Monsters on Board

On vain viikko aikaa jättikemuihin ja hirviöiden herkkujuoma Spook Juice on loppu! Kyseistä kummittelumehua tislataan ihmis­ten pelosta, joten eipä auta kuin pakata kaikki tutut monsterit kau­humobiiliin ja hurauttaa läheisimpään kaupunkiin pelästyttämään porukoilta tortut housuun.

Arvostelussa on pelin Kickstarter-versio, jossa kauppaversion pah­viset hirviöfiguurit ja puiset nappulat on korvattu muovisilla. Laa­tikko on niin väärällään erilaisia figuureja ja noppia, etteivät pahvi­set Fearmobiilit mahdu enää koottuina takaisin laatikkoon, ei vaik­ka insertin poistaisi.

Monsters on Board -lautapelin visuaalinen ulkomuoto muistuttaa pal­jon Hotel Transylvania -elokuvasarjasta tuttua ilmettä. Etenkin Fran­kensteinin hirviö ja ihmissusi ovat hyvin samannäköisiä kuin eloku­vissa. Pelistä jää valitettavasti tunne, että on keksitty hauskat peli­välineet ja vasta sen jälkeen on alettu miettiä millaisen lautapelin niiden ympärille kehittelisi.

Monsterit mehujahdissa

Pelin säännöt ovat itsessään varsin yksinkertaiset, mutta ne on vis­kottu pitkin sääntökirjaa, ja kokonaisuuden hahmottaminen pel­kästään sääntöjen perusteella on vaikeaa. Asiaa ei helpota yhtään se että muovifiguurien ja pahvinappuloiden värit eivät täsmää. Kaik­kein pahinta on kuitenkin pelin laaja monsteritermistö sekä symbo­liviidakko. Onneksi symboleista löytyy kattavat kuvaukset sääntö­kirjan takasivulta.

Peliä pelataan kuusi kierrosta ja jokainen kierros on jaettu viiteen vaiheeseen. Ensiksi kukin pelaajista nostaa pussista neljä Lord-nop­paa, heittää ne, ja asettaa nopat omaan Fearmobiiliinsa. Toisessa vaiheessa he nostavat nopista yhden ja asettavat sen omalle pelilau­dalleen. Sen jälkeen pahviauto lykätään vasemmanpuoleiselle pelaa­jalle, ja sama toistetaan kunnes kaikilla on neljä noppaa laudallaan.

Aluksi Fearmobiilit tuntuivat ylimääräiseltä turhakkeelta, mutta niille on ihan oikea tehtävä: ne pitävät nopat aloillaan kun niitä kär­rätään ympäri pöytää pelaajalta toiselle.

Kolmannessa vaiheessa pelaajat aktivoivat noppansa yksi kerrallaan haluamassaan järjestyksessä. Pelaajat saavat siirtää niitä monstereita omalla monsteriradallaan joidenka värit täsmäävät noppien värei­hin. Jos pelaajalla on useampi samanvärinen monsteri, hän saa siir­tää niitä kaikkia. Radalla monsterit aktivoivat erilaisia toimintoja. Tarkoituksena on saada pelin aikana viimeiselle, pyöreälle pistealu­eelle niin monta monsteria kuin vain ehtii.

Neljännessä vaiheessa nopat siirretään Order of Spider Jack -lau­dalle. Numeroarvon lisäksi jokaisessa nopassa on 1–3 symbolia, joi­den kuvaamat toiminnot tehdään noppia siirrettäessä. Neljäs ja vii­meinen noppa ei mahdu Spider Jack -laudalle, vaan sillä ”ansaitaan pahuutta” ja pelaaja saa nopan numeroarvon mukaan pelin valuut­taa.

Viidennessä vaiheessa pelaajat ostavat vuorotellen Haamu-merkke­jä sekä Arkkimonsteri-kortteja päälaudalta. Haamut asetetaan omalle monsteriradalle, missä tyhjistä tai muuten tarpeettomista ruuduista voi tuunata parempia. Haamut voivat myös antaa lisää monstereita. Arkkimonsteri-kortit taas antavat pisteitä jos kortin ehdot täyttyvät. Kun kukaan ei voi tai halua ostaa enää mitään, alkaa uusi kierros.

Valintojen vaikeutta – vai onko sittenkään?

Loppupisteytyksessä pelaajat saavat kolme Spook Juicea jokaisesta hallussaan olevasta nopasta jonka väri vastaa viimeisellä alueella ole­van monsterin väriä. Eli jos pelaajalla esimerkiksi on kaksi sinistä monsteria ja neljä sinistä noppaa, laskutoimitus kuuluu: 3 × 2 × 4 = 24 pistettä.

Periaatteessa kaikki kuusi eriväristä monsteria pitäisi saada radalle, jotta ne toisivat mahdollisimman paljon erilaisia toimintoja. Koska samanvärisiä monstereita saa liikuttaa kaikkia yhdellä nopalla, ja loppupisteitä varten olisi tärkeää saada mahdollisimman monta monsteria radan päätyyn (ja kerätä mahdollisimman monta monste­rien värejä vastaavaa noppaa omalle laudalle), syntyy houkutus suo­sia vain muutamaa noppaväriä.

