Olipa kerran… kissa, joka halusi päästä unelmiensa linnaan, jossa sataa juustoa ja maitojoet virtaavat. Vain harvat kissat on kuitenkin kutsuttu tähän paratiisilinnaan ja näistä valituista kissoista vain luovimmat, nokkelimmat ja viisaimmat voivat päästä perille. Vain nämä kissoista parhaimmat osaavat kertoa tarinoita sanoista, jotka kuvaavat eläimiä, kasveja, esineitä ja värejä, joista he eivät koskaan ole edes kuulleet.
Olipa kerran myös hämmentävä taustatarina, joka ei oikeastaan liity peliin millään tavalla. Onneksi se ei haitannut, vaan peli oli muuten hyvä. Sen pituinen se.
Pelin idea
Olipa kerran… on tarinankerrontapeli. Pelaajat heittävät vuorollaan noppaa ja etenevät yhteisellä kissanappulalla pelilautaa pitkin kohti linnaa. Useimmista pelilaudan ruuduista saa nostaa kortin, jonka esittämästä asiasta pitää lisätä yksi lause tarinaan. Ensimmäinen pelaaja aloittaa tarinan, jota muut sitten jatkavat. Joka kerta kun pelaaja lisää tarinaan uuden kortin, koko tarina pitää kertoa uudestaan.
Tarina venyy pelin aikana pidemmäksi ja pidemmäksi. Aina kun peliin tulee uusi kortti ja siten uusi käänne tarinaan, vanha tarina pitää kertoa uudestaan. Sanatarkasti ei tarvitse muistaa, mutta jokainen kortti pitää muistaa oikein ja oikeassa järjestyksessä. Jos tarinankerrontaan tulee virhe, pelaaja menettää nostamansa kortin, eikä sitä lisätä tarinaan.
Kun kissa pääsee perille linnaan, pelin voittaa se, jolla on edessään eniten kortteja. Ei siis kannata tehdä virheitä. Mitenkään erityisen kilpailullinen peli ei ole ja lopputulokseen vaikuttaa paljon myös tuuri. Periaatteessa jokainen saa suunnilleen yhtä monta vuoroa, mutta nopassa on yksi sivu, jonka heittämällä ei tapahdu yhtään mitään ja laudalla on ruutuja, joissa voi menettää kortin.
Oivallisen opettavainen peli
Peli on salaa opettavainen. Jotta pelaaminen sujuu, pitää olla hieman kekseliäisyyttä ja luovuutta, jotta saa ympättyä uudet kortit tarinaan jotenkin järkevästi. Pelatessa oppii. Lisäksi tarvitaan keskittymiskykyä ja muistia, jotta muiden kertoma tarina pysyy mielessä. Sekin on hyvä asia oppia. Missään vaiheessa pelaaminen ei tunnu opettelulta, vaan on hauskaa. Ainakin oma viisivuotiaani innostui pelistä kovasti.
Olipa kerran… on tyylikäs peli, jonka pelaaminen on opettavaista, kehittävää ja hauskaa. Mitä muuta hyvältä perhepeliltä voi vaatia? Peli vaatinee aikuisen mukanaoloa, epäilyttää hieman miten tämä toimii lasten kesken. Peli toimii jo viisivuotiaan kanssa, mutta sopii varmasti hyvin myös koululaisille.
Peli kelpaa varmasti myös aikuisille, joita pelin muotoon tehty yhteinen tarinankerronta kiinnostaa. Koska Olipa kerran… on vaikeusasteeltaan lastenpeli, se on erittäin helppo opettaa kenelle tahansa, myös sellaisille aikuisille, joita pelien opettelu ei kiinnosta.
Faktat Olipa kerran… -pelistä
Suunnittelija: Laima Kikutienè
Julkaisija: AMO (2011), Logis (2009)
Mutkikkuus: Peli on säännöiltään hyvin yksinkertainen, paria hieman hämärää kohtaa lukuunottamatta.
Onnen vaikutus: Tuurilla on jonkin verran merkitystä ja pahimmillaan se voi ratkaista voittajan (tai pudottaa pelaajan viimeiseksi).
Vuorovaikutus: Pelissä on yhteistyöpelin henkeä, vaikka voittaja lopussa selviääkin. Toisten vuoroilla on syytä olla tarkkana, jotta muistaa tarinan.
Teema: Kuvitus on hauskaa, kortit herättävät ajatuksia ja pelilautana toimiva laatikko on tyylikäs ja näppärä. Taustatarina on tosin täysin älyvapaa.
Uudelleenpelattavuus: Joka kertaa syntyy erilainen tarina, joten peli ei aivan heti toista itseään.
Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.
Pelaajamäärä: 2–5.
Pituus: 20–30 minuuttia.
Co-Mix
Once upon a time
Cthulhu Gloom
Above and Below
Near and Far
Kitty Cat
Miau!
Mmm!
Kissat kalassa
A Game of Cat & Mouth
Felix: Cat in the Sack
MLEM: Space Agency
2 vastausta aiheeseen “Olipa kerran…”
Mistä löytyy Olipa kerran… pelin ohjeet? Mitä tarkoittaa vihreät ja punaiset nuolet?
Minttu, Pegasuksen sivuilta löytyi saksaksi. Vihreään nuoleen päätyvän pelaajan ei tarvitse kertoa tarinaa: hän nostaa uuden kortin pakasta ja kortti tulee osaksi tarinaa, mutta seuraavan pelaajan on keksittävä, miten. Punaisen nuolen kohdalla pelaaja heittää yhden omista korteistaan pois, jolloin kortti poistuu tarinasta. Punainen ja vihreä nuoli yhdessä tarkoittaa vaihtoa: yksi kortti pois, uusi kortti tilalle. Pelaajan ei itse tarvitse kertoa tarinaa, seuraava pelaaja tekee sen.