Roolipelislangissa munchkin on epäkypsä pelaaja, joka keskittyy voittamiseen ja menestyksen optimointiin rakentavan ja muut pelaajat huomioivan pelitavan sijasta. Termi tulee alunperin Ihmemaa Ozin maiskiaisista.
Munchkin-korttipeli huvitteleekin roolipelikliseillä siinä määrin, että peli kannattaa jättää suosiolla väliin, mikäli roolipelien maailma on vieras. Sen sijaan varsinkin perinteisimpiä roolipelejä kuten Dungeons & Dragonsia pelanneille Munchkin toimii viihdykkeenä.
Peli on käynyt vuosien varrella mainiosti kaupaksi. Vuonna 2013 se saatiin viimein suomeksi, kun Fantasiapelit julkaisi pelin suomenkielisen laitoksen.
Leppoisaa luolaholvausta
Pelin tavoite on yksinkertainen: tapa mahdollisimman paljon hirviöitä ja kerää mahdollisimman paljon aarteita kehittääksesi hahmosi ensimmäisenä tasolle 10. Vuorot etenevät kortteja nostaen. Pelaajat taistelevat hirviöitä vastaan ja jos voittavat, pääsevät seuraavalle tasolle. Vastaan tulee kirouksia, aarteita ja erilaisia hyödyllisiä esineitä.
Pelissä on myös vahva ”otapa tästä” -tunnelma, eli pelaajat voivat tehdä hallaa muille pelaajille korteillaan. Keskinäinen nokittelu ja kummallisille korttiyhdistelmille naureskelu kuuluu olennaisena osana asiaan. Roolipeliaiheisten sarjakuvien piirtäjänä tunnetun John Kovalicin taide auttaa asiaa.
Pelin kortit ovat kieltämättä varsin hauskoja, varsinkin jos tuntee roolipelikliseitä, mutta kauanko ne jaksavat naurattaa on sitten eri juttu… toisille vitsiä riittää pidemmäksikin aikaa, toisille huumori laimenee pahasti kertaselailulla.
Yksinkertaista hupia
Pelin juju ei ole missään nimessä pelimekaniikassa. Munchkin on helppo ja yksinkertainen peli, jossa ei ole kummempia kommervenkkejä. Vakavahenkiset peliharrastajat tuppaavat halveksumaan Munchkinia ja syystä, sillä pelin parasta antia on huumori, pelillisesti se ei yksinkertaisesti ole erityisen kiinnostava.
Peli on kuitenkin erittäin suosittu peleihin hieman kevyemmin suhtautuvissa piireissä. Pelin varsinaista kohderyhmäähän ovat nimenomaan roolipelaajat, joille Munchkin maistuu nimenomaan humoristisena ja sosiaalisena viihteenä. Jos peliharrastuksen painopiste on enemmän älyllisten haasteiden kuin sosiaalisen puuhastelun puolella, Munchkin on huti.
Lisäosat
Munchkin on tolkuttoman suosittu (ja lievästi ylihintaisena sisältöönsä nähden luultavasti tavattoman tuottoisa Steve Jackson Gamesille). Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun katsoo pelin lisäosien määrää. Munchkiniin itseensä on kuusi lisäosaa (Munchkin 2: Unnatural Axe, Munchkin 3: Clerical Errors, Munchkin 4: The Need for Steed, Munchkin 5: De-Ranged, Munchkin 6: Demented Dungeons ja Munchkin 7: More Good Cards – ja epäilemättä tätä lukiessasi enemmänkin), jotka sisältävät lisää kortteja peliin. Lisäksi Munchkin-universumi on laajentunut myös muihin genreihin.
Star Munchkin (ja jatko-osa Star Munchkin 2: The Clown Wars) hupailee Tähtien sodan, Star Trekin ja muun scifin kustannuksella. Munchkin Bites (ja Munchkin Bites 2: Pants Macabre) irvailee varsinkin Vampire-roolipelin ja muun kauhun teemoja. Munchkin Fu (ja Munchkin Fu 2: Monky Business) naureskelee kungfu-leffoille ja Super Munchkin (ja Super Munchkin 2: The Narrow S Cape) supersankareille. Munchkin Impossible rienaa James Bondia ja Mission: Impossiblea ja Munchkin Cthulhu (ja Munchkin Cthulhu 2: Call of Cowthulhu ja Munchkin Cthulhu 3: The Unspeakable Vault) H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaa.
