan takaisin pakan päälle, ja samat kaupungit alkavat tuottaa lisää agentteja. Jos kaupunkiin tulisi neljäs agentti, nostetaan pakan pohjalta uusi kortti, joka kertoo, millainen rangaistus pelaajia kohtaa. Sanktiona voi olla esimerkiksi turvatalon menetys, tiimien paljastuminen tai lisäagenttien ilmestyminen kartalle.

Siivoustiimi paikalle!

Vaan mikäs pelissä varsinaisesti onkaan tarkoituksena? Peli kestää 12 pelikuukautta, joista jokainen kuukausi vastaa yhtä pelikertaa. Jokaisen kuukauden alussa pelaajille annetaan kaksi tai kolme tavoitetta, ja seuraavaan kuukauteen edetäkseen on näistä suoritettava vähintään osa onnistuneesti.

Peli alkaa harjoitusjaksolla eli prologilla, jota voi jyystää niin monta kertaa kuin haluaa. Tämä onkin suositeltavaa, sillä pelimekaniikat ovat melko erilaiset aiempiin nähden, ja ne on syytä sisäistää ennen hyppäämistä varsinaiseen Legacy-materiaaliin.

Harjoituspelissä tavoitteena on etsiä kadonnut agentti Sabik Novosibirskista sekä hankkia näyte mystisestä projekti Medusasta jostain päin Eurooppaa. Käytännössä homma toimii siten, että ennen pelin alkua etsitään pelaajapakasta kaikki Euroopan kortit, ja näistä yksi laitetaan tavoitekortin alle piiloon. Pelaajien tulisi pelin aikana päätellä, mikä kortti sivuun on laitettu.

Tehtävänä on siis saada aktiivinen tiimi näihin kahteen kaupunkiin. Koska toinen näistä on pelaajille tuntematon, tulee sen sijainti saada pääteltyä. Kartalle voi laittaa ruksimerkin aina, jos kyseisen kaupungin kortti ilmestyy pelaajien käteen – korttihan ei voi silloin olla tavoitekortin alla. Kun pelaajat ovat sitä mieltä, että he ovat saaneet tiimin oikeaan kaupunkiin, kohdekortti tarkistetaan. Tavoite onnistuu, jos kyseisessä kaupungissa on aktiivinen tiimi, joten voi olla hyvinkin kannattavaa hankkia useita tiimejä mahdollisiin kohdekaupunkeihin. Joskus aika ei vain anna myöten, vaan on pakko tehdä valistunut arvaus.

Osa kaupungeista on neuvostoliittolaisille tärkeämpiä kuin toiset, joten niitä tarkkaillaan herkemmin. Pitäjissä voi olla yhdestä kolmeen silmää, ja jos vuoronsa aloittaa tällaisesta (turvatalottomasta) läänistä, saa tästä sanktioita tarkkailun ankaruuden mukaan.

Mission (im)possible

Jo pelkkä prologi tuntuu täysiveriseltä peliltä, jota periaatteessa voisi pelata kampanjan läpäisyn jälkeenkin. Tähän toki lyödään päälle kaikki Legacy-romppeet, jolloin tuloksena on varsin maistuva soppa.

Agenttiteema näkyy läpi koko pelin. Erinomaisen toimivana yksityiskohtana toimivat kunkin pelaajan omat passit, joihin rakennetaan hahmojen omia aliaksia. Passeja voi koristella kaikensorttisilla valeasutarroilla. Näillä ei ole pelillistä merkitystä, mutta ne auttavat luomaan hahmoista uniikkeja.

Aiempia osia pelanneille kampanjan puitteet ovat tuttuja. Kahdeksan suljettua laatikkoa, nippu numeroituja lokeroita, tarra-arkillinen päivityksiä (ja rangaistuksia) sekä totta kai paksu peliä ohjaileva Legacy-pakka. Itse asiassa pakka on niin paksu, että se on jaettu kahteen osaan.

Ohjekirja (josta puuttuu alussa iso liuta sääntöjä) saa kaverikseen niin kutsutun seuraamuskirjan, josta luetaan tarinapätkiä tilanteen niin vaatiessa (esimerkiksi tavoitteen onnistuessa tai epäonnistuessa). Tämä on erinomainen ratkaisu, ja tuntuukin, että yhden kampanjan aikana kirjasesta ehtii nähdä vain murto-osan.

