My City

Reiner Knizia osoittaa jälleen kerran puheet ideoidensa loppumisesta pötypuheeksi ja vetää My Cityllä sellaisen ässän hihasta, että on varmasti mukana vuoden parhaiden pelien palkintokaavailuissa. Saksassa peli olikin jo vuoden 2020 Spiel des Jahres -palkinnon finalistina.

My City on 24 erän mittainen legacy-peli kaupungin rakentamisesta. Peli laajenee, säännöt muuttuvat, pelilauta muuttuu, komponentit vaihtuvat ja uusia lisätään peli peliltä. Kuulostaako kevyeltä koko perheen peliltä? Ei välttämättä, mutta sitä se kuitenkin on ja aivan parhaasta päästä. My Cityä voikin kuvailla myös toisin: nopeaa polyominolaatta-asettelua kupongintäyttötyyliin.

Mikä legacy?

Legacy-pelit ovat kampanjapelejä, joissa pelin säännöt muuttuvat pelistä toiseen, pelilautaan tai komponentteihin tehdään muutoksia esimerkiksi piirtämällä tai tarroja liimaamalla. Peli siis muuttuu pysyvästi, eikä kampanjaa yleensä voi pelata kuin kerran. Genren suosituimpia pelejä ovat esimerkiksi Pandemic Legacy ja Gloomhaven.

My City käyttää kaikkia edellä mainittuja legacy-elementtejä. Jokaisen pelaajan omaan pelilautaan lisätään tarroja, jotka vaikuttavat siihen, minne voi rakentaa ja sitä myötä tekevät jokaisen pelilaudasta uniikin. Lisäksi pelaajien omia laattojakin muokataan, joten edes laattavalikoima ei pysy samana muiden pelaajien kanssa. Pelissä tulee myös kaikille yhteisiä muutoksia, kuten saha, jolla voidaan kaataa metsää ja kaivokset, joista voidaan kaivaa kultaa ja kerätä muita etuja, sekä rautatiet, joita rakentamalla voi myös edistää kaupunkikehitystä. Varsinaisesti merkintöjä pelilautaan tai komponentteihin ei tehdä lukuun ottamatta pistelaskua, joka tehdään kynällä mustaamalla palluroita.

Teoriassa kaikki tarrat voi poistaa kampanjan jälkeen helpostikin ja pisteet voi laskea hyvin muuallakin kuin pistetrackilla. Eli My Cityn voi resetoida alkuasetelmaan ja pelata uudestaan, jos saa jostain uudet tarrat. Jos pelaa kaksinpelinä, voi tietenkin pelata uudestaan kahdella jäljelle jääneellä laudalla ja tarrasetillä. My Cityssä tulee myös säännöt ”ikipeliin”, jota voi pelata pelilaudan toisella puolella ilman legacy-ominaisuuksia.

My Cityn kampanja

Pelin perusajatus on rakentaa tetrispalikoista eli polyominoista oma kaupunki tai ensimmäisessä pelissä oikeastaan vain kyläpahanen. Myöhemmissä erissä kylästä kehittyy kukoistava kaupunki, jonne rakennetaan satama, kaivoksia, rautateitä, puistoja ja paljon muuta.

Peli jakautuu kahdeksaan aikakauteen, joista jokaisessa pelataan 3 erää. Uusi aikakausi aloitetaan avaamalla kirjekuori ja lukemalla aikakauden ensimmäisen pelin säännöt. Kaikista kirjekuorista löytyy sääntöjen lisäksi aikakauden pisteytyskortti, uusia tarroja, uusia laattoja, uusia kortteja tai muita komponentteja. Nämä uudet elementit lisätään joko aikakauden ensimmäisessä tai myöhemmissä peleissä. Uudet elementit kehittävät hiljalleen kaupungeista entistä upeampia ja teknisesti kehittyneempiä.