Mikä parasta, kaikki jatko-osat ovat täysin keskenään yhteensopivia. Kokonaisuudesta saa aikaan kunnioitusta (ja kauhua) herättävän mega-Munchkinin. Munchkin Blender -lisäosa auttaa sekoittamaan eri osia yhteen ja Munchkin Dice sisältää hienot jättinopat pelaajien tasojen seuraamiseen (paketti ei kuitenkaan sisällä peruspelistä puuttuvaa kuusisivuista noppaa, joka on pelin pelaamisessa ainoa välttämätön noppa!).
Munchkin Quest on Munchkinin lautapeliversio, joka jatkaa samaa hupailua hieman eri muodossa.
Roolipelaajan näkökulma
Peli on hyvin yksinkertainen pelattava. Säännöt ovat selkeät, eikä niitä ole paljon. Nyrkkisääntö on, että korteissa oleva sääntö tulee aina voimaan, ohittaen sääntökirjan säännön, jos ristiriitaisuuksia tulee. Korttien taide on sopivan yksinkertaista ja siinä on hyviä oivalluksia. Se sopii hyvin huumoripitoiseen peliin.
Pelin pääidea on periaatteessa roolipelien tai muiden vastaavien parodioimista tasolta nousemisen tuoksinnassa, mutta taustalla on kuitenkin illanistujaisiin sopiva peli. Peli on hyvää ajanvietettä oikeanlaisessa porukassa. Lähestulkoon varmaa on, että jossakin vaiheessa joku yrittää haitata tavalla tai toisella omaa peliä, mutta se kuuluu pelin luonteeseen.
Peliä voi pelata myös ilman vuorovaikutusta ja se toimii kohtuullisesti myös niinkin. Korttien vitseillä on rajallinen viihdytysarvo, mutta peliä ei todennäköisesti osteta pelkästään korteissa olevien vitsien takia. Ne ovat pieni lisämauste peliin. Pelaamisessa tulee yllätyksiä vastaan ja sukupuolen vaihdoksesta kääpiö-haltia rotu yhdistelmään kaikki on mahdollista.
Peliä ei pidä pelata pasianssimaisella tavalla, sillä siinä menetetään suuri osa pelin viehätyksestä. Pelistä eivät varmasti pidä ne, jotka haluavat vakavan ja paljon taktikointia vaativan pelin tai pitävät pasianssimaisista peleistä. Munchkin sopii hyvin satunnaisesti pelattavaksi peliksi illanistujaisiin. Peliä voi laajentaa periaattessa sellaiseksi kuin haluaa sillä lisäosat kattavat villistä lännestä kauhuun ja avaruusaiheisiin lisäosiin.
Munchkiniin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos ei vielä ole ehtinyt. Pelistä joko pitää tai sitä vihaa, mutta huonosti suunniteltu peli se ei ole missään nimessä. Roolipelaajat saavat pelin huumorista enemmän irti kuin muut, mutta vitsejä löytyy melko hyvin kaikenlaisille pelaajille.
Faktat Munchkinista
Suunnittelija: Steve Jackson
Julkaisija: Steve Jackson Games (2001), Fantasiapelit (2013)
Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja pelaamaan pääsee nopeasti.
Onnen vaikutus: Tuuria piisaa, kuten tällaisissa kevyissä korttipeleissä yleensäkin. Tuurin osuus on pelin kepeään luonteeseen oikein sopiva.
Vuorovaikutus: Toisia pelaajia voi ja kuuluu kiusata.
Teema: Roolipeliparodia toimii, jos ymmärtää roolipeli- ja fantasiakulttuuria, johon se viittaa. Lisäosista löytyy sitten muiden genrejen parodiaa, kannattaakin valita sellainen Munchkin, jonka genre on tuttu.
