Pandemic: Hot Zone – North America

Pohjois-Amerikka on tätä kirjoittaessani melkoinen ”hot zone” COVID-19-pandemialle. Ajoitus on siis pelin julkaisussa kohdallaan. Vaan kuten aina, asia on todellisuudessa vähän mutkikkaampi.

Pandemic: Hot Zonen tarina alkaa jo keväällä 2018, jolloin Ticket to Ridestä kehitettiin kauppoja varten pienikokoisempi demoversio. Tämä peli osoittautui hyvin suosituksi ja Z-Man Gamesin Steve Kimball pyysi sitten Pandemicin suunnittelijaa Matt Leacockia tekemään Pandemicista vastaava miniversio.

Peli piti julkistaa isolla pöhinällä New Yorkin lelumessuilla alkuvuodesta 2020, mutta sitten iski Covid-19 ja suunnitelmat hieman muuttuivat.

Tautien torjuntaa

Jos olet pelannut Pandemicia ja olet nähnyt Ticket to Riden pienempiä versioita (kuten Ticket to Ride: New York), tiedät täsmälleen, mistä tässä pelissä on kyse ja voit siirtyä suoraan seuraavaan otsikkoon.

Alkuperäisen Pandemicin tapaan pelaajat työskentelevät yhteistyössä torjumassa pandemioita. Tämä peli rajaa toiminnan Pohjois-Amerikkaan. Alueella riehuu kolme tautia, joihin täytyy löytää parannuskeino.

Pelaajat voittavat, mikäli jokaiseen tautiin saadaan parannuskeino pelaamalla neljä samanväristä korttia Atlantassa CDC:n tutkimuskeskuksessa. Peli hävitään, mikäli taudit leviävät liikaa tai pakka loppuu kesken.

Vuorollaan pelaajat tekevät neljä toimintoa, nostavat kaksi uutta korttia ja sen jälkeen nostavat tartuntakortteja. Toiminnot ovat liikkumista, taudin hoitamista, tiedon jakamista eli korttien antamista muille pelaajille ja parannuksen keksimistä, ja näitä saa tehdä vapaasti miten haluaa ja pystyy. Tavoitteena on saada kerättyä käteen neljä samanväristä korttia parannuksen keksimiseksi, mutta samalla pitää huolehtia, ettei tautitilanne leviä käsiin liian pahasti.

Tautien leviämistä kuvataan laudalle pelattavilla kuutioilla. Pelin alussa tartuntakorttien pakasta nostetaan kuusi korttia, jotka ovat pandemioiden aloituskaupunkeja. Näihin kaupunkeihin tulee 1–3 kuutiota kuhunkin. Jatkossa kun vuoroilla nostetaan kaksi uutta tartuntakorttia, nämä kortit lisäävät kortin kaupunkiin yhden tautikuution.

Pandemicin nerous on siinä, miten nämä tartuntakortit toimivat pelin aikana. Uusia kortteja nostetaan pakasta joka vuoro, mutta silloin tällöin pelaajien korttien pakasta nousee epidemiakortteja. Kun epidemia iskee, tartuntakorttien pakan pohjalta otetaan uusi kortti ja tähän kaupunkiin tulee kolme kuutiota, sitten kaikki käytetyt tartuntakortit sekoitetaan uudestaan ja laitetaan nostopakan päälle.

Niitä ei siis sekoiteta koko nostopakkaan, vaan laitetaan pakan päälle, jolloin pakan päällä on ainoastaan jo valmiiksi tartutettuja kaupunkeja, joihin pelaajat kaikista vähiten haluaisivat uusia tartuntoja.

Tartunnoissa on nimittäin sellainen pieni pulma, että mikäli kaupungissa on jo kolme kuutiota ja sinne tulee uusi tartunta, kaupunkiin ei lisätä neljättä kuutiota, vaan sen sijaan tauti leviää ja yksi kuutio lisätään jokaiseen naapurikaupunkiin. Jos näissä sattuisi olemaan jo kolme kuutiota, ketjureaktio etenee.

Näiden leviämisten määrä on yksi häviämisehto, samoin kuutioiden loppuminen, joten tämä on monin tavoin katastrofi.

Pelaajilla on apunaan erikoisominaisuudet. Yksi pystyy antamaan kortteja muille pelaajille helpommin, toinen hoitaa tautia tehokkaammin, kolmas pystyy siirtämään muita pelaajia laudalla paikasta toiseen ja neljäs saa tehdä viisi toimintoa vuorossa. (Näihin rooleihin liittyy muuten pahin napinani pelin suomennoksesta: miksi alkuperäinen Generalist on suomennettu Yleismieheksi, etenkin kun kortin kuvassa on nainen?)

