Orléans

Reiner Stockhausenin kiistatta suosituimmassa pelissä Orléansissa pelaajat operoivat ranskalaisen Orléansin kaupungin ym­päristössä epämääräisellä keskiajalla. Omaan pussiin kerätään eri säätyjä edustavia laattoja: on maanviljelijöitä, käsityöläisiä, kauppi­aita, ritareita, kippareita, oppineita ja munkkeja. Näillä aktivoidaan toimintoja, jotka sitten tuottavat lisää laattoja ja muuta mukavaa.

Mainitsen jo tässä kohtaa, että peliin on olemassa pari lisäosaa, jois­ta Trade & Intrigue on se olennaisin. Olen pelannut peliä tasan ker­ran ilman Trade & Intrigueta, joten lisäosa värittää näkemyksiäni pelistä vahvasti.

Nosta, aseta ja aktivoi

Kierrokset alkavat tapahtumalaatan nostamisella. Sen jälkeen nos­tetaan uusia laattoja pussista. Mitä enemmän on hankkinut ritarei­ta, sitä useamman laatan saa nostaa ja sitä paremmin saa väkensä töihin.

Kaikki pelaajat suunnittelevat sitten toimintonsa omalla laudallaan. Työläiset asetellaan oman laudan toimintoihin. Jokainen toiminto vaatii tietyn sekoituksen työläisiä. Jos toiminnon täyttää vaadituilla työläisillä, sen saa myöhemmin suorittaa, mutta toimintoja voi jät­tää vajaaksi; silloin työläinen jää odottamaan, että tarvittavat kave­rit tulevat myöhemmällä kierroksella.

Toiminnot suoritetaan sitten yksi kerrallaan aloittajasta lähtien. Vuorojärjestyksellä ei useinkaan ole mitään merkitystä, mutta toisi­naan on kriittistä, kuka toimii ensin. Kun pelaajille kertyy koke­musta, peli nopeutuu kun tilanteet, joissa vuorojärjestyksellä ei ole väliä, tunnistaa nopeasti ja pelaajat voivat suorittaa toimintonsa lähes yhtä aikaa.

Toimintojen jälkeen kierroksen tapahtuma toteutuu – usein joku pieni kiusa, mutta joskus myös hyödyllinen juttu. Näissä on tuurin armoilla, mutta onneksi tapahtuman näkee hyvissä ajoin, jolloin siihen ehtii varautua omalla vuorollaan. Lopuksi aloittaja kiertää eteenpäin ja alkaa seuraava vuoro. 18 kierroksen jälkeen peli on ohi.

Lopussa lasketaan pisteitä. Valtaosa pisteistä tulee pelilaudalle ra­kennetuista kiltataloista ja eri suorituksista kerätyistä kansalaislaa­toista. Näiden lukumäärä kerrotaan tiederadalta saadulla kertoimel­la. Tämä on tavallisesti isoin osa pelaajan pisteistä. Lisäksi pisteitä saa laudalta kerätyistä tuotteista ja kassaan jääneestä rahasta.

Kasvata kansakuntaa

Osa toiminnoista liittyy uusien laattojen hankkimiseen. Maanvilje­lijän ottaessaan saa jonkun tuotelaatan, laivurin ottaminen tuottaa rahaa, käsityöläiset työläisiä korvaavia teknologialaattoja ja kauppi­aat yksityisiä toimintolaattoja. Oppineita keräämällä pääsee etene­mään tiederadalla, joka tuottaa rahaa ja loppupisteisiin kertoimia ja ritareiden määrä vaikuttaa nostettaviin laattoihin. Näiltä radoilta irtoaa nopeimmille myös loppupisteissä tärkeitä kansalaisia. Mun­kit eivät tuota mitään muuta kuin munkkeja, mutta ne ovat jokeri­laattoja ja jo itsessään todella hyödyllisiä.