Uudelleenpelattavuus: Kortteja on sen verran paljon, ettei peli ala aivan heti toistaa itseään. Jos alkaa, lisäosista löytyy apua loputtomiin.
Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, joka on ymmärrettävä.
Pelaajamäärä: 3–6, toimii hyvin koko skaalalla.
Pituus: 45–60 minuuttia.
Summoner Wars
Chaos in the Old World
Android: Netrunner
Bang!
Descent: Journeys in the Dark
Innovation
Guillotine
Unstable Unicorns
Exploding Kittens
Marvel Mayhem
Arkham Horror
Lords of Waterdeep
18 vastausta aiheeseen “Munchkin”
Arvostelu menee mielestäni metsään pelillisyyden morkaamisessa, oikeampi muoto olisi ollut: ”pelillisesti se ei yksinkertaisesti ole yhtään kiinnostavaa”. Yritin pelata tätä noin 5-6 kertaa, mutta kertaakaan peli ei päättynyt sääntöjen mukaan lainkaan, se vain venyi ja vanui ja pyöri ympäri omassa mahdottomuudessan.
Ja kun pakan on pari kertaa nähnyt läpi niin vitsitkin vesittyvät. Ehkä tätä kerran parissa vuodessa pelaa mielellään, ehkä ei.
Edellinen kirjoittaja on osittain oikeassa – mutta myös hyvin väärässä.
Oikeassa hän on siinä, että ”perus” Munchkin on itseääntoistavaa ja tylsää.
Siksi, jos harkitset Munchkinin ostamista, hanki samalla siihen 1 tai 2 lisäosaa.
Sitten vasta hupi alkaa.
Olen pelannut Munchkinia noin 3-4 vuotta tasaisin väliajoin.
Parempaa seura / baaripeliä saa hakea. Pakka jonka omistan, menee eväslaatikkoon. Joudun piakkoin ostamaan uuden, isomman eväslaatikon.
Pelin idea siis on se, että pelissä on selkeä rakenne ja helposti omaksuttavat säännöt. Peli kuitenkin itse sisältää korttejä jotka mahdollistavat sääntöjen taivuttamisen ja suoranaisen rikkomisen. Paras osa peliä kuitenkin säännöistä kinaaminen ja kiisteleminen. Tämä on seurausta siistä, pelin sisäinen logiikka on vähintään ”hämärä”. Sekä toki se, että miten hyvin osaat haitata vastustajiesi peliä. Muilutus ja selkäänpuukotus muuttuu itsestäänselvyydeksi, eikä pelissä tunneta kavereita. Siltikin jopa pelissä kuoleminen ja häviäminen voivat olla ratkiriemukkaita tapahtumia.
Melkein olisin sitä mieltä, että tämän Munchkin-arvostelun saisi kirjoittaa joku uudestaan, sillä mielestäni siitä ei saa pelistä läheskään oikeaa kuvaa.
Vapaaehtoistutko kirjoittamaan paremman arvostelun? Voin kyllä julkaista toisen mielipiteen. Olen pelannut yhden pelin, ja siinäkin oli noin puoli peliä liikaa. Säännöistä kiisteleminen kuulostaa aivan vihoviimeiseltä viihteeltä.
Mietin tuossa pari tuntia että ”jos kirjoittaisin Munchkin arvostelun”, mutta ehkä en ole oikea mies hommaan koska minulla on hyvin vahva taipumus jaaritteluun – millä siis tarkoitan, että minulla kestää niin pirun pitkään päästä asiaan. :D
Olethan sinä tietysti myös oikeassa, Munchkin on elemmänkin sellainen ”sosiaalinen elämys” kuin varsinainen peli. Viihdettä. Sinusta siis kinaaminen ei ole viihdettä, mutta minusta se on jotain mahtavaa. Saa vääntää asioista hyvässä hengessä / seurassa – usein päätyen mitä omituisimpiin johtopäätöksiin, missä taas päästään mielestäni mielenkiintoiseen pelimekaniikkaan, eli sääntöjen taivuttamiseen yms.
