Muuttuva labyrintti

Muuttuva labyrintti vuodelta 1986 kuuluu niihin klassikkopeleihin, joita yhä myydään uusina painoksina markettienkin hyllyillä. Menestynyt konsepti on myös innoittanut julkaisemaan jos jonkinlaisia versioita ja muunnelmia. Tämä artikkeli kattaa perinteisen pelin lisäksi Junior– ja 3D-versiot.

Pelin idea: muuta labyrinttia ja hae aarteesi

Pelilauta koostuu 7×7 laatan ruudukosta. Osa laatoista on pysyvästi kiinni laudassa ja loput alueesta täytetään irtonaisilla laatoilla mahdollisimman satunnaisesti. Laatat ovat käytäväpaloja, jotka muodostavat haarovia ja mutkittelevia reittejä pelilaudalle. Monilta paloilta löytyy aarteita: erilaisia esineitä ja hahmoja. 

Pelaajille jaetaan pieni pakallinen aarrekortteja, joiden osoittamia aarteita he lähtevät labyrintista hakemaan, aloittaen kukin omasta kulmastaan pelilautaa. Vain oman pakan päällimmäisen aarrekortin saa aluksi katsoa.

Vuoronsa aluksi pelaaja muuttaa labyrinttia: hän työntää yhden yli jääneen laatan johonkin kuudesta irtonaisten laattojen pitkittäis- tai poikittaisrivistä, jolloin koko rivi liukuu yhden pykälän työntösuuntaan, ja rivin toisesta päästä putoaa yksi uusi laatta ulos laudalta. 

Sitten pelaaja voi siirtää nappulaansa käytäviä pitkin niin pitkälle kuin pääsee tai haluaa. Seinien läpi ei tietenkään saa kulkea, mutta toisia pelaajia saa ohittaa. Jos pelaaja pääsee aarrekorttinsa osoittamalle laatalle, hän paljastaa kortin ja saa katsoa seuraavan. Voittaja on se, joka ensimmäisenä kerää kaikki aarteensa ja palaa takaisin omalle lähtöpaikalleen.

Mahdollisuuksien hahmottamista

Oikean aarteen luo pääseminen voi olla haastavaa. Käytävänmutka johtaa väärään suuntaan, vastapelaajat sotkevat hyvän reittisi etkä millään keksi miten parantaa asemiasi. Joskus löytyy herkullinen siirto, jolla täydeltä umpikujalta vaikuttanut tilanne aukeaa reitiksi koko laudan läpi. Joskus taas näyttää siltä, ettei kolmekaan siirtoa riittäisi viemään sinua aarteesi luo.

Pelissä kysytäänkin hahmotuskykyä. Rivin kaikkien seitsemän laatan liikkumisen vaikutukset voi olla vaikea hahmottaa loppuun asti, ja jos pelaajia on monta, vuorojaan ei voi suunnitella kovin pitkälle etukäteen. Toisten pelaajien kulkua kannattaisi tietenkin myös yrittää hankaloittaa jättämällä heidät umpikujaan.

Toisaalta näin kevyttä peliä ei kannata ottaa liian vakavasti. Jos ilmiselvää reittiä ei löydy, voi vain tuikata laattansa jonnekin ja katsoa, mitä tapahtuu. Ellei pelaa aivan kieli poskella, pääsee varmasti ennen pitkää päämääräänsä. Esimerkiksi hyppysääntöä kannattaa hyödyntää: jos pelinappula liukuu laatan mukana ulos pelilaudalta, se hyppää saman rivin alkuun laudan vastakkaiselle reunalle.

Toimii koululaisille ja perheille

Muuttuva labyrintti tarjoaa mukavan aivopähkinän, jos ei kavahda tämänkaltaisia hahmotustehtäviä. Peli ei ole yhtään liian helppo aikuisillekaan. Netistä löytyvien arvioiden mukaan jotkut pelaavat tätä ihan riemukseen pelkästään aikuisten kesken, ja näkevät siinä mahdollisuuksia pidemmällekin meneviin strategioihin.