Toinen osa-alue on matkustaminen. Pelilaudalla on kuvattu Loiren aluetta Orléansin ympärillä. Laudalla on vesi- ja tiereittejä, joita pit­kin edetään omilla toiminnoillaan. Edetessään saa napata matkan varrella vastaan tulevia kauppatavaroita. Kiltatalotoiminnolla voi rakennella taloja. Tässä kohtaa on vähän vuorovaikutusta, tuotteita on rajallisesti ja Orléansia lukuunottamatta kuhunkin kaupunkiin mahtuu vain yksi kiltatalo.

Kaupungintalossa voi lähettää työläisiään tekemään hyviä tekoja. Tämä on pakanraivausmekanismi, eli pois lähetetty työläinen tuot­taa jonkun kertabonuksen ja lähtee sitten ikiajoiksi pois. Hyvien tekojen lauta on jaettu eri toimintoihin, joista jokaisessa viimeisen työläisen lähettäjä nappaa kansalaislaatan bonuksena. Tässäkin on siis merkitystä vuorojärjestyksellä.

Monta tietä voittoon

Orléans on kaikkineen varsin toimiva peli. Se tarjoaa paljon mahdol­lisuuksia tienata pisteitä. Isoin yksittäinen pisteiden lähde on tie­tysti kiltahallit ja kansalaiset, eikä niitä sovi jättää väliin, mutta niis­säkin on pelivaraa: voit yrittää painottaa kiltahalleja tai kansalaisia, ja kertoimien keräämiseenkin on muutama eri tapa, vaikka oppinei­den kerääminen helpoin tapa onkin.

Muutenkin pelissä on mukavasti mahdollisuuksia erilaisille strategi­oille. On selvää, että pari ritaria tarvitaan väkisinkin, jotta saa nos­taa enemmän työläisiä ja pystyy hyvin matkustamaan ja rakenta­maan. Toisaalta jos hankkii paljon käsityöläisiä ja täyttää työläis­paikkoja teknologialaatoilla, saa pienemmästä määrästä työläisiä enemmän irti.

Orléans erottuu perinteisestä pakanrakennusformaatista siinä, että ”pakka” ei kierrä tavalliseen tapaan. Aina kun työläiset on käytetty ja tehtävä suoritettu, työläiset ja mahdolliset uudet lisäykset palaa­vat pussiin, josta ne ovat nostettavissa. Voi siis olla, että joku työläi­nen jumittaa pussinnurkassa, eikä nouse sieltä juuri koskaan. Siksi­kin on tarpeellista joko kasvattaa ritarien määrää ja tyhjentää tur­himpia työläisiä hyvien tekojen laudalle.

Pelaajilla on siis paljon mahdollisuuksia kehitellä strategioita ja miettiä, miten tienata pisteitä. Toiset pelaajat eivät juuri pääse te­kemisiä häiritsemään. Orléans on matalan vuorovaikutuksen peli. Ihan yksinään ei saa puuhastella, mutta vuorovaikutus on vain kil­pajuoksua jaetuista resursseista. Tämä on keskeisimpiä tekijöitä, joka vaikuttaa siihen, minkä verran Orléansista pitää. Vahvan vuoro­vaikutuksen ystävien kannattaa suosiolla siirtyä muiden pelien pa­riin.

Kauppaa ja juonittelua

Trade & Intrigue -lisäosaa pidetään keskeisenä, enkä minäkään ole pelannut peliä kuin yhden kerran ilman sitä. Lisäosa tuo nipun uudistuksia, joita voi ottaa käyttöön mielensä mukaan. Käytännös­sä niistä kannattaa omaksua oitis käytännössä kaikki.

Peruspelin pahimpia puutteita on umpitylsä hyvien tekojen lauta, joka on etenkin kaksinpelissä turhan lavea. Tähän Trade & Intrigue tuo kaksikin eri vaihtoehtoa. Uusi hyvien tekojen lauta tarjoaa mo­nipuolisempia toimintoja ja on lisäksi kaksinpelissä pienempi, jol­loin eri alueet täyttyvät helpommin ja pääpalkintoihin on mahdol­lista päästä käsiksi. Tämä on aivan ilmiselvästi parempi ja mielen­kiintoisempi valinta.