Mutta, mielipideasioita.
…ja hyvä mies, anna nyt ihmeessä Munchkinille toinen mahdollisuus. :)
Otat 4-5 hyvää kaveria, olutta sekä Munchkinin sopivasti lisäosilla höystettynä ja kokeile arvostella uudestaan. :)
Ei minulla ole 4-5 kaveria, jotka suostuisivat pelaamaan Munchkinia ja olutkin on kamalaa. =)
Asiassa on sekin puoli, ettei minulla ole oikeastaan mitään tarvetta tällaisille ajanvietepeleille, parhaatkin seurapelit keräävät pölyä kaapissa. Kaikki kaverini ovat peliharrastajia, joten kun tavataan, niin voidaan pelata oikeita pelejä…
Minunkin kaverini ovat peliharrastajia ja kaikki kyllä pelasivat Munchkinia mielellään. En tiedä on peli pelkkänä perusversiona hirveän yksinkertainen, mutta parilla lisäosalla se oli erinomaisen viihdyttävä ja tuntui kyllä ihan hyvältä korttipeliltä ihan mekaniikankin puolesta. Tylsiä korttipelejä on maailma pullollaan ja kyllä Munchkin esim. Dominionin pesee ihan 6-0. Tai sanotaan 5-1.
Toki pelin huumori on myös sen parasta antia ja korttiyhdistelmien myötä peliin tulee hauskoja sattumuksia ja tapahtumia. Pelissämme esiintyneet liekehtivät pikkuhousut, jotka antoivat jättiläisen voimat nostivat hymyn monen huulille. Mielestäni peli ei tarvitse mitenkään roolipelitietämystä ollakseen hauska, jos nyt fantasian kliseet tietää. Kaikkihan nyt lohikäärmeet, loitsut ja haltiat ja kääpiöt tietää, jos ei muuta niin Taru Sormusten Herrasta on tuttu. Se riittää.
Ja pelaamassamme pelissä myös loppu oli jännittävä kun kuudesta pelaajasta viidellä oli mahdollisuus voittoon ja muut aina puukottivat sitä, joka oli voiton partaalla.
Yhden pelin jälkeen itselläni oli varsin positiivinen kokemus, peli toimii hyvin hauskana porukka pelinä, kuten esim. Bang!
Geekissä minulla on arvosanana 8.5 ja tämä Lautapeliopas lykkäsi tohon 4 tähteä. Pelaisin mielelläni uudestaankin, vaikka pidänkin ”oikeista” peleistä, suosikkeinani keskiraskaat pelit tyyliä Puerto Rico & Agricola. Ehkä sinulla oli Mikko väärät pelikaverit?
-Jan
”Ja pelaamassamme pelissä myös loppu oli jännittävä kun kuudesta pelaajasta viidellä oli mahdollisuus voittoon ja muut aina puukottivat sitä, joka oli voiton partaalla.”
Tuossapa se — tuo yksin riittää tekemään Munchkinista pelikelvottoman. Harva asia hirvittää niin kamalasti kuin pelit, jotka eivät pääty, kun voittaja kipataan yhdessä tuumin kumoon. Munchkinin sisältö kantaisi vartin pituista peliä ihan hyvin.
Bang! kuuluu myös henkilökohtaiselle inhokkilistalleni, joten siihen vertaamalla ei juuri Munchkinia kehu.
Minusta se, että peli on hauska, ei ole mitenkään erityisen arvokas asia. En pelaa pelejä, jotta minulla olisi hauskaa. Hauskuus muutenkin nousee peliseurasta, jos nousee, eikä siihen huonoja huumoripelejä tarvitse. Erinomaisen hauskoja ja mieleenjääviä pelikokemuksia on koettu muun muassa slovenialaisen tarokin parissa, eikä siinä pelissä ole lähtökohtaisesti mitään hauskaa.
Munchkinin huumori toimii parhaiten, kun selaa pakan läpi ja hymähtää niille parille jotakuinkin toimivalle vitsille, ei sitä pelata tarvitse.