Toimiva pienois-Pandemic

Perusrunko on tismalleen sama kuin Pandemicissa, vain pienempi ja pelkistetympi. Tauteja on kolme, ei neljä; parannukseen tarvitaan neljä korttia, ei viisi. Tutkimusasemia on vain yksi, eikä lisää voi tehdä. Epidemiakortteja on vain kolme ja ne ovat aina pelissä.

Pienennys on onnistunut. Laatikko lupaa pelin kestoksi 30 minuuttia, kun alkuperäisen kesto on 45 minuuttia, mutta tällä kertaa lukema tuntuisi olevan reippaasti yläkanttiin: pelasimme noin 20 minuutissa kaksi erää. Eiköhän tämä useimmilta suunnilleen varttiin suju.

Hot Zone – North America on hyvin lähellä alkuperäistä Pandemicia. Ainoa varsinaisesti uusi ominaisuus ovat State of Emergency -lisäosasta tutut kriisit, joita voi lisätä pelaajakorttien pakkaan epidemiakorttien seuraksi. Kriisit nostavat pelin vaikeusastetta ja mahdollistavat siten vaikeustason säätämisen, sitä kun ei tässä voi epidemiakorttien lukumäärää säätämällä tehdä.

Tämä onkin oikeastaan isoin valituksen aihe Hot Zonessa: jos on Pandemicia pelannut, niin kovin tutultahan tämä tuntuu. Ehkäpä Hot Zone -sarjan myöhemmät pelit tuovat vähän enemmän uusia aineksia peliin?

Pienikokoiset Ticket to Ridet ovat osoittautuneet suosituiksi, joten miksei sitten tämäkin. Hot Zone – North America on aivan mainio ensikosketus Pandemic-peliperheeseen, jolla kokeilemisen kynnys on mahdollisimman pieni. Kokeneille Pandemicin pelaajille miniversio ei liene vaivan arvoinen, ellei sitten tiedä jostain syystä kaipaavansa korkeintaan vartissa pelattavaa miniversiota.

Pelistä on saatavilla ilmainen print & play -versio (joskin vain englanniksi), joka laskee tutustumiskynnystä entisestään. Kaupasta ostettuna boksin hinnan pitäisi olla alle 25 euroa, joten kallis paketti Hot Zone ei missään nimessä ole.

Sarja on saanut jatkoa. Eurooppaan sijoittuva Pandemic: Hot Zone – Europe tarjoaa hieman erilaisia haasteita Euroopan kartalla.

Faktat Pandemic: Hot Zone – North Americasta

Suunnittelijat: Matt Leacock

Julkaisija: Z-Man Games (2020)

Mutkikkuus: Sopii hyvin Pandemic-noviiseille. Säännöt ovat lyhyet ja selkeät.

Onnen vaikutus: Pakkojen järjestys vaikuttaa pelin vaikeusasteeseen: jos pakka on hankalassa järjestyksessä, peli on vaikeampi. Muuten pelissä ei ole satunnaistekijöitä.

Vuorovaikutus: Pelaajien on tehtävä tiivistä yhteistyötä selvitäkseen, mutta on pelaajista itsestään kiinni, että päätöksenteko hoituu tasapuolisesti ja jokainen pääsee itse tekemään omat ratkaisunsa.

Teema: Tiivistys ei ole haitannut teemaa, tartuntatautien torjunta on näin COVID-19-pandemian aikaan tietysti huomattavan ajankohtaista – ja joillekin varmasti liiankin ajankohtaista. Silloin Salaisuuksien saari on varmasti turvallisempi valinta.

Uudelleenpelattavuus: Pienennys syö vähän uudelleenpeluuarvoa, mutta toisaalta kriisikortit antavat mahdollisuuksia virittää vaikeustasoa hankalammaksi ja peli kestää kyllä kymmeniä pelikertoja – jos kovasti koukuttaa, silloin siirtyminen ison Pandemicin ja sen lisäosien pariin on varmasti perusteltua.

Kieliriippuvuus: Korteissa on hieman tekstiä, mutta mitään salassapidettävää ei ole, joten riittää, että joku osaa lukea kortit. Peli on saatavilla suomeksi.

Pelaajamäärä: 2–4. BoardGameGeekissä peliä ei suositella neljälle pelaajalle ja hyvästä syystä: pakka on sen verran pieni, että nelinpelissä se on melko nopeasti ohi.

Kesto: 10–30 minuuttia.