Kyllä tämä silti on perhepeliksi suunniteltu ja toimii mielestäni parhaiten lasten tai muuten kokemattomien lautapelaajien kanssa. Lapsille on myös helpompi sääntömuunnelma, jossa kaikki omat aarrekortit saa katsoa heti – näin voi pyrkiä vuorollaan aina sille aarteelle, joka on helpoin saavuttaa. Tätä voi käyttää myös silloin, jos aikuisten ja lasten välille kaivataan tasoitusta: aikuinen voi pelata normisäännöillä ja lapsi helpotetuilla.

Pelin ikäsuositus on 7+, mistä minulla on vähän ristiriitainen olo. Sääntöjen puolesta moni 5-vuotiaskin pystyy hyvin pelaamaan, mutta isompia sisaruksia tai aikuisia vastaan alle kouluikäinen ei luultavasti pärjää ilman apua, vaan suosittelisin peliä mieluummin vasta 8–9-vuotiaasta alkaen. Toisaalta voin kuvitella pelin toimivan esimerkiksi esikoulussa samantasoisten lasten kesken.

Junior Labyrinth

Jos alle kouluikäiset lapset eivät ole kokeneita lautapelaajia, noin 4–7-vuotiaille suunnattu Junior Labyrinth on varmempi valinta kuin alkuperäinen peli. Peli on muuten lähes samanlainen, mutta pelikenttä on pienempi, 5×5 laattaa. Vastaavasti myös liikkuvia laattarivejä on kuuden sijasta vain neljä, aarteita on määrällisesti vähemmän, ja koko peli sujuu näin nopeammin.

Sen verran säännöissä on eroa, että etsittävät aarteet nostetaan yhteisestä varastosta ja pelin lopussa eniten aarteita kerännyt voittaa. Aarteet ovat ohuiden korttien sijasta lapsille sopivampia, tukevampia pahvikiekkoja.

Samoin kuin peruspelistä, tästäkin on julkaistu teemaversioita, kuten Frozen- ja Cars-versiot. Ainakin osassa niistä pelin vaikeutta voi säädellä kaksipuoleisten laattojen avulla: toisella puolella on helpompia reittipaloja, joilla pelatessa reitti aarteelle on joka vuorolla lähes varma. Kun perusteet ovat tutut, voidaan siirtyä pelaamaan hivenen vaikeammilla laatoilla.

3D Labyrinth

3D-versio vuodelta 2019 lisää peliin kolmannen ulottuvuuden. Pelilauta on vain 5×5 laatan kokoinen ja sen osia liikutellaan kuten ennenkin, mutta “laatat” ovat 1–5 yksikön korkuisia muovisia torneja. Pelinappula saa siirtyä korkeintaan yhtä pykälää matalammalle tai korkeammalle viereiselle laatalle. Seinien läpi ei edelleenkään voi kulkea.

Korkeuserot ovat suuret, ja usein nappula jääkin loukkuun yksinäiselle huipulle tai korkeiden tornien ympäröimään rotkoon. Apuun tulevat taikakortit. Taikakortti antaa pelaajan hypätä viereiselle laatalle joko ylös tai alas välittämättä niiden korkeuserosta. Pelin alussa jokainen saa yhden kortin, ja aina kun vuoro päättyy ilman aarteen tavoittamista, saa nostaa uuden.

Testiryhmämme mielestä tämä on vaikeampi peli kuin alkuperäinen, vaikka alue on pienempi ja kaikkien palojen tiet joko 3- tai 4-suuntaisia, nurkkia lukuunottamatta. On vaikeampaa keksiä hyviä siirtoja, ja jostain syystä myös seinien paikkoja on vaikeampi hahmottaa. Onneksi taikakortteja saa helposti, niin lapsiakaan ei käy harmittamaan – paitsi silloin, kun saa kolmannen alas-kortin, kun tarvitsisi nimenomaan ylös-kortin.