Mikko: ”En pelaa pelejä, jotta minulla olisi hauskaa”
Tuossa tulee sellanen fiilis, että minkäköhän takia sitten sinä niitä pelejä pelaat…
Pelaan tyydyttääkseni kilpailuviettiäni, päästäkseni pätemään erinomaisuudellani, saadakseni haasteita ja ajateltavaa… Toki siinä sivussa on usein hauskaa, mutta ei se nyt tosiaan mikään päätavoite ole. Eikä Munchkinin pelaamisessa varsinkaan ole mitään hauskaa millään tasolla…
Fanaatikot ja ääri-ihmisiä ei pidä kuunnella, heillä on vain oma käsityksensä ja se on se ainut oikea. Siksi tämä arvostelu ja Mikko Saaren (arvostelija) kommentit pitäisi jättää lukematta ja katsoa vaikka youtubesta video miten pelata tai jokin arvostelu.
Omasta mielestä peli on helppo oppia nopeasti ja pelin kulku voi olla hyvin monipuolista mutta jos kaikki saa huonoja kortteja ja hyökkäävät johtavaa vastaan voi peli venyä aivan liian pitkäksi. Siihen ratkaisu voi olla aikaraja, se kun ylittyy katsotaan voittaja(t) ja aloittaa vaikka uuden pelin joka voi päättyä nopeasti.
Helpon pelimekaniikan ansiosta sopii hyvin alottelijalle. (Itse eri korttipelejä pelanneelle, toimii myös ihan hyvin.)
En pidä itseäni tai peliporukkaani (vaimo + 3 ala-asteikäistä lasta) fanaatikkoina tai ääri-ihimisinä, mutta silti Munchkin missään muodossa ei ole innostanut niin että se olisi pelikokoelmaamme päätynyt. Perusteina on ollut sekä peliesittelyt ja -arvostelut että BGG’n informaatio. BGG’ssa peli on kuitenkin arvioitu varsin keskinkertaiseksi, suurin osa arvioista on välillä 6-8 asteikolla 1-10. Ja kun arvioita on kuitenkin yli 11 000 eli peli on 40 eniten ääniä saaneen joukossa, niin ei mistään pakollisesta joka pelaajan hankinnasta ole kyse…
Jokaisella meillä on omat käsityksemme siitä mikä on hauskaa pelaamisessa, eikä toisten mieltymysten leimaaminen fanatismiksi tai ääri-ilmiöksi ole kovin järkevää. Joku pitää 7-lehdestä tai Seurasta, toinen Hesarista – kumpikin on yhtä oikeassa.
Peliarviot ovat sananmukaisesti arvioijan mielipiteitä, eivätkä voi mitään muuta ollakaan.
Edellinen kirjoittaja oli sitä mieltä että tämän foorumin peliarvostelu pitäisi jättää lukematta ja sen sijaan pitäisi lukea jokin arvostelu…eipä tuohon voi oikein enää mitään lisätä.
Nyt löytyy sitten toisenlainen näkökulma. Saamme näin molemmilta puolilta näkökannan.
Munchkin on meidän perheessa takuuvarma naurattaja illan ajaksi. No meitä onkin pelaamassa kolme roolipelaajaa ja leffoihin hurahtanutta, kaksi aikuista ja yksi 12-vuotias. Perheen nuorin (4) nauraa sujuvasti mukana.
Tilanteiden nopea muuttuminen, kummalliset yhdistelmät (eilen olin cyborgi-kissa-soturi joka käytti miekkaa ja syötti apurinsa ensihädässä hirviölle), selkään puukottaminen, lahjominen apureiden saamiseksi, kehen luottaa tällä kiertoksella, mehkukkaat kostot ja ennen kaikkea lempeä naljailu pelin lomassa tekee tästä hauskan.
Peli voi olla todella hidas käynnistymään hirviöiden jäädessä pakkaan alemmas piileskelemään ja arvio 60min peliajasta ei meillä juurikaan toteudu vaan keskiarvo on 90min. Kertaakaan peli ei ole joutunut tilanteeseen jossa se ei päättyisi.