Vuorovaikutusta kaipaaville tarjolla on hyvien tekojen laudan tilalle myös pahojen tekojen lauta, jossa on silkkaa ilkeyttä: tuhopolttoa, teloituksia, kidutusta, verotusta ja niin edelleen, eli mahdollisuuksia tuhota toisten pelaajien rakennuksia ja resursseja. Tästä varmasti jotkut ilahtuvat, mutta veikkaan myös, että monilla tämä lauta lo­juu käyttämättömänä laatikossa, sen verran ristiriidassa se on muun pelin kanssa.

Toinen mainio parannus on uusi tapahtumalaattojen valikoima. Pe­ruspelissä tapahtumat ovat aina samat, vain järjestys vaihtelee. Uu­dessa valikoimassa on 34 laattaa, joista arvotaan pelissä käytet­tävät tapahtumat. Tapahtumien valikoimakin on monipuolisempi ja kiin­nostavampi. Näin peli ei etene ihan niin samoilla raiteilla ja tarjolla on vähän enemmän yllätyksiä.

Kolmas uudistus ovat tilauskortit. Niissä on joku kaupunki laudalta ja tietyt tuotteet. Jos on vuoronsa päätteeksi kyseisessä kaupungissa ja luopuu näistä tuotteista, voi napata tilauskortin ja tienata pelin lopussa pisteitä. Tämä on hyvä uudistus, joka tuo kartalla liikkumi­seen uutta sisältöä ja antaa lisää mahdollisuuksia kerätä isot pisteet muualtakin kuin kansalaisista ja kiltataloista. Peruspelissä tuotteet jäävät vähän vaisuksi elementiksi, joita ei oikeastaan tarvita juuri mihinkään.

Muut lisäosat ja jatkot

Invasion on pelin ensimmäinen iso lisäosa. Se koostuu kuudesta skenaariosta, joista osa on Inka ja Markus Brandin suunnitte­lemia. Mukana on yksi kilpailullinen skenaario, kolme yksinpeli­haastetta, yksi yhteistyöpeli, kaksinpelattava kilparakennusskenaa­rio. Varsinkin yhteistyöpeliä on kehuttu kovin ja yksinpeleistä innostuneelle lisäosa on tietysti oiva hankinta.

Isojen lisäosien lisäksi peliin on olemassa 5th Player Box, joka kasvattaa pelaajamäärän viiteen ja ylimääräisen sooloskenaarion. Lisäksi peliin on julkaistu läjäpäin uusia paikkalaattoja sisältäviä promoja ja pikkulaajennoksia.

Tasty Minstrel teki pelistä Orléans: Deluxe Editionin, jossa on metallirahat, puiset lätkät pahvisten työläisten, tuotteiden ja kansalaisten sijasta. Lisäksi mukana on viidennen pelaajan nappulat. Tämä oli rajoitettu kertaerä, jota ei tehdä enää, joten kannattaa tarttua, jos tulee vastaan, mutta tuskin tulee, eikä ainakaan halvalla.

Vuonna 2019 ilmestynyt Orléans Stories on skenaariopohjainen peli, joka perustuu Orléansin pelimekaniikkaan. Kovin suurta suosiota tämä peli ei nauti, useimmat valitukset liittyvät pelin kestoon – pidempi kampanja voi kestää tuntikausia, sitä on moitittu mono­toniseksi ja tarinaltaan latteaksi ja mukana on vieläpä pelaajaelimi­naatiota.

Altiplano on Orléansin seuraaja, joka perustuu samaan pussin­raken­nus­mekanismiin, mutta vie sitä vähän eri suuntaan. Kun itse pela­sin ensimmäistä kertaa Orléansia ja ihastuin, pohdin hyvän tovin hankinko Orléansin vai Altiplanon ja päädyin siihen, että Altiplano on luultavasti minulle parempi osuma. Niin olikin: nyt kun olen pelan­nut Orléansiakin vähän enemmän, voin todeta varmasti, että Alti­plano on näistä kahdesta minun makuuni parempi peli.

