Saksalainen Amigo julkaisee korttipelien sarjaa, jossa on ilmestynyt tähän mennessä monta erinomaista yhden idean korttipeliä. Nopeat ja helpot korttipelit toimivat erittäin hyvin suunnilleen kenen kanssa tahansa ja maistuvat myös peliharrastajille välipeleiksi raskaampien väliin. Geschenkt, sittemmin No Thanks! tai No Merci!, oli vuoden 2004 paras pikkupeli.
Pelin saksankielinen koko nimi on Geschenkt … ist noch zu teuer!, eli ”Lahjaksikin … on liian kallista!”. Peli on saanut nimensä samannimiseltä Tom Hanksin ja Shelley Longin tähdittämältä Rahareikä-elokuvalta vuodelta 1986.
Katso Tuomon videoesittely No Thanks!:sta.
Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi nimellä Oh S#!? tai Oh Shit! vuonna 2018.
Pelin idea
Pelin korteissa on numerot 3–35. Yksi korteista käännetään esiin ja pelaajat vuorollaan joko maksavat yhden pelimerkin tai ottavat kortin ja siihen asti maksetut pelimerkit itselleen. Korttien pistearvot ovat miinusta, pelimerkit plussaa. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. (Näin alkuperäisessä saksalaisessa, myöhemmät laitokset ovat ilmeisesti kääntäneet tämän toisin päin eli kortit ovat plussaa ja pelimerkit miinusta ja tarkoitus on välttyä pisteiltä. Tämä ei vaikuta peliin.)
Pelin varsinainen idea on siinä, että jos pelaajalla on monta peräkkäistä numeroa, vain pienin lasketaan, jolloin isonkin kortin ottaminen voi olla kannattavaa – mutta vain yhdelle pelaajalle, jolloin muiden kannattaa maksaa ja yhden kerätä tuntuva potti pelimerkkejä. Pelissä on tosin vielä yksi koukku: pakasta poistetaan katsomatta yhdeksän korttia, jolloin peräkkäisten numeroiden kerääminen voikin olla yllättävän vaikeaa.
Millä nimellä tätä pelaakaan, Oh S#!? tai No Thanks! on nopeatempoinen ja helppo peli, jonka säännöt opettaa hetkessä. Uusilla pelaajilla menee ehkä yhden pelin verran oivaltaa pelin idea, ja uusintamatsin ottaminen on usein väistämätöntä.
Faktat Oh S#!?:stä
Suunnittelija: Thorsten Gimmler
Julkaisija: Amigo, Z-Man Games (2004), Lautapelit.fi (2018)
Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, jujun oivaltaa viimeistään ensimmäisen pelikerran loppuun mennessä.
Onnen vaikutus: Koska pakasta poistetaan osa pois, tarvittu kortti voi olla poissa pelistä. Kaikki ei siis ole täysin ennustettavissa.
Vuorovaikutus: Otatko kortin vai annatko muiden pistää vielä yhdet pelimerkit pottiin? Entä jos joltakulta loppuu pelimerkit kesken? Toisten peliä on pohdittava vähän.
Teema: Alkuperäinen peli oli täysin abstrakti, Oh S#!? tarjoaa sentään vähän jotain kuvitusta korteissa.
Uudelleenpelattavuus: Peli on kestävä klassikko, jota on pelattu kohta 15 vuotta. Kyllä tämä yhä maistuu, varmasti hintansa veroinen juttu.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.
Pelaajamäärä: 3–7 (alunperin vain 3–5, mutta vanhemmatkin laitokset toimivat isommilla pelaajamäärillä).
Pituus: noin 20 minuuttia.
Klunker
Five Tribes
Samarkand: Routes to Riches
Irish Gauge
Coloretto
Lost Cities
Jaipur
Felix: Cat in the Sack
Power Grid
Tikal
Battle Line
Mahjong
6 vastausta aiheeseen “No Thanks! / Oh S#!?”
Moikka!
Bongasin pari pientä asiavirhettä No Thanks! (Geschenkt) -pelin arvostelussa. Korteissa on numerot 3-35, ei 1-35. Vähiten pisteitä kerännyt voittaa, ei eniten pisteitä kerännyt. Toivottavasti näistä on hyötyä.
Ystävällisin terveisin,
Joel Juuti
Numeroissa olet oikeassa, mutta kyllä pelin voittaa eniten pisteitä kerännyt – toki jos kaikki pelaavat niin huonosti, ettei kukaan pääse plussalle, niin sitten vähiten miinuksia kerännyt voittaa =)
Täytyy itsekin tarttua arvostelussa virheellisesti kuvattuihin sääntöihin.
Kuten Joel yllä mainitsi, niin vähiten pisteitä kerännyt voittaa pelin. Korttien pisteluku lasketaan yhteen ja summasta vähennetään pelimerkkien pistemäärä. Pelin ideana on siten välttää korteista kertyneitä plussapisteitä sekä toisaalta haalia pelimerkkien tuomia miinuspisteitä.
Pelaaja on siten pelannut äärimmäisen hyvin, mikäli pääsee pistelaskussa miinuksen puolelle :) Toivottavasti Lautapeliopas arvostee pelin uudestaan, sillä mainittu sääntövirhe pilaa tämän hienon pelin ydinidean.
Ystävällisesti.
Semmoinen pieni vinkki, että on muuten itse asiassa ihan se ja sama, pelaako niin, että korteista tulee miinuksia ja kolikoista plussaa ja tavoitellaan suurinta mahdollista pistemäärää, vai pelaako toisin päin. Peli ei siitä muutu mihinkään…
Sitä paitsi minun pelini säännöissä lukee ihan tarkalleen ottaen näin: ”Der Spieler mit dem niedrigsten Endergebnis, also mit den wenigsten Minuspunkten, ist Sieger.” Siis se, jolla on vähiten miinuspisteitä, voittaa.
Joel on oikeassa, vähiten pisteitä kerännyt voittaa
Nyt on kaikkien pedanttien iloksi päivitetty arvostelua.