Muumimamma on hävittänyt hillokellarin avaimen, kahdeksan kaunista kiveä ja kaksi näkinkenkää! Kaikki on tahmatassun syytä, joka on nakertanut muumimamman käsilaukkuun reiän kesken kävelyretken. Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Nipsu lähtevät etsimään avainta.
Pelin idea
Pelaajat valitsevat kukin yhden pelihahmon, jolla lähtevät kiertämään lautaa ja etsimään hillokellarin avainta. Pelin voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä ehtii takaisin muumitaloon mukanaan sekä avain että ainakin kaksi kaunista kiveä tai yksi simpukankuori.
Pelilautaa kierretään nopan silmälukujen mukaisesti, mutta mukana on kaikenlaisia yllätyksiä ja sattumuksia. Pelilautaa saa edetä vain eteenpäin, ja palatakseen taaksepäin pitää etsiä toinen reitti. Tämä tekee pelaamisesta hieman haastavampaa, koska pelaajat voivat ryöstää avaimen toiselta pelaajalta itselleen.
Pelaajat voivat joutua myös kaikenlaisiin vaikeuksiin. Vastaan voi tulla esimerkiksi mörkö, joka voi kohmettaa pelaajan yhdeksi pelivuoroksi paikoilleen. Lisäksi pelin mukana tulevasta yllätyskorttipakasta voi saada nostaa kortin, jos sattuu pysähtymään pelilaudalla sopivaan kohtaan. Yllätyskortit voivat antaa pelaajalle palkinnoksi kauniin kiven, mutta ne voivat myös lennättää vaikkapa takaisin Muumitaloon, jolloin etsinnän joutuu aloittamaan aivan alusta.
Vanhan pelin uudet vaatteet
Pelin ovat suunnitelleet Tove ja Lars Jansson, ja se on alun perin julkaistu 1950-luvulla. Uusintapainos julkaistiin 1998. Alkuperäisen version toteutus muistuttaa aikalaistaan Afrikan tähteä. Uudessa versiossa kivet, simpukat ja pelaajahahmot on tehty muovista.
Pidin lapsena pelistä niin paljon, etten haluaisi sanoa siitä poikkipuolista sanaa. Uudistus on kuitenkin mennyt pieleen. Alkuperäisversion kovan pelilaudan on korvannut ohut pahvinen lauta, jolta muoviset kivet vierähtävät helposti pois, ja joka kampittaa muumihahmot milloin nenälleen, milloin muuten rähmälleen. Kerta. Toisensa. Jälkeen. Ja aina sohvan alle!
Mutta jotta oikeus tapahtuisi, on pelin saatava arvosanaksi hillovoileipä (lukekaa säännöt, niin ymmärrätte).
Faktat Muumipelistä
Suunnittelija: Lars Jansson, Tove Jansson
Julkaisija: Peliko (1998)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat helpot, mutta pelaaminen vaatii aikuisen apua tai lukutaitoa.
Onnen vaikutus: Muumipeli on perinteinen, kilpajuoksuun perustuva noppapeli. Onnen vaikutusta korostavat myös yllätyskortit.
Vuorovaikutus: Lähinnä pelaajat pyrkivät juoksemaan kilpaa, mutta kiusaa voi tehdä yrittämällä ryöstää avaimen toisilta pelaajilta.
Teema: Muumit ovat vahvasti läsnä tässä pelissä.
Uudelleenpelattavuus: Pelilaudalla noudatettavat reitit alkavat pian toistaa itseään, mutta yllätyskortit tuovat peliin vähän vaihtelua.
Kieliriippuvuus: Vaatii vähän lukutaitoa.
Pelaajamäärä: 2–6
Pituus: 30 minuuttia
Muumien purnukkajahti
Muumi Hillopeli
Sadepäivä Muumitalossa
Pidä Muumi katolla
Muumi viidakkoseikkailu
Muumipeikon kalaretki
Missä lahjat Herra Hakkarainen?
Rapuralli
Ihmevekotin
Cars 2 World GP
Telmivät tenavat
Seikkailujen saari
2 vastausta aiheeseen “Muumipeli”
Sääntöihin vievässä linkissä on jotain mätää. Tästä pääsee lukemaan säännöt: http://www.peliko.fi/files/muumipeli_ohje.pdf
Todella turhauttavaa nopanheittelyä ja jatkuvia ”odota x heittovuoroa” -yllätyksiä. Pahinta on se, että esineet saadakseen pitää saada tasaluku – ja tosiaan takaisin päin ei saa kääntyä, vaan taas pitää kiertää jostain kautta. Ja tuo arvostelijan mainitsema esineitten kaatuilu ja pyöriminen pitkin lautaa on aivan kamalaa. Never again.