Altiplanossa toimintojen valitseminen on kiinnostavampaa ja pidän siitä, että se toimii perinteisten pakanrakennuspelien tapaan, eli käytetyt laatat menevät ensin poistopinoon ja palaavat takaisin pussiin vasta, kun pussi on tyhjä. Sen tapa hajauttaa eri toiminnot pelilaudalle siten, että pelaajan on pystyttävä liikkumaan paikasta toiseen toteuttaakseen toiminnot, rajoittaa peliä kiinnostavalla tavalla.

Rauhallisille puuhastelijoille

Orléans on mainio peli, jos ei kaipaa peleiltään voimakasta ja aktii­vista vuorovaikutusta pelaajien välillä. Sen näkemys pakanraken­nuksesta on raikas ja toimiva. Jonkunmoisena miinuksena näkisin sen, että Trade & Intrigue -lisäosa on käytännössä pakollinen hankin­ta. Vaikka se on kohtuullisen hintainen, se nostaa kuitenkin pelin hintaa selvästi.

Kiire ei myöskään kannata olla. Orléans on vähän pitkänpuoleinen peli, eikä sinänsä kehity valtavasti pelin aikana. Lisätyöläiset anta­vat uusia mahdollisuuksia, mutta käytännössä pelin lopussa tehdään jokseenkin samoja asioita kuin pelin alussakin.

Suosittelen myös harkitsemaan Altiplanoa. Etenkin Orléans ilman Trade & Intrigueta jää selvästi kakkoseksi Altiplanolle ja vaikka Alti­planoonkin on saatavilla lisäosa, se on selvästi tarpeettomampi kuin Trade & Intrigue.

Faktat Orléansista

Suunnittelija: Reiner Stockhausen

Julkaisija: dlp games (2014), Tasty Minstrel Games (2017)

Mutkikkuus: Peli etenee selkeällä rakenteella kierros toisensa pe­rään. Sääntökirjassa on luettavaa ja opiskeltavaa, mutta Orléansia ei ole vaikea opettaa uusille pelaajille.

Onnen vaikutus: Pussista nostetaan työläisiä sattumanvaraisesti, mutta se ei järin suuri tuurielementti ole. Jos joku munkki jumittaa­kin pussin nurkassa, strategiset valinnat ovat sittenkin ratkaisevam­massa osassa.

Vuorovaikutus: Ihan rinnakkaisesta pasianssista ei ole kyse, vaan Orléansissa on mukana kilpajuoksua yhteisiä resursseja kohti. Tois­ten peliä on syytä seurata jonkin verran, mutta kiusantekoa ei ole kuin Trade & Intriguen pahislaudalla; siellä sitä sitten riittääkin.

Teema: Pelin kuvitus on Klemens Franzin tekemä ja toimii hy­vin, kuvituksessa on mukavaa keskiaikaisuutta. Sinänsä teema on aika kevyt ja vähän tavanomainen, mutta tiedän, että jotkut pitävät tästä enemmän kuin Altiplanon omintakeisemmasta teemasta.

Uudelleenpelattavuus: Menestystä voi tavoitella monin eri tavoin, joten jos ei itse juutu johonkin tiettyyn strategiaan, pelat­tavaa riittää. Trade & Intrigue -lisäosa auttaa myös.

Kieliriippuvuus: Peli on kaksikielinen, englanti ja saksa, eikä pelin osissa ole tekstejä. Riittää, että joku pelaajista osaa englantia tai saksaa.

Pelaajamäärä: 2–4. Kaksinpeli varsinkin hyötyy Trade & Intriguesta. Lisäosilla pelaajamäärä laajenee 1–5 pelaajaan.

Pituus: 90 minuuttia, tosin kaksinpeli on nopeampi ja etenkin uusien pelaajien kesken peli voi olla selvästi hitaampikin.