Mr. Jack Pocket

Seuraavaksi lukijalle varoituksen sana,
tämä arvio on riimitelty, kuten huomaat alempana.

Mr. Jack Pocket on kahden pelaajan päättelypeli,
esikuvana on Mr. Jack, siis Pocketin isoveli.
Taskuversiossa on jotain samaa, paljon myöskin uutta,
mutta kannattaako sinun antaa sille tilaisuutta?
Itse ainakin olen pelistä oikein onnellinen,
sillä se on kevyt, kekseliäs ja asymmetrinen.

Vaihtoehdot kapenee, miten Jack nyt pakenee?

Vaikka peli kertoo murhaajasta, ei siinä lennä veri,
ja molemmilla pelaajilla on rooli täysin eri.
Toinen on etsivä, jolla riittää työsarkaa,
epäillyistä löytää Jack, ennen kuin hän poissa karkaa.
Toinen on Jack, joka soluttautuu ihmismassaan,
tai kerää kuusi tiimalasia omaan aikakassaan.
Niitä saattaa löytyä alibikortteja kurkkaamalla,
tai jos pääsee pimentoon laattalaudalla.

Yhdeksästä laatasta “pelilauta” rakennetaan,
ja niiden ympärille etsivät asetetaan.
Jokaisessa laatassa on eri tienhaara,
sekä yhden mahdollisen syyllisen naama.
Vuoron lopussa etsivät katsovat vieressä olevaa laattaa,
ja näkevät niin pitkälle kuin laattateitä pitkin saattaa.
Ja Jack kertoo onko hän niiden hahmojen joukossa,
jotka ovat näkyvillä vai kenties pimennossa.

Tätä kautta osa hahmoista julistetaan syyttömiksi,
ja osa jää vielä edelleen epäilyttäviksi.
Homma jatkuu, kunnes syyllisiä on enää yksi,
tai kahdeksan kierroksen verran, jos Jack ei tule löydetyksi.
Porukanjako-mekanismi on ideana hieno,
mutta onko kyseessä päättelypeli, on kysymykseni vieno.
Vaan onko sillä väliä, jos mekaniikat toimii,
mutta tämä on hyvä huomioida, ennen kuin pelin poimii.

Merkit käteen poimitaan, sitten vasta toimitaan

Toimintojen valinta on tehty hauskaan tapaan,
toimintomerkit heitetään ilmaan, ne sieltä pöytään sataa.
Niistä aloittaja nappaa yhden, toinen pelaaja sitten kaksi,
viimeinen toiminto jää aloittajan suoritettavaksi.
Sitten laatat käännetään, uudet toiminnot paljastetaan,
ja sama homma vielä peilattuna suoritetaan.
Tämän jälkeen uusi heitto ja sama tehdään toistuvasti,
siksi kaikki kahdeksan toimintoa oppii melko nopeasti.
Näin pelissä voi vähän paremmin taktikoida,
kunhan oppii toiminnot ja osaa niitä ennakoida.

Toimintoja pelissä on montaa eri sorttia,
voit esimerkiksi havitella alibipakan korttia.
Liikuttaa etsiviä myötäpäivään parin askeleen verran,
pyöritää tai vaihtaa laattojen paikkaa yhden kerran.
Peli onkin pulma, jota on hauska manipuloida,
Järkeviä valintoja rauhassa puntaroida.

Toiminnoista monet ovat mukavan erilaisia,
mutta hyödyllisyydessään tilannesidonnaisia.
Tärkein on saada itselle parhaat, huonot heittää mäkeen,
ja huolehtia, että vastapuolelle jää pelkkä luu käteen.

Jonkun verran huolta ja monta hyvää puolta

Nostetaanpa pöydälle kissa,
peli on joskus ongelmissa,
koska sitä on vaikea pitää täysin balanssissa.
Jackina on vaikeampi kunnolla pelata ja voittaa,
eikä peli kerro miten sitä voisi tasoittaa.
Ja isot taitoerot turhautumisiin voi johtaa,
kun konkari ja noviisi pelin tuoksinnassa kohtaa.

Jos alkuperäinen Mr. Jack oli sinusta tosi hyvä,
saatat Pocketin rajallisuuteen kovasti pettyä.
Peli kun on kepeämpi ja ehkä juuri siksi,
se kannattaakin mieltää meheväksi filleriksi.
Ja teema on ohut, lähes pelkkä krumeluuri,
jos odottaa jotain muuta, on frustraatiokin suuri.

Onneksi voin todeta, että pelin siivet kantaa,
ja minulle taskupeli tarpeeksi mietittävää antaa.
Nautin Pocketista ja arvosanaksi annan kasin,
ja alkuperäisen Mr. Jackin sillä korvasin.
Eikä erän pelaamiseen mene kuin noin vartti,
ja sen jälkeen on helppo ottaa vaikka uusi startti.

Jos kaipaat matkakaksinpelin kotiin taikka junaan,
niin suosittelen Mr. Jack Pockettiin tutustumaan.

Faktat Mr. Jack Pocketista

Suunnittelija:
Sunnittelijakaksikko oli Mr. Jackissakin sama,
eli Ludovic Maublanc ja Bruno Cathala.

Julkaisija:
Alunperin 2010 tuli Hurricanin painos,
2017 julkaistiin Lautapelit.fi:n laitos.

Mutkikkuus:
Säännöt voi muutamalla suupalla napsia,
mutta niiden sisäistäminen vie pari matsia.

Onnen vaikutus:
Jos väität tuuripeliksi, olet aika dekadentti,
pelissä kun on melko suuri taitoelementti.

Vuorovaikutus:
Peli on kuin yksi iso kissa-hiiri -leikki,
mut tunnelma on hiljainen, ei pärjäis helppoheikki.

Teema:
Toimii, Viiltäjä-Jack on aihe tarpeeksi kaukainen,
ja pelin kuvitus kesy sekä sarjakuvamainen.

Uudelleenpelattavuus:
Pieneksi peliksi löytyy sopivasti pohdittavaa,
harmi että joka vuoro tehdään sitä samaa.

Kieliriippuvuus:
Osta kotimainen laitos, se on teko korvaamaton,
vaikka tämä peli onkin täysin kieliriippumaton.

Pelaajamäärä:
Peliä voi pelata vain kun pelaajia on kaksi,
jos pelaat usein kahdestaan, niin sulla kävi flaksi.

Pituus:
Yhden pelin pituus voi vaihdella jonkun verran,
mutta noin 15 minuutissa pelaa yhden pelikerran.