Opetellaan Liikennepeli

Muista aina, liikenteessä,
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas, aina mieli,
se on turva verraton!

Kun Opetellaan Liikennepeliä avaa, Georg Malmsténin marssimaiset sanat alkavat välittömästi pyörimään päässä. Valistuskappaleen julkaisun jälkeen vettä on kuitenkin virrannut ja nyt liikennesääntöjä ja -turvallisuutta voi harjoitella näppärästi lautapelin kautta. Se on hyvä juttu ja meille peli osui todella sopivaan saumaan – 8-vuotias harjoittelee juuri liikennemerkkejä koulussa ja 6-vuotias kaipaa kymmenettä muistutusta siitä, miksi parkkipaikalla ei saa juosta.

Onko tässä siis:

1. Suomen liikenneturvallisuuden pelastava arkkienkeli
2. perinteinen tylsänharmaa valistuspeli
3. jotain siltä väliltä?

Vastaan vaihtoehdon c.

“Oon tulossa, käyn vain äkkiä parturissa, leipomossa, saaressa…”

Pelaajat ovat lapsia koulumatkalla, joiden tavoitteena on käydä ennalta sovituissa kohteissa ja palata kotiin. Peli käyttää innovatiivisesti liike(nne)pisteitä, jotka kuluvat yleensä kartalla paikasta toiseen liikkumiseen. Tällaiseen en olekaan juuri lastenpeleissä törmännyt! Vuoro alkaakin liikenneaiheisella kysymyksellä, joka ratkaisee, saako pelaaja vuorollaan kolme vai jopa viisi liikennepistettä.

Kun kaikki paikat on koluttu, pitää ennen kotiinpaluuta napata mukaansa vielä kartalla lojuva voittopokaali tai napata se toiselta pelaajalta. Tämä aiheutti joissakin testipeleissä pelin loppupuolella ryöstelysarjan, jossa pokaalia ryöstettiin vuorotellen pelaajalta toiselle, kunnes joku karkasi se kädessä kotiin. Vähän hölmö ratkaisu, vaikkakin samalla se pitää pelit tasaisena loppuun saakka.

Liikennepisteitä voi käyttää myös muuhun. Lapsille mieluisin on varmasti spinneri, jota saa kerran vuorossa pyöräyttää. Palkintona on bussilippu, polkupyörä, sattumakortti tai huonoimmillaan tyhjä arpa. Pisteitä voi tuhlata myös kartalla nököttävien liikennemerkkien siirtelyyn, joka on joskus välttämätöntä. Liikennemerkit nimittäin rajoittavat mistä pyörällä tai kävellen etenevä pelaaja voi kulkea.

Kysymysten ja liikepisteiden yhdistely on hyvä idea ja näin kysymysten oikein vastaamiseen syntyy luontainen halu. Samalla myös pelin aika perinteinen kasvattava näkökulma (eli tietovisailukysymykset) ei ala häiritsemään pelaamista liiaksi, vaan istuu osaksi teemaa. Näin aikuisnäkökulmasta teemassa vähän naurattaa, kun lasten koulumatkalla on vaikka minkälaisia kohteita musiikkikaupasta parturiin ja saareen saakka, mutta mekaanisesti ratkaisut ymmärtää.

Kapulakielen pauloissa

Pelin ydin eli kysymyskortit ovat pääsääntöisesti toimivia ja sisältävät hyvää tietoa liikennemerkeistä ja -turvallisuudesta, mutta mukana on myös monia huteja. Usein kysymykset täytyi lukea sekä 6- että 8-vuotiaalle hieman eri tavalla kuin kortissa, sillä niissä vilisee termejä kuten “rakenteellinen enimmäisnopeus”, “äänimerkinantolaite” ja “turvaväli”, jotka saavat lapsen vain hämmentymään. Ajatus on varmasti antaa tarkan ja totuudellisen kuvan liikennesäännöistä, mutta nyt mieleen hiipii vain elämäänsä kyllästynyt Traficomin konttorirotta. Lastenpelissä mutkia saa kyllä suoristaa.

