Mottainai

Mottainai on japanilainen käsite, joka viittaa hukkaan menemisen aiheuttamaan harmiin tai katumukseen. Jos joutuu vaikkapa heittämään ruokaa roskiin, voi huudahtaa ”Mottainai!”, ”mitä hukkaa!”. Nimi kuulostaa ensialkuun hieman kikkailulta, mutta kun tarkemmin pohtii, se on oikeastaan varsin osuva nimi tälle pelille.

Mottainain on tehnyt Carl Chudyk, joka tunnetaan Innovationin suunnittelijana. Toinen peli, josta Chudyk tunnetaan, on Glory to Rome ja Mottainai onkin samaa jatkumoa – Chudyk keksii pyörää uudestaan, Mottainai on jo kolmas peli samalla rungolla (väliin mahtuu Uchronia).

Pelaajat työskentelevät luostareissa suorittamassa tehtäviä, keräämässä materiaaleja ja tekemässä esineitä kokoelmiin tai myytäväksi. Kortit tekevät monia eri asioita, riippuen siitä, miten niitä käytetään. Peli on takuuvarmasti vaikea hahmottaa, mutta myös erittäin palkitseva, jos sen jaksaa opetella.

Jokaisella pienellä asialla on sielunsa

Pelin jokainen kortti edustaa jotain taideteosta tai esinettä, jolla on joku sääntöjä rikkova erikoisominaisuus, jonka saa käyttöönsä, kun esineen valmistaa ja laittaa esille. Lisäksi jokainen kortti edustaa jotain viidestä materiaalista: kortti edustaa paperia, kangasta, savea, kiveä tai metallia. Jokaisella materiaalilla on arvo ja lisäksi jokaiseen materiaaliin liittyy tietty tehtävä: paperiin virkailija, kankaaseen räätäli, saveen ruukuntekijä, kiveen munkki ja metalliin seppä.

Vuoro on päivä, joka alkaa aamusta. Aamulla tarkistetaan, ettei kädessä ole yli viittä korttia ja tehdään kaikkien pelattujen korttien aamulla tapahtuvat vaikutukset. Edellisen vuoron tehtävä poistetaan ja laitetaan pöydälle nostettavaksi kortiksi. Tilalle laitetaan kädestä uusi tehtävä.

Päivällä suoritetaan jokaisen vastapelaajan edellisen vuoron tehtävä ja lopuksi oma tehtävä. Jos ei ole pelannut tehtävää, voi rukoilla, eli nostaa kortin. Nostetut kortit eivät tule käteen, vaan menevät odotusalueelle. Lopulta illalla tehdään pelattujen korttien illalla tapahtuvat asiat ja nostetaan kaikki odotusalueella olevat kortit takaisin käteen.

Tehtäviä ja apulaisia

Tehtävien tekeminen tarkoittaa toimintojen tekemistä. Jokainen tehtäväkortti antaa yhden toiminnon ja jokainen omasta temppelistä löytyvä samanvärinen avustaja tarkoittaa lisätoimintoa. Jos vastapelaajalla on siis toimintona ruukuntekijä ja omasta temppelistä löytyy kaksi ruukuntekijää, saa tehdä kolme ruukuntekijän toimintoa.

Jokaisella toiminnolla voi tehdä jonkun kolmesta asiasta: ammatin oman tehtävän, rakentamisen tai rukoilemisen. Rukoileminen on yksinkertaisesti kortin nostamista. Rakentamiseen palaan myöhemmin.

Virkailijalla saa siirtää kortin omassa temppelissä työpajasta myytyihin kortteihin. Munkilla otetaan kortti pöydältä yleisestä tarjonnasta omaan temppeliin avustajaksi. Ruukuntekijä ottaa kortin pöydältä työpajaan. Räätälillä saa poistaa kortteja kädestä ja nostaa uusia tilalle. Sepällä pääsee valmistamaan esineitä.

Esineiden valmistaminen

Esineitä tehdään kahdella samankaltaisella, mutta hieman erilaisella tavalla. Voin luvata, että tässä kohtaa on luvassa hämmennystä ja kestää monta peliä, ennen kuin nämä toiminnot menevät luotettavasti oikein. Rakentaminen eli crafting toimii niin, että esine pelataan kädestä ja tarvittaessa sitä tuetaan omassa työpajassa olevilla korteilla. Paperiesineen voi tehdä sellaisenaan, kivi- ja kangasesineet tarvitsevat yhden kiven tai kankaan työpajaan ja metalli- ja saviesineille pitää olla kaksi. Lisäksi toiminto on tehtävä oikeanvärisellä kortilla: jos siis haluat tehdä kangasesineen, toiminto pitää tehdä räätälillä.