Tai ainakin tämä on pelin teema. Oikeasti pelissä ei kehitetä samaa kaupunkia, vaan joka kierroksella rakennetaan kokonaan uusi palikkatilkkutäkki, jonka näkee kaupunkina vain hyvällä mielikuvituksella. Teemallisesti keltaiset palikat ovat asuinrakennuksia, siniset teollisuusrakennuksia, punaiset julkisia rakennuksia ja harmaat kirkkoja. Pelilaatikon kannessa polyomimuodon päälle on piirretty kolmiulotteisia tyylikkäitä rakennuksia, mutta itse pelin ”rakennukset” pysyvät rehellisesti kyllä ihan vaan laattoina läpi koko seikkailun.

Vaikka rakennuksista olisi voinut tehdä kauniimpiakin ja sitä kautta uskottavammin rakennuksia, tämä ei silti tarkoita, etteikö pelistä löydy teemallisuutta europeliksi jopa poikkeuksellisen paljon. Kartta on kaunis ja mukavan realistinen puineen, metsineen ja jokineen ja muuttuu pelin edetessä kiinnostavasti. Pelin eri vaiheet luovat tuntua siitä, että peli tosiaan kehittyy ja kaupunki monipuolistuu ja välillä jopa vähän harmittaa, kun aiemmin tehtyä joutuu myös purkamaan.

Mitään valtavia mullistuksia tai uskomattomia yllätyksiä pelissä ei tule, vaan useimmiten säännöt ovat suoraviivaisia muutoksia samaan tyyliin kuin tavallisissa peleissä variantit tai lisäosat. Mutta mikään ei myöskään tunnu turhalta tai päälleliimatulta (paitsi ne päälleliimattavat elementit).

Peli kehittyy aikakausien välillä riittävästi, mutta ei liikaa. Kun osa säännöistä vanhenee, ei sääntömäärä kasva jatkuvasti eikä kognitiivinen kuorma kasva liikaa. Siksi pelin pariin voi hypätä pienen tauonkin jälkeen eli kampanjaa ei ole pakko pelata kerralla.

Me kyllä pelasimme, koska eihän sitä vaan pystynyt välillä pois siivoamaan. Meillä koko 24 pelin kampanjaan kului 11 päivää, ja joka päivä teki mieli pelata. Eli kyllähän tämä meidän kolmen hengen porukassa oli täyden kympin peli. Porukka onkin tärkeä, koska kyllä tämä legacy-pelinä on helpointa pelata samoilla pelaajilla alusta loppuun. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että enimmäkseen My City on pasianssia omalla laudalla, joten konfliktipeleistä pitävälle se ei paljon tarjoa.

Perussäännöt

My Cityä voi hyvin verrata kupongintäyttöpeleihin ja ainakin allekirjoittaneelle se toi vahvasti mieleen Cartographersin. Jokaisella pelaajalla on oma pelilauta sekä 8 keltaista, 8 punaista ja 8 sinistä laattaa. Pelissä on vastaavasti 24 korttia, yksi jokaista laattaa kohden. Jokaisella kierroksella pakasta käännetään yksi kortti ja pelaajat asettavat sen näyttämän kortin omalle laudalleen.

Pelissä ei ole varsinaisesti vuoroja, vaan kaikki rakentavat laatan laudalle yhtä aikaa ja asettelua jatketaan, kunnes kaikki laatat on asetettu, tai pelaajat ovat lähtenee pois pelistä. Ensimmäinen laatta pitää rakentaa joen viereen (tämä sääntö muuttuu kampanjan aikana lukuisia kertoja) ja seuraavat aina jonkun aiemmin laitetun viereen. Laatan laittamisen voi myös passata maksamalla yhden pisteen. Kun ei enää voi tai halua laittaa mitään laattaa, voi poistua pelistä, jolloin ei tarvitse enää maksaa rakentamatta jättämisestä.

Laattoja voi rakentaa tyhjälle vaaleanvihreälle laatalle, puiden tai kivien päälle, mutta ei joen, metsän tai kallion päälle. Tosin nämäkin säännöt muuttuvat moneen kertaan eri aikakausilla.

