Orbito

FlexiQ Gamesin toiminta-ajatuksena on tuottaa helposti lähestyttäviä, kognitiivisia kykyjä kehittäviä pelejä, joita olisi myös hauska pelata. Yhtiön peli Orbito on abstrakti, kognitiivisia ja loogisia taitoja kehittävä kaksinpeli, jonka säännöt opettaa kymmenessä sekunnissa. Orbitoa pelatessaan pelaajien luvataan ”kehittävän ja vahvistavan kognitiivista joustavuuttaan. Se on kyky, jonka avulla ihmiset voivat spontaanisti jäsentää tietämystään uudelleen, sopeutua ja reagoida tehokkaasti muuttuvien tilanteiden vaatimuksiin”.

Kognitiivisen joustavuuden lisäksi Orbiton kerrotaan kehittävän myös monia muita tärkeitä kognitiivisia kykyjä. FlexiQ Games lähestyykin asiakkaitaan juuri peliensä kehittävyyttä vakuuttavien faktojensa kautta. Silti luvataan, että pelaaminen ei ole tylsää.

Orbito on näppärän näköinen paketti. Pelilauta kutsuu kokeilemaan sen mekaniikkaa ja molempien pelaajien kuulille on laatikosta nostettavat rasiat, jotta ne eivät pyöri pöydällä minne sattuu. Ei muuta kuin komponentit pois laatikosta, niin pelin voi aloittaa. Silti, aika paljon tässä pelkkää muovia on, ja tämä tuo peliin hieman lelumaisen tunnelman, sekä saa miettimään tuotannon ekologisuutta.

Peli voitti Vuoden peli -palkinnon parhaan perhepelin palkinnon vuonna 2024.

Yllätyksellinen pelilauta

Orbiton pelilauta on 4×4-kokoinen, ja kummallakin pelaajalla on kahdeksan kuulaa. Kuulia vuoron perään laudalle asettamalla tavoitteena on saada neljä omaa kuulaa vaakaan, pystyyn tai vinottain. Ennen oman kuulan asettamista pelaaja saa halutessaan siirtää jonkin vastustajan asettamista kuulista viereiselle paikalle, joko vaaka- tai pystysuunnassa. Pelin twisti on siinä, että pelaajan vuoro on valmis vasta, kun hän on kuulansa asettamisen jälkeen painanut lautaa, jolloin jokainen asetettu kuula siirtyy kehää kiertäen pykälän verran vastapäivään.

Pelilaudassa on kaksi kehää, ulompi ja sisempi, jolloin 12-paikkaisessa ulommassa kehässä olevien kuulien suhteellinen paikka vaihtuu tietenkin 4-paikkaisella sisemmällä kehällä olevia kuulia hitaammin. Orbitoa pitääkin pelata ensin muutama peli, ennen kuin pääsee jyvälle siitä, miten asetetut kuulat käyttäytyvät suhteessa toisiin kuuliin. Tämä tuo peliin koukuttavuutta: ”Nyt tajuan, miten tämä toimii!” ja ”Ai, se meni tuolla tavalla?! Kokeillaan vielä.”

Jos kumpikaan pelaajista ei saa neljän suoraa aikaiseksi, ennen kuin kaikki kuulat on asetettu laudalle, pelilautaa painetaan vielä viisi kertaa. Jos tällöinkään kumpikaan ei painallusten myötä suoraa, peli päättyy tasapeliin. Orbito voi myös päättyä tasapeliin silloin, kun pelaajan vuoron päättyessä molempien pelaajien kuulat muodostavat suoran. Mielekäs sääntömuutos hieman vanhempien pelaajien kesken mielestäni olisi, että kun sinun vuorollasi vastustajasi saa suoran, sinä häviät pelin.

