Muinainen Egypti eli Niilin tulvien mukaan. Tässä pelissä Niili huuhtoo peltoja tuoden onnea ja menestystä, kunhan heinäsirkkaparvet eivät tule syömään kaikkea satoa. Nile on varsin kepeä korttipeli, jossa pääsee eläytymään muinaisten egyptiläisten asemaan. Varsinaisesti kyse on settienkeräilystä, mutta korttien kuvitus on varsin viehättävää, joten tunnelmaakin piisaa ainakin hieman.
Pelin idea
Pelaajan vuoro alkaa kortin kääntämisellä tulvaksi. Pakasta käännettävä kortti määrää, minkä kasvin pellot tuottavat. Pelaaja, jolla tällainen pelto on, voi noukkia pellosta yhden kortin varastoihinsa. Sen jälkeen vuorossa on kaupankäyntiä, jossa voi heittää kortteja pois kädestä ja varastosta. Kahdella kortilla saa joko uuden kortin pakasta tai uuden tulvan.
Lopuksi voi istuttaa. Kasveja on viittä lajia ja kerralla kutakin kasvia voi olla pelissä vain yhdellä pelaajalla. Jos siis haluaa pöydätä jotain, mitä pöydässä jo on, pitää lyödä peliin enemmän kortteja, jolloin vastapuolen pienempi pelto pamahtaa kertaheitolla poistopakkaan. Pienempiäkin annoksia saa pöydätä ja olemassaoleviin peltoihin voi lykätä lisäkortteja. Tulva kuitenkin rajoittaa: tulvan näyttämää kasvia ei saa pöydätä. Tämä sääntö unohtuu säännöllisesti ja tuntuu muutenkin vähän tarpeettomalta, pitäisi ehkä kokeilla peliä ilman rajoitusta. En usko, että menisi pilalle.
Pakassa on myös spekulaatiokortteja, joissa on nimetty kaksi kasvia. Niitä voi pelata kylvön sijasta. Jos seuraava tulva on joku korteissa kuvatuista kasveista, spekulaatio osuu kohdalle ja tuottaa kolmen käsikortin bonuksen. Vuoro päättyy joka tapauksessa kahden kortin nostamiseen.
Peliä pelataan niin kauan, että pakka on pelattu kokonaan pelaajien määrän verran. Kaksinpelissä siis pakka käydään läpi kaksi kertaa, kolminpelissä kolmesti ja niin edelleen. Jokaisella kierroksella heinäsirkkaparvi iskee kerran ja syö ilmestyessään suurimman pellon pelistä pois.
Voittoehto on Knizian tapaan: pelin voittaa se, jolla on eniten sitä kasvia, jota on vähiten. Tasapainoinen kehitys on siis paikallaan. Käytännössä pelin voittaa yleensä jo sillä, että saa kaksi korttia joka lajia.
Yksinkertaista, mutta hauskaa
Nile on mainio peli, etenkin ripeästi pelattuna, jolloin yksi erä kaksin- tai kolminpeliä vie vain 10-15 minuuttia. Kun pelaajia on enemmän, peli venyy herkästi pidemmäksi, kun kierroksia on useampia. Olen itse pelannut pääasiassa kaksinpeliä ja kokeillut kolminpeliä, mutta en usko, että oikeastaan edes haluan kokeilla Nileä viidellä pelaajalla. Pelin viehätys on juuri nopeudessa ja vauhdikkuudessa, puolituntisena se ei yksinkertaisesti vetoa.
Nopeaa kaksin- tai kolminpeliä hakeville Nile tarjoaa kuitenkin hauskan pelin, jossa on kestoonsa nähden sopivasti mietittävää. Mikään strategiapeli se ei ole ja pelin voi hävitä huonolla tuurilla, jos jotain tiettyä lajia ei yksinkertaisesti osu käteen sopivasti, mutta lyhyessä pelissä tuuripitoisuus ei ole ongelma.
Ongelmista puheen ollen… Pelin julkaisija Minion Games on säästänyt rahaa ja ostanut kortit sieltä, mistä halvalla saa. En muista nähneeni missään toisessa pelissä näin kelvottomia kortteja. Korttien reunoihin tuli näkyviä jälkiä jo ensimmäisellä sekoituksella, ennen ensimmäistäkään peliä! Jos pelin hankkii, kannattaa saman tien muovittaa kortit, vaikka muoveja ei muuten käyttäisikään – tämä peli ei yksinkertaisesti selviä ilman muoveja.
Muuten korttien kuvitus on todella tyylikästä ja omaperäistä, ainakin minun silmääni kortit miellyttävät kovasti ja eri kasvit erottuvat toisistaan aivan riittävän hyvin. Kevyttä kahden tai kolmen pelaajan filleriä hakevalle Nile on oivallinen valinta.
Nile DeLuxor
Vuonna 2011 ilmestyi Nile DeLuxor, uusi laitos pelistä. Pelissä on siisti laatikko, kestävämmät kortit ja pieniä muutoksia. Viiden ja kuuden pelaajan pelejä on viritetty paremmiksi lisäämällä peliin kaksi uutta kasvilajia, jotka otetaan käyttöön jos pelaajia on enemmän. Lisäksi pelissä on mukana lisäosa Monuments. Se tuo peliin kivet, joita viljelemällä saa rakentaa monumentteja. Ne antavat pieniä, mutta hyödyllisiä erikoiskykyjä ja antavat pelaajille uutta tekemistä.
Nile DeLuxor tekee oivallisesta pelistä vielä paremman. Korttien laatu on sitä luokkaa, ettei muoveja tarvitse jos ei halua. DeLuxor-laitosta voi suositella varauksetta hauskaa ja nopeaa korttipeliä hakeville.
Faktat Nilestä
Suunnittelija: Daniel Callister, James Mathe
Julkaisija: Minion Games (2010)
Mutkikkuus: Säännöt ovat osin tarpeettoman monimutkaiset, mutta kunhan ne sisäistää, peli on varsin yksinkertainen ja helppo opettaa.
Onnen vaikutus: Tuurilla on osansa, mutta menestyminen vaatii myös päätöksentekoa. Kevyt filleri, joten tuuripitoisuus on kohdallaan.
Vuorovaikutus: Toisten peltoja saa varastaa, rajoitus yhdestä pellosta kasvia kohti tuo peliin mukavasti vuorovaikutteisuutta.
Teema: Egypti-aihe on varsin pinnallinen, mutta ainakin korttien kuvitus on nättiä.
Uudelleenpelattavuus: Ei ikuinen, eiköhän tähänkin kyllästy siinä missä useimpiin muihinkin filleripeleihin, mutta aikansa Nile viihdyttää mukavasti.
Kieliriippuvuus: Peli on käytännössä kielivapaa sääntöjä lukuunottamatta.
Pelaajamäärä: 2-5, vähemmän on parempi.
Pituus: 15-30 min, kaksinpelinä jopa 10 minuuttia.