-Miitu:”Kertaakaan peli ei ole joutunut tilanteeseen jossa se ei päättyisi.”-
Kun on tarpeeksi kieroa porukkaa, niin kyllä venyy : D meillä on ollut 3-4h eeppinen taistelu, jossa jokainen kävi voiton partaalla ja lopulta suurimman osan pelistä varasta pelannut pelaaja (lvl1 suurin osa ajasta) nousi voittoon kun kaikkia muita oli moukaroitu niin ettei kukaan enää pystynyt estämään ^^
Se peli muistetaan porukan kesken : )
”En pelaa pelejä, jotta minulla olisi hauskaa. ” Paras. Kommentti. Koskaan.
Tuota suomenkielistä perus-munchkinia on tullut tahkottua nyt sen verran, että lisäosille alkaa olla tarvetta. On tullut vähän valinnan vaikeus, joten: Mitä lisäosia te suosittelette? Löytyykö tuolta sellaista lisäosaa, joka on ylitse muiden?
Mielestäni Mikon arvostelu osuu melko lailla nappiin. Tämä peli jakaa mielipiteet kahteen leiriin eikä siinä ole mitään väärää.
Munchkinista pitävä ei ole välttämättä yksinkertainen ja peleistä tajuamaton, eikä Munchkinia vieroksuva ole välttämättä fanaatikko. Ihmiset haluavat eri asioita peleiltä eikä siinä ole mitään väärää.
Itse pidin Munchkinia melko hauskana pienessä hiprakassa, mutta toisella kerralla selvin päin kun kokeilin tajusin, ettei kyse ole pelistä joka sisältäisi varsinaista strategista ulottuvuutta. Ymmärrän kuitenkin hyvin että peli voi olla varsin viihdyttävä, vaikken sitä omaan kokoelmaani kaipaakaan.
Pakko kommentoida. Niin outoja kommentteja itse kultakin. Tosin tämäkin kommentti saattaa joissakin teistä herättää lievää oudoksuntaa ;).
Avaanpa tässä hieman uunituoreita Munchkin kokemuksia peruspelin parista:
Pelihän on aivan rikki. Sen kortit ovat pitkälti epätasapainossa keskenään, tuurilla on aivan liian paljon tekemistä menestymisen kanssa ja kortin vitsitkin ovat vähintäänkin kyseenalaisen hauskoja. Lisäksi peli jää helposti junnaamaan tilanteeseen, jossa johtava pelaaja kerta toisensa jälkeen palautetaan kivikaudelle kunnes kaikki ovat parin tason päässä voitosta.
Tästä kaikesta huolimatta, minulla oli pelatessa hauskempaa kuin muiden lautapelien ääressä aikoihin. Ehkäpä Munchkinin erinomaisuus onkin siinä, että se osaa kaikkien epäkohtiensa kanssakin olla erittäin viihdyttävä. Munchkin tarjoaa pelaajille ainutlaatuisen viihdyttävän liittoutumisien ja selkäänpuukotusten sarjan joka yleensä johtaa mitä hulvattomimpiin lopputuloksiin. Yhden taistelun aikana voit vaikkapa kiristää toista ja päätyä kiusaamaan häntä, tarjota apua ja lopulta päätyä taistelemaan yhdessä kiusaamasi kaverin kanssa kaikkien muiden pelaajien syöttämiä kirouksia ja lisähirviöitä vastaa.
Onneksi en lukenut tämän pelin arvosanoja lautapelioppaasta taikka boardgamegeekistä etukäteen. Olisin voinut menettää ainutlaatuisen pelikokemuksen pelkkien arvostelujen luomien ennakkoluulojen takia. Mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä kuinka erilailla me ihmiset koemme lautapelien hauskuuden. Luulen ymmärtäväni Mikkoa ja hänen peliarvosteluaan varsin hyvin, mutta pidän sitä myös yhden ihmisen subjektiivisena kirjoituksena aiheesta. Ei ole syytä tuohtua sen suhteen, mutta toisaalta harmittaa minkälaisia vaikutuksia sillä voi olla joidenkin ihmisten pelihankintoihin.