Oh My Goods!

Vähän typerän sanaleikkinimen takaa löytyy Alexander Pfisterin hauska pieni korttipeli. Pfisterin meriiteistä löytyy korttipelipuolelta myös Vuoden peli -voittaja Port Royal; tämä on vähän erityylinen, mutta yhtä lailla kiinnostava peli, joka perustuu monikäyttöisille korteille. Kortit ovat resursseja, tuotteita ja rakennuksia.

Alunperin peli julkaistiin fiksummalla nimellä Royal Goods, julkaisijana Itävallan pelimuseo. Laajemmasta jakelusta vastaa Lookout Games.

Toripäivä aamusta iltaan

Pelin aiheena on keskiaikainen tavarantuotanto. Pelaajat ovat käsityöläisiä, jotka tuottavat erilaisia tuotteita, joita voi sitten käyttää toisten tuotantolaitosten raaka-aineena, jotta saa arvokkaampia tuotteita.

Kierros alkaa auringonnousulla. Pakasta nostetaan kortteja, kunnes näkyvillä on kaksi puolikasta aurinkoa. Nyt pöydässä on jokunen kortti, joista ei välitetä muusta kuin kortin laidassa olevasta pienestä resurssimerkistä: torilla on tavaraa saatavilla.

Nyt pelaajat päättävät, minkä kädessään olevista rakennuksista haluavat rakentaa ja minne lähettävät työläisensä hommiin. Pelin alussa jokaisella on yksi työläinen, lisää voi pelin aikana hankkia. Työläinen voi työskennellä huolettomasti tai tehokkaasti.

Sitten aurinko laskee ja pöytään pelataan lisää kortteja, kunnes taas tulee näkyviin kaksi puolikasta aurinkoa. Sitten on aika tuottaa ja rakentaa.

Tuotantoa ja rakennusketjuja

Rakennukset vaativat tuotantoon yleensä paria resurssia. Hiilenpolttaja voi vaatia hiilen tuottamiseen vaikkapa kaksi viljaa ja yhden puun. Nämä resurssit voivat tulla joko pöydällä olevista korteista tai omista käsikorteista. Mikäli tuotanto oli tehokasta, kortille tulee nyt kaksi korttia kuvapuoli alaspäin tuotteiksi. Huoleton työläinen tarvitsee yhden resurssin vähemmän, mutta tuottaa vain yhden tuotteen.

Jos rakennus tuottaa, sen tuotantoketju aktivoituu. Yksinkertaisimmillaan tuotantoketju tarkoittaa perusresurssia, hiilenpolttajan tapauksessa vaikkapa puuta, jota voi pelata kädestä rajattomasti tuotteiksi rakennuskortille.

Monimutkaisempi versio voisi olla vaikkapa leipuri, joka ottaa hiilenpolttajan polttaman hiilen ja myllyn tuottaman jauhon ja tekee niistä leipää. Näin yhden rahan arvoisesta hiilestä ja kahden rahan arvoisesta jauhosta tuleekin kaksi neljän rahan arvoista leipää, eli tuotantoketju tuottaa pelaajalle lisäarvoa.

Tuotantoa suunniteltaessa on arvioitava pöydällä olevia resursseja ja omia käsikortteja. Vain yksi rakennus voi tuottaa, eli mistä saa parhaan tuoton? Onko pöydässä lupaavia kortteja, saako kädestä täydennettyä, jos pöytään ei tule kaikkia puuttuvia kortteja? Pahimmassa tapauksessa tuotanto jää tekemättä, jos sopivia kortteja ei ole.

Lopuksi vuoron alussa rakennettavaksi pelatun kortin saa halutessaan rakentaa. Rakentaminen maksaa rahaa, jota saa tuotoksista: jokaisella tuotoksella on rahallinen arvonsa ja ostokset maksetaan heittämällä tuotettuja kortteja pois.

Nopea lopetus

Tuotannon jälkeen kierros on ohi. Uusi kierros alkaa korttien nostamisella ja sitten koittaakin aamu. Tätä jatketaan, kunnes joku saa kahdeksannen rakennuksensa rakennettua. Silloin pelataan vielä viimeinen kierros, jonka aikana kaikkien rakennusten tuotantoketjut ovat käytettävissä.

Lopuksi lasketaan pisteet. Rakennukset ovat pisteiden arvoisia, samoin palkatut apulaiset, ja lisäksi rakennuksissa olevista tuotteista saa yhden pisteen viittä rahaa kohden.

