Mörköjahti

Mörköjahti on Antoine Bauzan upean kaunis lastenpeli, joka toteuttaa muutamalla hassulla (pun intended) kortilla ja laatalla pelotteluteemaa hienosti. Lastenpeleissä paljon käytetystä muistipelimekaniikastakin on onnistuttu saamaan irti jotain uutta.

Mörköjahdissa tulee useampi pelimuoto, jolla perussääntöjä voi sovittaa ihan pienistä lapsista aikuisille asti. Mitään valtavan vaikeaa pelistä ei silti saa, vaan kaikissa muodoissaan se on viiden minuutin pikkupeli, mutta erittäin hyvä siihen kategoriaan.

Kummitukset komeroon

Kierroksen aluksi sekoitetaan sänkykortit pakaksi (lyhyessä pelissä 10 korttia, pidemmässä 15 tai 20) eli sängyksi ja sen viereen laitetaan komero eli pelin laatikko. Sängyn viereen sekoitetaan lelulaatat alassuin ja kolme hirviölaattaa sininen puoli ylöspäin. Lopuksi käännetään sänkypakan päällimmäinen kortti möröksi sängyn viereen. Tämä mörkö pitää nyt yrittää saada hätistetyksi komeroon.

Jokaisessa mörkökortissa on kuvattu yksi lelu, jota se pelkää. Vuorossa oleva pelaaja kääntää yhden lelulaatoista ja jos se on kuvattu lelu, heitetään mörkö komeroon. Komero muuten on aivan nerokkaasti tehty pelilaatikon sisälle niin, että mörön saa sujautettua ovenraosta laatikkoon.

Jos käännetty laatta ei ollut etsitty lelu, se käännetän takaisin väärinpäin ja lisäksi yksi kolmesta hirviölaatasta käännetään toisinpäin. Kun kaikki kolme hirviölaattaa on punaisella puolella, käännetään pakasta toinen mörkö sängyn viereen.

Pelaajat voittavat, jos saavat torjuttua kaikki möröt komeron perukoille ja möröt voittavat jos pöydällä on yhtä aikaa neljä mörköä tai jos pakasta pitäisi kääntää lisää mörköjä, mutta pakka on loppunut. Simppeliä yhteistyömuistipeliä perussäännöillä siis.

Lisää haastetta varianteilla

Peliä voi vaikeuttaa lisälaatoilla. Lelujen sekaan voi heittää maton alla olevan mörön, jonka kääntyessä otetaan heti yksi mörkö lisää sängyn viereen. Lisäksi peliin voi ottaa sukkalaatan, jonka kääntäessään se pitää vaihtaa toisen laatan kanssa, mikä vaikeuttaa laattojen paikkojen muistamista.

Pelissä on lisäksi sääntöehdotus, jossa lelujen paikat ensin vilkaistaan ja laata käännetään sitten väärinpäin sekoittamatta. Tämän jälkeen poistetaan hirviölaatoista keskimmäinen, eli uusi mörkö tuleekin jo kahden virheen jälkeen. Tämän pitäisi olla sääntökirjan mukaan vaikeampi variantti, mutta ainakin meillä se osoittautui paljon helpommaksi. Koitettiin sitä pari kertaa ja muistettiin kaikki suoraan ulkoa, joten virheitä ei tullut ollenkaan. Ehkä 15 laattaa on liian vähän tähän pelimuotoon?

Tietenkin myös perussäännöillä voi keskimmäisen hirviölaatan poistaa ja siten vaikeuttaa peliä huomattavasti. Sillä muodolla meillä peli kävi jopa oikeasti vaikeaksi ja ehkä vähän turhan satunnaiseksikin, kun ensimmäisten laattojen väärään osuminen voi aiheuttaa sen, että peli hävitään melkein heti.

Nopeaa viihdettä

Mörköjahti on yhteistyöpeli, jossa ei ole merkitystä pelaajamäärällä. Peli on yhtä hauskaa kahdestaan kuin viidellä tai kuudellakin. Toki peliä voi pelata myös kilpailullisena siten, että mörköjä ei heitetäkään komeroon, vaan kerätään omaan kasaan.

Peli on todella nopea filleri – erän pelaa helposti viidessä minuutissa. Pelilaatikossa iäksi on merkattu 4+, mikä onkin täysin oikein. Nelivuotias pelaa muistipeliä sujuvasti ja kouluikäinen valitsee jo pelikseen jotain muuta. Toki tätä pelaa välipelinä isompikin, mutta varsinainen kohderyhmä on siellä alle kouluikäisissä.

Hus! Mörkö komeroon!

Faktat Mörköjahdista

Suunnittelija: Antoine Bauza

Julkaisija: Le Scorpion Masqué (2009), Lautapelit.fi (2020)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Monta eri varianttia.

Onnen vaikutus: Onnella on vaikutusta ensimmäisten laattojen kääntämisessä. Sen jälkeen muisti ratkaisee.

Vuorovaikutus: Ei vuorovaikutusta.

Teema: Makuuhuoneen möröt -teema toimii yllättävän hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Kuten muissakin muistipeleissä, järjestys on aina eri.

Kieliriippuvuus: Ei edellytä lukemista.

Pelaajamäärä: Mikä tahansa määrä sopii (laatikon mukaan 1–6).

Pituus: 5 minuuttia.