Perhepeliksi ei riittävästi syvyyttä

Orbito on ihan toimiva kokonaisuus – se tarjoaa, mitä lupaa. Pelin yksinkertaisuus on samalla sen heikkous ja vahvuus. Hetkessä pelaa monta peliä, ja vaikka itsestäni tuntui, etten paljoa ehtinyt tätä arviota varten peliä pelata, tuli sitä kuitenkin viisitoista kertaa kokeiltua. Tämän kirjoitettuani pelasin peliä vielä kuusi peliä lisää. Pelikertoja kertyy yhdellä istumalla useita lyhyessä ajassa.

Silti kokemukseni mukaan kukaan peliä kokeillut ei varsinaisesti jäänyt pelihetken jälkeen sitä kaipaamaan. Jotta peliä oppisi pelaamaan hyvin, sitä pitäisi pelata lukuisia toistoja. Näin herää kysymys, onko pelissä niin paljoa syvyyttä, että sitä jaksaisi sellaisissa määrin pelata.

Perhepeliksi Orbitosta puuttuu jotakin. Perhepeliltä kaivattaisiin hieman Orbitoa enemmän syvyyttä ja pelikerrat saisivat olla hieman pidempiä. Perhepelissä on myös hyvä olla useampia mahdollisia tapoja voittoon. Kaksinpeli ei myöskään ole perhepeliksi paras mahdollinen formaatti. Tosin, yksi pelikerta on sen verran lyhyt, että useamman pelaajan kesken on mahdollista pelata vaikkapa turnauksia, joissa jokainen voi vuorollaan pelata jokaista vastaan.

Pienet lapset pitävät toistoista ja tiheästi jaksotetuista aktiviteeteista. Samalla he pitävät sopivassa suhteessa annostellusta yllätyksellisyydestä. Tätä kaikkea Orbito tarjoaa, kun pelit ovat lyhyitä, ja jokaisen vuoron jälkeen pelilauta muuttuu. Pelin suositusikäraja on 7 vuotta. Mielestäni tämä sopisi hyvin jonkin verran pienemmillekin. Ehkäpä lastenpelikategoriaan Orbito olisi voinut sopia vieläkin paremmin.

Silti kyseessä on täysin tuurivapaa peli, joten siitä voi innostua, ainakin hetkeksi, myös perinteisten abstraktien lautapelien, kuten shakin, tammen ja myllyn tapaisten pelien ystävät. Näin tapahtui, kun vein pelin pitämääni nuorteniltaan. Useampi innostui kokeilemaan Orbitoa. Ilmeisesti peli pyörii tällä hetkellä nuorille suunnatuilla some-alustoilla, joten sekin saattoi lisätä kiinnostusta kokeilla. Orbito tarjoilee oivallista aivopähkinää kevyessä muodossa, on helppo ottaa pöydälle, ja toisaalta, yhtä helppo unohtaa. Jää nähtäväksi, onko Orbito hetken hitti, vai kestääkö se aikaa.

Faktat Orbitosta

Suunnittelija: Yossef Sonnenfeld

Julkaisija: FlexiQ Games (2024)

Mutkikkuus: Säännöt opettaa parilla lauseella.

Onnen vaikutus: Ei lainkaan. Silti muuttuva pelilauta antaa kokemuksen tuurielementistä, vaikka muutokset ovatkin täysin laskettavissa.

Vuorovaikutus: Kuten yleensä abstrakteissa kaksinpeleissä, tässäkin vuorovaikutus on keskeisessä osassa.

Teema: Ei teemaa.

Uudelleenpelattavuus: Muutama peli tulee yhdeltä istumalta pelattua. Kuitenkin peli on ajan kanssa nähty tapaus. Vastustajan vaihtuminen lisää uudelleenpelattavuutta.

Saavutettavuus: Ei vaadi lukutaitoa. Väreissä musta ja valkoinen eivät aiheuttane ongelmia.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: Pelilaatikon teksti antaa peliajaksi 10 minuuttia. Yksi peli on kuitenkin pelattu parissa minuutissa, jonka jälkeen intoa riittää vielä muutamaan lisäpeliin.