Pelin lopuksi saa pisteitä esimerkiksi näkyville jääneistä puista, kun taas näkyville jääneistä kivistä saa yleensä miinuspisteitä. Myös itse laatoista voi saada pisteitä esimerkiksi yhtenäisten laattaryhmien kautta tai yhdistämällä tiettyjä paikkoja kartalla.

Eniten pisteitä kerännyt voittaa pelin ja saa värittää kaksi edistysympyrää eli ”megapistettä”, kuten niitä meillä heti kutsuttiin. Toiseksi tullut saa yhden pisteen. Tämä perusrakenne säilyy läpi kampanjan, mutta yksittäisissä peleissä pisteytyssäännöt – ja myös rakentamissäännöt – voivat muuttua radikaalistikin. Kunkin pelin pistelasku ja palkinnot löytyvät yhteenvetotaulukosta.

Kenelle suunnattu?

My City on määritelty yli 10-vuotiaille, mutta tämä on ainakin koko perheellä pelatessa yläkanttiin. Koululaiset pystyvät pelaamaan jo hyvin ja ainakin meillä 5-vuotias legoinsinööri oli aivan hullaantunut polyominorakentamisesta, eikä antanut armoa vaan voitti helposti oman osuutensa peleistä. Itse asiassa peli oli niin tasainen, että koko kampanja ratkesi vasta vihonviimeisen pelin jälkeisessä loppubonuspisteytyksessä.

Tasaisuutta edisti pelin sisäinen tasoitusmekaniikka, jossa jokaisen erän voittaja saa paitsi 2 ”megapistettä”, myös jotakin peliä haittaavaa, kuten kiviä laudalleen. Samaan aikaan erän kolmas (ja nelinpelissä neljäs) saavat yleensä jotain tasoittavaa, kuten puun tai tehtaan. Pitkässä kilpailullisessa kampanjapelissä onkin elintärkeää, ettei voittaja ratkea liian aikaisin. Vaikka yksittäiset pelit ovatkin hauskoja sinällään, pitää kokonaiskampanjan jännityskin pysyä ainakin jossakin määrin. Voin kuvitella, että jos puolivälissä ero olisi toivoton ja kärki vain karkaisi, voisi kampanja jäädä kesken. Onneksi sitä vaaraa ei ole My Cityssä.

My City on paitsi erinomainen, jännittävä ja supernopea (erät kestävät 10–20 minuuttia), se on myös opettavainen. Nuorelle pelaajalle on avaavaa oppia, että pelin säännöt voivat muuttua ja välillä peliin mukaan tuodut uudistuksetkin voidaan perua ja palata aiempiin sääntöihin.

My City on täydellinen ensiaskel legacypeleihin ja kaikin puolin erinomainen perhepeli.

Jos haluat nähdä miltä peli loppuvaiheissaan näyttää, katso kuva tästä. Kuva sisältää spoilereita.

Peli sai vuonna 2023 jatkoa: My Island jatkaa samalla idealla, mutta tuo vähän lisää monimutkaisuutta.

Faktat My Citystä

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Lautapelit.fi (2021), Kosmos (2020)

Mutkikkuus: Mutkikkuus vaihtuu pelistä toiseen, mutta pysyy vahvasti perhepelitasolla koko ajan.

Onnen vaikutus: Satunnaisuus vaikuttaa jonkin verran, mutta taito ratkaisee. Peli tasoittaa kampanjan aikana peliä jonkin verran.

Vuorovaikutus: Peli on kilpailullinen, mutta vuorovaikutusta on varsin vähän.

Teema: Kaupunginrakennusteema on melko kevyt yksittäisessä pelissä, mutta legacy-muoto parantaa teemallisuutta merkittävästi.

Uudelleenpelattavuus: 24 pelin jälkeen kampanja on ohi. Tämän jälkeen voi pelata ikipeliä loputtomasti. Ikipelin säännöt vastaavat suurin piirtein pelin 5 sääntöjä.

Kieliriippuvuus: Ei edellytä lukemista

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 15–20 minuuttia peliä kohti.