Sepällä tehdään niin ikään kortti kädestä, mutta nyt kortin värillä ei ole väliä ja tukikortit eivät tule työpajaan pelatuista korteista, vaan omassa kädessä olevista korteista. Näitä kortteja ei tarvitse kuluttaa, vaan riittää, että ne näyttää. Sen muistaminen, miten smithing ja crafting eroavat toisistaan, vaatii runsaasti toistoja, sen verran hämäävästi toiminnot samanlaisia mutta erilaisia ovat.

Valmistetut tuotteet pelataan joko oman pelilaudan vasemmalle puolelle galleriaan tai oikealle puolelle lahjatavarakauppaan. Molemmista saa pisteitä, mutta galleriaan pelatut tuotteet tehostavat apulaisia ja lahjatavarakauppaan pelatut tuotteet lisäpisteyttävät myytyjä materiaaleja.

Pelaajien hallitsema lopetus

Peli päättyy joko nostopakan loppumiseen tai siihen, kun joku rakentaa viidennen tuotteen galleriaansa tai lahjatavarakauppaansa. Lopetus on siis pelaajien hallittavissa: jos hakee nopeaa lopetusta, paukuttaa viisi tuotetta samalle puolelle lautaa, jos taas haluaa venyttää peliä voi tasapainotella tuotteiden kanssa.

Loppupisteisiin lasketaan valmiiden tuotteiden arvo. Myydyt materiaalit tuottavat pisteitä, jos kaupassa on vastaavanvärisiä tuotteita tarjolla riittävästi. Kädessä olevat kortit ovat pisteitä pelaajalle, jolla on eniten myytyjä kortteja kyseistä väriä. Loppupisteytyksessä on siis häkkyräiset elementtinsä.

Kompakti himmeli

Kuvauksesta käynee ilmi, että Mottainai on vahvasti himmeliosaston pelejä, siis hyvin vaikeaselkoinen ja mutkikas. Se on myös palkitseva. Haastetta on sen verran, että ohjekirjassa suositellaan vahvasti pitäytymään kaksin- tai kolminpeleissä ensialkuun ja mieluummin pelaamaan aloittelijoilla kaksi rinnakkaista kaksinpeliä kuin yhden nelinpelin. Nelinpeli saattaa olla muutenkin fiksumpi paripelinä; en ole testannut Mottainaita kuin kaksinpelinä, mutta sensuuntaisia ovat kokemukseni muista Carl Chudykin peleistä.

Mottainai on muutenkin tavallista Chudykiä: peli jakaa varmasti mielipiteitä. Toiset ihastuvat, toiset inhoavat. Minä asetun johonkin siihen välille. Mottainai on hieno peli ja nautin, miten siinä voi olla oivaltava ja nokkela, mutta toisaalta se on auttamatta liian raskas ja mutkikas satunnaisesti pelattuna. Jotta peli toimisi, sitä pitäisi pelata säännöllisesti, jotta pelaajat pystyisivät tekemään strategisia valintoja.

Jos olet pitänyt muista Chudykin peleistä, pystyt pelaamaan riittävän säännöllisesti ja nautit mutkikkaista aivojenvaivauksista, Mottainai voi hyvinkin olla hankkimisen arvoinen. Pelistä on tarjolla kaksi versiota: halvemmassa Minissä on yksi pakka ja se sopii siten 2–3 pelaajalle, Deluxessa on kaksi ja sillä voi pelata 2–5 pelaajaa tai kahta 2–3 pelaajan peliä rinnakkain. Sinänsä Mini riittänee useimmille.

Faktat Mottainaista

Suunnittelija: Carl Chudyk

Julkaisija: Asmadi Games (2015)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat vaivalloiset ja vaativat sekä huolellista opettelua että säännöllistä pelaamista, jotta ne pysyvät mielessä.

Onnen vaikutus: Tavanomainen korttipelin tuurielementti on mukana, mutta kortinnostoonkin on mahdollista vaikuttaa.

Vuorovaikutus: Toisten pelaajien toimintoja voi hyödyntää ja jotkut kortit antavat suoraviivaisempiakin vuorovaikutuskeinoja.

Teema: Japanilainen teema välittyy monellakin tasolla ja toimii varsin mukavasti. Graafinen ilme on karu, mutta sopii hyvin japanilaiseen teemaan.

Uudelleenpelattavuus: Kun pakan jokainen kortti on toiminnoltaan erilainen, peli tulee tarjoamaan yllättäviä käänteitä vielä kymmenien pelikertojen jälkeen.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, joten englantia on syytä osata.

Pelaajamäärä: 2–5, Mini-versiona 2–3, suosittelisin enimmäkseen kaksinpeliksi.

Pituus: 15–30 minuuttia, erät ovat usein melko nopeasti ohi. Opettelupeleihin kannattaa varata tunti tai ylikin.