Tehtävät ovat myös hyvin eritasoisia, mikä aiheutti välillä lapsissa harmitusta. Toisella kysytään “pyörätaskua”, “katvealuetta” tai “pihakadulla ylitettävää ajonopeutta” ja tähän annetaan kolme pitkää ja monipolvista vaihtoehtoa, toiselta taas sitä, että “ovatko nastarenkaat talvella pyöräillessä hyvä juttu, totta vai tarua?”.

Totta vai tarua -kysymykset ovat muutenkin yleensä kirjoitettu nurinkurisesti niin, että ne johtavat tuplanegaatioon, mikä on minusta täysin turhaa. Esimerkiksi kysymys “Äänimerkinantolaite (esimerkiksi soittokello) ei ole pakollinen polkupyörässä. Totta vai tarua?” olisi paljon järkevämpi muodossa “Onko soittokello pakollinen polkupyörässä, kyllä vai ei?”. Vaikka jotkut nyanssierot menetettäisiin, niin taas kerran yksinkertaisuus on kaunista.

Ihan kelpo opetuspeli

Opetellaan-sarja, johon myös Liikennepeli kuuluu, on paisunut jo lähes kolmenkymmenen pelin järkäleeksi. Tällaisille opetuspeleille vaikuttaa siis olevan kysyntää. Vuoden peli -raati ainakin tykkää, sillä Liikennepeli pääsi vuonna 2024 jopa Vuoden lastenpeli -palkinnon finalistiksi. 

Opetellaan Liikennepeli on tällaisena opetuspelinä “ihan ok”, vaikkakaan ei voida puhua mistään kovin mieleenpainuvasta kokemuksesta, ainakaan aikuisen näkökulmasta. Kysymykset ovat aikuiselle aivan liian helppoja, eikä peli muutenkaan tarjoa Afrikan tähteä erikoisempaa draamankaarta. Ei peli yritä muuta väittääkään, vaan laatikon suositusikä 6–10 vuotta pitää erittäin hyvin kutinsa, kunhan joku lapsista osaa vain lukea. Lasten keskenään pelattavaksi peliksi Liikennepeli onkin ihan kelpo tapaus.

Peli on myös materiaaleiltaan ilahduttavan laadukas ja erityisesti kortteja sekoittelee ilokseen – ne ovat kunnon pelikorttilaatua. Uskonkin, että peli kestää lasten käsittelyssä hyvin.

Faktat Liikennepelistä

Julkaisija: Tactic (2024)

Mutkikkuus: Pelissä on yllättävän monta nippelijuttua, joten ensimmäisellä kerralla pitää olla aikuinen peliä opettamassa. Myöhemmin lapset voivat pelata myös keskenään.

Onnen vaikutus: Taitavin liikennetietäjä pärjää paremmin ihan jo lisäliikepisteiden ansiosta, mutta spinnerin ja pokaalin ryöstelyn myötä syntyvä tuurielementti tasoittaa tasoeroja.

Vuorovaikutus: Pokaalin ryöstely ja liikennemerkkien siirtely toisen kiusaksi ovat ainoa vuorovaikutustapa. Pelissä siis pitkälti edetään omaan tahtiin.

Teema: Liikennekasvatukseen sopii koulumatka ja sen välietapit hyvin. Kuvitus on Opetellaan-sarjan tapaan selkeää, värikästä ja sarjakuvamaista.

Uudelleenpelattavuus: Matkoissa on A- ja B-puoli, toinen lyhyempi ja toinen pidempi ja jokaisella hahmolla omat reitit. Muuten peli on joka kerta hyvin samankaltainen.

Saavutettavuus: Teksti on selkeällä fontilla, joskin melko pientä pränttiä. Eri paikkojen löytäminen pelilaudalta tuotti toisinaan yllättävän paljon vaikeuksia, sillä ne erottuvat toisistaan aika pienillä yksityiskohdilla. Useamman kerran piti tarttua ohjekirjaan ja sen avulla etsiä, missä on jokin tietty käyntikohde.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 30 minuuttia.