Pelin aikana kerätään myös tiedusteluaineistoa ja henkilökohtaisia tiedostoja omiin kansioihinsa, ja näitä hyödynnetään kampanjan aikana. Onpa mukana lisäksi iso pino operaatiokortteja, jotka pelin aikana voivat tulla tutuksi tai sitten eivät – riippuen hyvin pitkälti pelaajien valinnoista.

Kaiken kaikkiaan kampanja tuntui trilogian henkilökohtaisimmalta. Se antaa pelaajien tehdä valintoja, joilla voi olla kauaskantoisia seuraamuksia, eivätkä kahden pelaajaporukan pelit ole varmasti samanlaisia keskenään.

Season 0:n vaikeusaste on suhteellisen kireä. Vaikka omassa takataskussani on varmaan satoja pelejä perus-Pandemicia, jouduin silti hinkkaamaan prologia pariin otteeseen ennen onnistumista. Itse kampanjassa eteenpäin pääsee nyt suorittamalla vain osan tavoitteista, ja tällaisia ”vajaita” kuukausia tuli meilläkin useampi vastaan. Täysiä epäonnistumisia omalle kohdalle sattui vain kerran.

Joskus homma saattaa lysähtää korttituuriin. Jos tarvitset liittoutuneen tiimin, eikä näiden kortteja vain satu käteen, ei tavoitetta pysty suorittamaan. Toki erilaiset parannukset auttavat taklaamaan näitä haasteita, ja useita kertoja on pakko vain ottaa riski jonkin toiminnon suhteen.

Ainoa nillitys pelin komponenteissa kohdistuu pelaajapasseissa oleviin raaputettaviin rangaistusruutuihin. Omassa pelissäni suuri osa näistä pinnoitteista oli täysin epäkelpoja, eikä niiden raaputtaminen paljastanut muuta kuin epämääräistä sotkua. Liekö kyseessä maanantaikappale tai ei, mutta hieman tämä jäi harmittamaan liki satasen maksavassa pelissä.

Kaiken kaikkiaan käteen jäi erinomainen kokemus, ehkäpä jopa oma suosikkini trilogiasta. Toimintokatalogi pysyy paremmin hanskassa kuin kakkoskauden jatkuva uusien toimintojen tulva, mutta homma on silti paljon monipuolisempaa kuin ykköskauden suhteellisen samanlaisena pysyvä rakenne. Pelin pelaaminen ei vaadi aiempien kausien pelaamista, mutta ykköskauden pelanneet saavat juonesta ehkä hieman enemmän hykertelyjä aikaan kuin suoraan nollaosan kimppuun hyppäävät. Pelin kimppuun on nyt helppo syöksyä, sillä siitä ilmestyi uusi painos aivan vastikään.

Faktat Pandemic Legacy: Season 0:sta

Suunnittelijat: Matt Leacock, Rob Daviau

Julkaisija: Z-Man Games (2020)

Mutkikkuus: Kohtalainen. Peli alkaa suhteellisen simppelinä (suunnilleen perus-Pandemicin tasoisena), mutta uusia ominaisuuksia syötetään pelaajille tasaiseen tahtiin kampanjan edetessä.

Onnen vaikutus: Korttituurilla voi olla merkitystä, mutta pääosin kysytään taitoa reagoida kuhunkin tilanteeseen.

Vuorovaikutus: Ilman tiukkaa yhteistyötä pelaajat eivät kampanjasta selviä kunniallisilla arvosanoilla.

Teema: Koko peli sääntökirjasta lähtien huokuu agenttiteemaa.

Uudelleenpelattavuus: Kyseessä on noin 12–24 pelin kampanja, jonka jäljiltä peliin on liimailtu tarroja, laatikoita availtu ja pelaajapasseja on raaputeltu. Ilman huomattavia ponnisteluja peli on kertakäyttöinen.

Saavutettavuus: Pelin kieltä on ainakin yhden pelaajan osattava hyvin. Symbolit eivät ole pelkästään värikoodattuja, joten peli toimii hyvin myös värisokeille.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Yksi erä kestää noin 1–2 tuntia.