Myyräpeli

Myyräpeli on lastenpelien klassikko ja se voitti vuonna 1995 Vuoden lastenpeli -tittelinkin. Poiketen joistain muista klassikoista, joilla nykymittapuulla on peleinä enää lähinnä nostalgia-arvoa, Myyräpeli on edelleen ilahduttavan pätevä peli lapsille ja perheille.

Se kannattaakin napata mukaan jos jokin pelin versioista osuu silmiin esimerkiksi kirpputorilla, sillä uutena sitä ei Suomen kaupoista enää löydä.

Pelin idea: myyrät koloihin

Kukin pelaaja saa pelaajamäärästä riippuen 6–10 myyrän muotoista pelinappulaa. (Jos tarkkoja ollaan, eläimet ovat kontiaisia, jotka eivät ole sukua myyrille, mutta kutsutaan niitä tässä myyriksi selvyyden vuoksi.) Nämä myyräjoukkueet osallistuvat kilpailuun, jossa kaivaudutaan neljän eri maakerroksen läpi kohti pääpalkintoa, pohjimmaisena lymyävää kultaista lapiota.

Kisa-alue rakentuu nokkelasti pelin omaan laatikkoon, jonka pidikkeisiin asetellaan päällekkäin neljä pelilautaa maakerroksiksi. Kussakin laudassa on reikiä eli myyränkoloja, joihin osumalla myyränappula pääsee alaspäin seuraavalle tasolle. Koloihin taas pääsee liikkumalla laudan kuusikulmaista reittiverkostoa pitkin ja osumalla koloon sopivalla askelmäärällä.

Liikkuminen on tietenkin rajoitettua. Jokaisella pelaajalla on kuusi numerokiekkoa, joissa on luvut 1, 2, 2, 3, 3, ja 4. Satunnaisesti nostettu kiekko määrää vuoron askelmäärän, joka yhden myyränappulan on käytettävä täsmälleen. Lisäksi liikkua saa vain suoraan, lopettaa saa vain vapaaseen paikkaan, eikä toisten myyrien yli saa hypätä.

Kuka jää nuolemaan näppejään?

Kun kaikissa pelilaudan rei’issä on myyrä, seuraa pelin näyttävin vaihe: päällimmäinen pelilauta nostetaan ylös, ja sen päälle ilman koloa jääneet nappulat purjehtivat laudan mukana pois pelistä. Koloihin päässeet myyrät jatkavat seuraavalla pelilaudalla niiltä paikoilta, joihin putosivat. Näin myyrät todellakin “kaivautuvat” yhä syvemmälle.

Reikiä on jokaisessa kerroksessa yhä vähemmän, kunnes viimeisessä on enää yksi kultaiselle lapiolle johtava kolo. Tähän viimeiseen reikään ensimmäisenä päässyt myyrä voittaa.

Koska reikiä on aina vähemmän kuin myyriä, peli on käytännössä kilpailua siitä, kuka saa eniten omia myyriään pelin seuraavaan vaiheeseen. Ei ole harvinaista, että peli jatkuu epäsuhtaisena, kun yksi pelaaja saa jatkoon esimerkiksi viisi omaa myyrää ja toinen kolme. Toisaalta tilanne voi hyvin tasoittua heti seuraavalla kierroksella ja yhdelläkin myyrällä voi voittaa.

Pelistä voi myös pudota kokonaan pois. Pelaajaeliminaatio ei ole kaikkia miellyttävä ominaisuus, mutta se vaikuttaa onneksi melko harvinaiselta ja vaatii ainakin pienemmillä pelaajamäärillä joko hyvin huonoa tuuria tai huonoa pelisilmää. Pelaajilla on kuitenkin hyvä olla sen verran pettymyksensietokykyä, että altavastaajaksi joutuminen tai pelistä putoaminen ei aiheuta raivokohtausta. Kovin kauan seuraavaa peliä ei sentään joudu odottamaan.

Ennustettavaa satunnaisuutta

Myyräpeli on mukiinmenevä sekoitus taitoa ja tuuria. Aikuinen päihittää lapset usein hahmotuskyvyssä, kun pitää etsiä vaihtoehtoisia siirtoja ja valita niistä paras mahdollinen. Ellei mikään omista myyristä pääse suoraan koloon, voisiko jonkun niistä sijoittaa parempiin asemiin tai jopa haitata vastustajan liikkumista? Alemmissa kerroksissa on myös erikoisruutuja, joista tienaa ylimääräisen pelivuoron.

Numerokiekot kuitenkin määrittelevät hyvin pitkälle sen, mitä on tehtävissä – jos käännät nelosen, neljä askelta on otettava, mikä voi tarkoittaa jopa myyrän nostamista pois kolosta ellei muu ole mahdollista. Varsinaisen liikkumisen lisäksi omien myyrien onnistunut asettelu pelin alkajaisiksi ylimmälle pelilaudalle voi olla tärkeää. Kakkonen ja kolmonen ovat todennäköisimmät askelluvut, joten lähimpänä koloa yhden askelen päässä ei olekaan paras paikka aloittaa.