Loppu voi tulla yllättävänkin nopeasti, eli mikään kovin pitkällinen peli Oh My Goods! ei ole. Joskus sen soisi olevan pidempikin: tuntuu, että tuotantoketjuja ei aina saa oikein rullaamaan pelin aikana, kun joku on jo lopettamassa. Peli tuntuukin jotenkin vähän puoliksi onnistuneelta, sillä välillä tuotantoketjut lähtevät lentoon ja peli on oikein miellyttävä, toisinaan taas tuntuu että koko pelin aikana ei saa aikaan oikein mitään.

Pelin alkuperäiset säännöt tuottivat sattumanvaraisemman ja tuuripitoisemman pelin. Nyt jos pelin ostaa kaupasta, saa toisen sääntöversion, johon on tehty muutama olennainen korjaus. Ne poistavat pelistä hivenen tuuria ja tekevät pelikokemuksesta mielekkäämmän. Tokihan tämä on sittenkin melkoinen tuuripeli, mutta kyseessä on 12 euron pienessä paketissa oleva puolen tunnin korttipeli, ei mikään raskas strategiapeli.

Lähtökohdat huomioiden Oh My Goods! onkin minusta kovin kiehtova peli. Eihän se aina toimi mitenkään briljantisti, mutta riittävän usein kuitenkin, että pelaaminen on mielekästä. 12 euron pieneksi korttipeliksi tässä on minusta varsin paljon peliä.

Peli toimii mainiosti eri pelaajamäärillä, mutta nelinpelissä pakka tuntuu vähän liian pieneltä, sitä saa olla sekoittamassa koko ajan. Jos pelaa paljon nelinpeliä, harkitsisin vakavasti toisen kappaleen ostamista ja tuplapakalla pelaamista.

Lisäosat

Pelin ensimmäinen lisäosa Longsdale in Revolt on tarinallinen laajennos, jossa on viiden skenaarion mittainen kampanjapeli Oh My Goodsiin. Skenaarioissa pelin kesto on säädetty etukäteen tapahtumakorttipakalla, jota käydään läpi pelin aikana. Pakka rakennetaan eri tavalla jokaiseen skenaarioon.

Skenaarioiden tavoitteena on tuottaa tarpeeksi tiettyjä tuotteita – ensimmäisessä luvussa esimerkiksi on käsillä nälänhätä ja pelaajien on tuotettava 15 rahan edestä leipää, lihaa tai viiniä, muuten tulee tiukka seitsemän pisteen sanktio.

Lisäri sisältää 34 uutta rakennusta, joita voi käyttää pelissä muutenkin kuin osana kampanjaa.

Tarina jatkuu Escape to Canyon Brook -lisäosassa, jota ei voi pelata ilman Longsdale in Revoltia.

Faktat Oh My Goods!:sta

Suunnittelija: Alexander Pfister

Julkaisija: Lookout Games, Mayfair Games (2015)

Mutkikkuus: Säännöissä on hieman opeteltavaa, mutta eipä tämä juurikaan vaikkapa Port Royalia mutkikkaampi peli ole.

Onnen vaikutus: Pelissä on korttipeliksikin aika paljon tuuria mukana, mutta päivitetyillä säännöillä ei tarvitse sentään aivan tuurin armoilla olla.

Vuorovaikutus: Kukin pelaa peliään, eikä toisen peliin tarvitse tai saa puuttua.

Teema: Geneeristä keskiaikaista tuotantopuuhastelua. Tuotantoketjuissa on sentään jonkinlainen logiikka.

Uudelleenpelattavuus: Minusta tämä on kiehtova, aina on se mahdollisuus että juuri tällä kertaa peli toimii erinomaisesti. Peli näyttäisi kuitenkin jakavan jonkin verran mielipiteitä (tosin vaikea sanoa, ketkä peliä moittineista ovat pelanneet vain huonommilla säännöillä).

Kieliriippuvuus: Tekstiä on sääntöjen lisäksi vain rakennusten nimet englanniksi ja saksaksi, eikä niillä ole merkitystä pelin kannalta.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii kaikilla, mutta paras pienemmillä pelaajamäärillä.

Pituus: noin 30 minuuttia, ensimmäisellä kerralla helposti vähän enemmänkin.

Kansikuva: Jorl / BGG