Vinkki pelin uutena hankkiville: varaa ainakin puoli tuntia rauhallista aikaa osien kokoamiseen ennen ensimmäistä peliä. Tornien päälle tulevat pahvilaatat pitää irrotella levyistä ja kiinnittää mukana tulevilla kaksipuoleisen teipin paloilla oikeisiin torneihin. Lisäksi pelilautaan painellaan aukot ja pelilaudassa kiinteästi pysyvät tornit istutetaan näihin kohtiin.

Valmis kokonaisuus mahtuu mukavasti laatikkoonsa, joka ei ole sen suurempi kuin peruspelissäkään. Vaikka pelin nimeä ei ole suomennettu, arvostelukappaleena oli pohjoismainen laitos, josta löytyvät säännöt suomen lisäksi neljällä muulla kielellä.

Hämäävästi vuonna 2002 julkaistiin samanniminen peli, joka oli noin 3–6-vuotiaille suunnattu hyvin yksinkertainen peliversio. Pelissä oli matala muovinen “linna”, jonka keskimmäistä osaa edestakaisin liu’uttamalla kulkureitit linnan sisällä muuttuivat.

Kirjava joukko muunnelmia

Muuttuvasta labyrintista on julkaistu paljon muitakin versioita esiteltyjen lisäksi. Ilmeisesti vain muutamia näistä on toistaiseksi julkaistu suomeksi.

Kevyempiä muunnelmia ovat erilaiset teemaversiot, kuten meri-, puutarha-, Spiderman-, Lord of the Rings-, Star Wars-, Harry Potter- ja Super Mario -versiot. Osassa näistä on myös pienempiä tai suurempia muutoksia perussääntöihin, joten raja teemaversion ja itsenäisen uuden pelin välillä on liukuva.

Vielä enemmän peruspelistä poikkeavia saman tuotesarjan pelejä ovat ainakin vaikeampi ja pieniä taistelujakin sisältävä Master Labyrinth, pyöreä Secret Labyrinth, korttipeliversio Labyrinth: The Card Game, yhtä aikaa pelattava Labyrinth Treasure Hunt, kaksinpeliksi suunniteltu Labyrinth: The Duel ja jonkinlaisen elektronisen härpäkkeen sisältävä Electronic Labyrinth.

Eri versioista löytänee parhaiten tietoja julkaisijan verkkosivuilta ja BoardGameGeekistä.

Faktat Muuttuvasta labyrintistä

Suunnittelija: Max J. Kobbert, Michael Feldkötter

Julkaisija: Ravensburger (1986)

Mutkikkuus: Pelaaminen on helppoa. Parhaiden siirtojen löytäminen voi kuitenkin olla hankalaa varsinkin pienemmille lapsille. Alle kouluikäisille Junior-versio sopii paremmin.

Onnen vaikutus: Aarrekortit jaetaan ja labyrintti rakennetaan satunnaisesti pelin alussa, joten hyvällä onnella voi saada paremmat lähtöasemat kuin muilla. Pelin aikana peruspelissä ei ole varsinaista satunnaiselementtiä, mutta joskus seuraava aarteesi voi onnekkaasti olla ihan vieressäsi.

Vuorovaikutus: Jokainen siirto voi helpottaa tai vaikeuttaa muiden peliä. Yksi strategia on keskittyä vastustajien reittien katkaisemiseen, mutta peliä voi hyvin pelata melko leppoisastikin, ilman tahallista kiusantekoa.

Teema: Teema on helposti vaihdettavissa melkeinpä mihin tahansa – ja niin on totta vie tehtykin. Alkuperäinen satulinna-teema on kuitenkin ihan toimiva ja kuvitus lapsiin vetoava.

Uudelleenpelattavuus: Reitit ovat aina erilaisia ja muuttuvat koko ajan, mutta pelikokemus sinänsä on melko samanlainen joka kerta. Jos pelistä pitää, se kyllä kestää pelaamista, ja harjoitus tekee mestarin.

Kieliriippuvuus: Täysin kielivapaa, pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Monet pitävät peliä parempana, kun pelaajia on useampia. Kaksinpelissä voi siirtojaan toisaalta suunnitella hiukan paremmin.

Pituus: 20–30 min, Junior-versio 10–15 min.