Toisaalta kiekot ovat merkittävästi ennustettavampia kuin noppa. Vasta kun kaikki kuusi kiekkoa on käytetty, ne sekoitetaan uudestaan. Eli jos ykkösesi tai nelosesi on jo mennyt, se ei tule uudestaan ennen kuin kaikki muut numerot on käyty läpi. Tämän hahmottaminen voi olla varsinkin lapsille aluksi hankalaa, jos aiemmin on pelattu lähinnä noppapelejä.

Ainoa keksimäni komponenttikritiikki osuu muuten numerokiekkoihin. Ne ovat kyllä melko tukevia, mutta käyttämässäni vanhassa kirjaston kappaleessa oli jo useita kiekkoja taittunut keskeltä, mikä tekee niistä tunnistettavia. Taittuneita kiekkoja on vaikea korvata muuten kuin kokonaan uudella yhdenmukaisella setillä, jollaisen toki näppäräsorminen voi askarrella itse.

Paljon versioita

Myyräpeli on julkaistu usealla eri nimellä, joita kaikkia kannattaa pitää silmällä, jos peliä etsii itselleen. Suomessa nähtiin ensin yhteispohjoismainen laitos nimellä Under the Ground vuonna 1995 ja heti seuraavana vuonna kokonaan suomenkielinen Myyräpeli.

Englanninkielisissä maissa peli tunnetaan nimellä The Mole in the Hole (ja muista poikkeavalla kansikuvalla), kun taas saksankielinen alkuperäisnimi on Die Maulwurf Company. Muitakin kieliversioita on julkaistu. 

Kaikissa näissä on mitä ilmeisimmin sisällä sama peli, eikä kielellä ole pelin kannalta merkitystä. Suomalaisista kaupoista ei peliä uutena vaikuta enää pitkään aikaan löytyneen, mutta ainakin saksankielistä näkyi kirjoittamishetkellä olevan myynnissä joillakin verkkokauppajäteillä.

Jos ei peliä ole omassa lapsuudessaan sattunut kohtaamaan, tällaiset aukot lautapelisivistyksessä on nykyään toki helppo paikata myös kirjaston avulla.

Samaan myyrien universumiin sijoittuu myös kaksi sisarpeliä, jotka tunnistaa samankaltaisesta myyrästä kansikuvassa. Buddel Company, englanniksi Up and Down ja pohjoismaissa Mathias, on vähän nuoremmille, yli 5-vuotiaille suunnattu muistipeli, jolla ei pelinä ilmeisesti ole kovinkaan paljon yhteistä varsinaisen Myyräpelin kanssa.

Uudempi, vain pari vuotta vanha Die Maulwurf Company Mitbringspiel puolestaan näyttää olevan pienempi, helpommin mukana kulkeva matkaversio alkuperäisestä Myyräpelistä.

Sokerina pohjalla on mainittava vielä Inner Circle (1981), jonka mekaniikkaan Myyräpeli perustuu. Numerolaattojen sijasta nappuloiden liikkuminen määräytyy nappulan alla olevassa ruudussa lukevan liikepistemäärän mukaan, jota ei nappulan siinä ollessa saa katsoa. Tämä tekee pelistä hieman abstraktimman ja lisää siihen muistipelielementin. Inner Circle julkaistiin aikoinaan Joker-tuotemerkillä suomeksi nimellä Jyvät akanoista ja ruotsiksi nimellä Mitt i Prick.

Kiitos Teppo Saariselle avusta jutun viimeisen osion tietojen kasaamisessa!

Faktat Myyräpelistä

Suunnittelija: Bertram Kaes, Virginia Charves

Julkaisija: Ravensburger

Mutkikkuus: Yksinkertaiset säännöt. Pelilaatikon ikäsuositus on 8+, mutta viisivuotiaskin koehenkilö pärjäsi yhdessä perheen kanssa, vaikkei hahmottanutkaan ihan kaikkia mahdollisuuksia.

Onnen vaikutus: Kohtalainen. Myyrien liikuttelussa taitavampi saa etua, mutta numerokiekot ovat merkittävä tuurielementti – tosin niissäkin todennäköisyyslaskennan alkeet ovat eduksi.

Vuorovaikutus: Korkea. Myyrät kisaavat pääsystä samoihin reikiin ja ovat usein toistensa tiellä. Varsinaista ilkeilyä on aika vähän, mutta pelistä on mahdollista pudota pois aikaisin.

Teema: Yhä syvemmälle maan alle kaivautuvat myyrät ja pelin kolmiulotteinen toteutus toimivat hienosti teemana.

Uudelleenpelattavuus: Pelilaudoista kolmea voi kääntää kuuteen eri asentoon toisistaan riippumatta, joten pelattavana on 18 erilaista rataa, eikä mitään ”parhaan reiän strategiaa” tunnu olevan olemassa. Jos pelistä ylipäänsä tykkää, sen kanssa ei ihan heti pääse urautumaan.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä, numeroiden 1–4 ymmärtäminen riittää.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: Laatikon mukaan 30 min, kirjaston arvion mukaan 45 min, mutta kaksi aikuista pelaa erän 20 minuuttiin jos ei ota peliä liian vakavasti.