Vuoden 2010 parhaaksi lastenpeliksi valittiin Muumien purnukkajahti. Muumeilla nyt myy mitä tahansa, joten pakettiin voi kääräistä vaikka minkälaisen pelin ja kauppa käy, mutta Vuoden peli -voittajalta odottaa jo jotain, varsinkin kun Muumien purnukkajahti voitti kisassa Maagisen labyrintin kaltaisen laatupelin.
Valitettavasti peliharrastajan näkökulmasta Muumien purnukkajahti on pieni pettymys, täysin satunnainen noppapeli. Pelissä on kuitenkin omat jujunsa, joiden vuoksi sen voittoa voi ymmärtää. Lapsille peli voi olla jopa hitti, mutta ilman muumiteemaa peli ei välttämättä jaksaisi viehättää.
Pelin idea
Pelin tavoite on jalo: kerää mahdollisimman paljon hilloa. Peli alkaa pelilaudan kokoamisella. Kansi kehuu joka kerta muuttuvaa pelilautaa ja näin tosiaan on, sillä pelilauta kootaan pelin alussa palapelipaloista. Puiset palat ovat miellyttävän jämäköitä ja vaikka palat ovatkin vähän pieniä, ne ansaitsevat silti kiitosta. Pelin kortit ovat valitettavasti ohuita ja tarttuvat herkästi toisiinsa.
Laudan kokoaminen on ensimmäinen kisa. Nopanheitto määrää, montako satunnaisesti otettua palaa lautaan saa lisätä. Se, joka pelaa viimeisen palan, voittaa bonushilloa. Mutta — tässä kohtaa päätään nostaa noppapelien kauhistuttava paha, jonka toivoin jo jääneen unholaan: viimeistä palaa ei saa laittaa, ellei onnistu heittämään tasatulosta.
Varsinainen peli on kilpajuoksua kohti maalia — jonne täytyy tietysti päästä tasatuloksella — koska nopein saa maalista parhaat bonushillot. Matkan varrella on paitsi hilloa antavia ruutuja, myös Muumimamma-, Nipsu-, Haisuli- ja Pikku Myy -ruutuja, joihin astuminen vie vastaavalle korttipakalle, josta seuraa satunnaistapahtuma. Kortti voi auttaa tai haitata tuomalla tai viemällä hilloa, jouduttaa matkaa eteenpäin tai jättää odottamaan vuoron ajan.
Valitettavasti suurin osa ruuduista on rennoiksi kehuttuja Muumipeikko-ruutuja, joissa ei tapahdu yhtään mitään. Tylsää!
Helppoa nopparallia
Ehkä Muumien purnukkajahti on sittenkin oiva voittajapeli. Se on tuttu ja turvallinen eikä varmasti järkytä ketään millään tavalla. Kaikki osaavat oikeastaan pelata peliä jo valmiiksi. Palapelinä koottava lauta on miellyttävän puinen ja hauskasti uusi idea, jos sellaista ei ole ennen nähnyt.
Itse olisin suonut Vuoden peli -palkinnon Maagiselle labyrintille, mutta ei Muumien purnukkajahtikaan täysin huono peli ole — vain tavanomainen ja tylsä. Lapsille peli sopii varmasti hyvin, ikäsuositus on viisi vuotta ja fiksummat viisivuotiaat pelaavat tätä varmasti jo ilman aikuisten apua — se varmasti auttoi peliä voittamaan Vuoden peli -palkinnon, voittajan kun valitsevat lastentarhanopettajat. Korttejakaan ei tarvitse osata lukea, kunhan tunnistaa selkeät symbolit, jotka neuvovat, mitä tehdä.
Vanhemmat lapset pitänevät peliä kuitenkin lapsellisena ja tylsänä, samoin lasten kanssa pelaamisesta pitäville aikuisille suosittelen ehdottomasti jotain muuta. Jos ajatus palasista koottavasta laudasta viehättää, Gulo Gulo tarjoaa paloista koottavan laudan ja paljon kiinnostavamman pelin, joka jaksaa viehättää myös lapsen kanssa pelaavaa aikuista.
Faktat Muumien purnukkajahdista
Julkaisija: Egmont (2010)
Mutkikkuus: Erittäin helppo, pelin säännöt osaa oikeastaan jo valmiiksi.
Onnen vaikutus: Peli on puhtaasti tuuripeli.
Vuorovaikutus: Vuorovaikutus rajoittuu kilpajuoksuun maaliin.
Teema: Muumiteema toimii kuin junan vessa.
Uudelleenpelattavuus: Palapelipaloista koottava pelilauta lisää uudelleenpelattavuutta, mutta rajansa silläkin.
Kieliriippuvuus: Korteissa on vähän tekstiä, mutta myös varsin siivot symbolit, joiden avulla lukutaidottomatkin osaavat pelata. Riittää, että tunnistaa numerot.
Pelaajamäärä: 2–4.
Pituus: 20–30 minuuttia
2 vastausta aiheeseen “Muumien purnukkajahti”
Tämä näyttäisi olevan sama peli kuin 80-luvun Nallen hunajajahti. Uudella muumiteemalla vain.
Satu, niinpäs onkin. Jo on hävytöntä kierrätystä.