Pelin alussa jaettavat Prophecy-tehtäväkortit taas antavat pisteitä nopista, mutta eivät monstereista. Tehtävissä täytyy kerätä tietty määrä tietyn värisiä tai numeroisia noppia haluttuun järjestykseen Order of Spider Jack -laudalle. Kolmen tehtävän suorittamisesta on luvassa yhteensä 50 pistettä, joten vain kahden tai kolmen väristen noppien keräileminen ei välttämättä kannata.

Pelissä on paljon toimintoja jotka voisivat aiheuttaa pelaajille päh­käilyä ja valinnanvaikeutta, mutta suunnittelu on jäänyt niin löysäk­si, että tiukkoja tilanteita ei synny. Esimerkiksi rahaa riittää aina vä­hintään yhteen kelvolliseen ostokseen, ellei pelaa aivan pöhkösti.

Toinen vastaava tilanne on Spider Jack -noppien kanssa. Loppupis­teytykseen ja mahdollisiin välipisteytyksiin lasketaan mukaan vain niin monta Lord-noppaa kuin mitä Spider Jack -nopat osoittavat. Meillä ei kuitenkaan ollut vaikeuksia käännellä Spider Jack -noppia niin paljon kuin oli tarpeen. Teoriassa kinkkinen tilanne voisi syn­tyä, jos joku toinen napsisi tarvittavat nopat toistuvasti nenän edes­tä tai oikean värisiä noppia ei vain nousisi pussista.

Ulkoasu ja sisältö eivät kohtaa

Pelin aihe ja grafiikat ovat lasten mieltä ja silmää viehättäviä, ja itse peli rullaa kevyesti eteenpäin, mutta symbolien tulkitseminen ja toimintojen suunnitteleminen Prophechy- ja Arkkimonsteri-kort­tien tavoitteiden mukaisiksi tekevät pelistä aivoja rassaavan ja ras­kaan.

Laatikossa on mukana säännöt myös kevyempään perhepeliversi­oon sekä yksinpeliversioon, joista jälkimmäistä en ole vielä tätä kirjoittaessa pelannut.

Perhepeliä varten pelaajat saavat vaihtoehtoiset laudat, joilla mons­terit liikkuvat nopan symbolien määrän (ei siis silmäluvun) mukai­sesti. Jokaisesta radan loppuun päässeestä monsterista saa 12 pistet­tä. Prophechy- ja Arkkimonsteri-kortit on siivottu pois eikä sym­boleja tarvitse tulkita. Loppupisteiden laskemista varten pitää halli­ta kertotaulu. Perhepelisäännöt ovat laimeat ja ne tuntuvat olevan mukana vain koska ”oli pakko keksiä jotain”.

Korjattavaa riittää

Pelin ilmestyttyä BoardGameGeekissä julkaistiin heti tuoreeltaan pitkä sääntökorjauslista sekä pelaajakohtaiset apulaput. Purnausta on kuultu muun muassa siitä, etteivät muoviset monsterit mahdu keskenään laudalle ja Spook Juice -pelimerkit ovat pisteradalle ai­van liian isoja. Lisäksi pisterata käsittää vain 99 pistettä, kun loppu­pisteet ovat helpostikin yli 200 pistettä.

Pelillä on suunnittelijoita peräti kolme, ja jutun alussa mainittujen värierojen ja muiden sekavuuksien vuoksi alkaa jo miettiä, ovatko suunnittelijat tavanneet kertaakaan saman pöydän ääressä. Pelistä paistaa kiire. Graafikko on varmasti tehnyt parhaansa sääntömuu­tosten ristitulessa.

Faktat Monsters on Boardista

Suunnittelijat: Aleksandar Mikic, Ivo Neskovic, Samoil Petreski

Julkaisija: Final Frontier Games (2022)

Mutkikkuus: Perussäännöillä pelatessa peli vaatii kauaskantoista suunnittelua. Perhepelisäännöt ovat kevyemmät, mutta nekin vaati­vat laskutaitoa.

Onnen vaikutus: Vähäinen. Jos pussista ei satu nousemaan juuri niitä noppia, joita tarvitsisi, tehtävät saattavat jäädä kesken, mutta menetys ei ratkaise peliä.

Vuorovaikutus: Vähäistä. Vuorovaikutusta tapahtuu vain, jos joku sattuu poimimaan halutun nopan tai ostamaan sopivan peli­välineen toisen pelaajan nenän edestä.

Teema: Teema on sidottu vahvaksi pelin sisäisellä terminologialla, mikä taas tekee pelistä vaikeasti avautuvan. Pelin mekaniikat voisi sovittaa ihan minkä tahansa muunkin teeman alle.

Uudelleenpelattavuus: Keskitasoa. Pelissä on runsaasti erilaisia tehtäväkortteja, toisaalta noppia on paljon ja niitä voi käännellä, joten siltä osin variaatiot eivät muuta pelin kulkua.

Kieliriippuvuus: Peruspelin korteissa on paljon tekstiä ja niiden tulkitseminen vaatii kielitaitoa. Perhepelisäännöillä peli on kieliva­paa.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 60–90 minuuttia.