Monopoly on varmasti yksi kaikkien aikojen suosituimpia ja tunnetuimpia lautapelejä. Lautapeliharrastajille peli on vihattu sylkykuppi ja kieltämättä Monopoly onkin vuosien saatossa hieman vanhentunut – onhan peli jo lähes sata vuotta vanha. Oikeilla säännöillä pelattuna se lienee silti edelleen pelaamisen arvoinen peli, joskaan ei sittenkään mikään erityisen hyvä peli. Parempiakin on.
Monopolystä on ilmestynyt vuosien aikana lukemattomia laitoksia ja erilaisia uusversioita. Yehuda Berlingerin listalla on maaliskuussa 2010 lähes 1 800 erilaista monopolipeliä. Listalla on mukana niin virallisia kuin epävirallisia pelejä. Lisäksi Monopolyn perusidean pohjalta on kehitelty lukemattomia uusia pelejä ja yhä edelleen varsin iso osa pystymetsästä tulleiden pelisuunnittelijoiden ensituotoksista on jonkinlaisia Monopoly-muunnelmia.
Suomessa Monopolyä on pelattu pitkään, alunperin Monopoli-nimellä ja sittemmin Monopolyna. Pelin kaikille tutut kiinteistöt ovat Helsingin katuja. Alkuperäisessä pelissä kierretään ympäri Atlantic Cityä.
Kansankapitalismia
Monopolyn tavoite on ajaa muut pelaajat konkurssiin. Se tapahtuu ostamalla laudalta kiinteistöjä ja perimällä vuokraa muilta pelaajilta, jotka pysähtyvät näihin ruutuihin. Kun saa kaikki saman värisarjan tontit itselleen, niihin voi rakentaa ensin taloja ja sitten hotelleja. Talot ja hotellit kasvattavat perittävää vuokraa. Jos rahat loppuvat, hotellit ja talot voi myydä ja tontit kiinnittää velan vakuudeksi. Kun omaisuus on kiinnitetty ja rahat loppuvat, koittaa konkurssi. Peli päättyy, kun jäljellä on enää yksi pelaaja.
Pelilautaa kierretään heittämällä noppaa. Pelissä käytetään sentään kahta noppaa, joka tuo mukaan hitusen strategiaa – kahden nopan tuottaman tulosjakauman vuoksi laudalla on parempia ja huonompia ruutuja (miettikääpä mistä ruudusta pelaajat useimmin lähtevät liikkeelle; ruudut, jotka ovat 6–8 askeleen päässä tästä ruudusta ovat erityisen hyviä). Kun pelaaja saapuu vapaaseen kiinteistöön, hän voi ostaa sen itselleen. Jos pelaaja ei osta kiinteistöä, se huutokaupataan.
Laudalla on kiinteistöjen lisäksi Sattuma- ja Yhteismaa-ruutuja, joista saa tapahtumakortteja. Mukana on tuttuja klassikoita: ”Olet voittanut toisen sijan kauneuskilpailussa”, ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi”, ”Mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta”…
Laudalla on myös lähtöruutu, vankila, veroja ja vapaa pysäköinti, joka on leporuutu, jossa ei tapahdu mitään. Tämä tapahtumattomuus on selvästi vaikea juttu, sillä monet ovat kehitelleet ruudulle kotisääntöjä. Tavallisin lienee se, että veroihin ja sakkoihin maksetut rahat menevät vapaa pysäköinti -ruutuun, johon laskeutuja nappaa potin itselleen. Tämä sääntö tekee pelille pahasti hallaa. Verojen ja muiden tarkoitus on poistaa pelistä rahaa. Lähtöruudustahan tulee jokaiselle pelaajalle 200 € kierroksessa, muuten raha kiertää pelaajalta toiselle. Jos verojen kautta poistuva raha palaakin jättipottina peliin, liian pitkä peli pitenee entisestään. Toinen tavallinen kotisääntö on jättää huutokaupat pois.
Monopolyn puutteet
Vanhalla pelillä on puutteensa. Pituuteen viittasinkin jo. Pelin pelaaminen kokonaisuudessaan kestää helposti pari-kolme tuntia, mikä on tällaiselle pelille aivan liikaa, varsinkin kun iso osa pelistä on lopun junnaamista, jossa odotetaan, että joltakulta loppuu rahat. Jos pelaajat ovat tasaisessa asemassa, voittajan ratkaiseminen voi kestää todella kauan.
Toinen ongelma on pelaajien putoaminen pelistä. Jotkut tykkävät eliminaatioelementistä, toiset eivät, mutta jos tarkoitus on viettää peli-iltaa kavereiden kanssa, on vähintäänkin tylsää jos joku putoaa pelistä ja joutuu katselemaan sivusta, kun muut vääntävät voitosta pari tuntia. Jos kaupankäynti ja rakentelu kiinnostaa, esimerkiksi Catanin uudisasukkaat tarjoaa tuntuvasti tiiviimmän pelikokemuksen, joka kestää vain vain 60–90 minuuttia ja pitää kaikki pelaajat mukana pelissä koko ajan.
Pahimpiin vikoihin on onneksi ratkaisuja, muitakin kuin pelin vaihtaminen. Jättäkää pois kaikki kotisäännöt, jotka tuovat peliin rahaa. Pelin voi lopettaa aikaisemmin, esimerkiksi tietyn ajan jälkeen tai kun ensimmäinen pelaaja putoaa. Turnauksissa käytetään usein 90 minuutin aikarajaa, jonka jälkeen pelaajien varallisuus lasketaan. Uudet laitokset käyttävät pikanoppa-sääntöä, joka nopeuttaa peliä. Pikanopan avulla pelaajat voivat edetä laudalla nopeammin.
Pelin historia
Virallisen version mukaan Monopolyn keksi Charles B. Darrow ja peli ilmestyi vuonna 1935 Parker Brothersin julkaisemana. Totuus on mutkikkaampi. Kveekari Elizabeth Magie kehitti jo vuonna 1904 The Landlord’s Game -nimisen pelin, jolla oli ajan hengen mukaisesti opettavainen agenda: pelin tavoite oli esitellä, miksi omistuksen keskittyminen monopoleiksi on huono asia. Peliä kehitettiin edelleen ja se patentoitiin vuonna 1923. Vuonna 1933 ilmestyi peli nimeltä Monopoly, joka perustui Magien peliin. Charles Darrow sattui pelaamaan tätä peliä tuttaviensa luona Atlantic Cityssä ja kas kummaa, keksi pari vuotta myöhemmin Monopoly-pelin, jonka kaupitteli Parker Brothersille.
Pelin historia vaipui unohduksiin ja virallinen versio sai näkyvyyttä, mutta 1970-luvulla oikeudenkäynti, jota Parker Brothers kävi Anti-Monopoly-pelin patentoinutta Ralph Anspachia vastaan toi pelin oikean historian julkisuuteen. Hasbron virallinen linja on kuitenkin edelleen se, että Charles Darrow keksi pelin, vaikka oikeudessa esiteltiin, miten Darrowin pelissä on muun muassa säännöt sanasta sanaan kuin edeltäjässään ja katujen nimissä samoja kirjoitusvirheitä. Anspach on julkaissut kirjan The Billion Dollar Monopoly Swindle, joka väittää, että pelin oikea historia on tietoisesti painettu unohduksiin.
Uudet versiot
Monopolystä on ilmestynyt niin paljon uusia laitoksia, että niistä on jo vaikea pysyä kärryillä. Lähimpänä peruspeliä on Monopoly Refresh, jossa on mukana pikanoppa. Monopoly National on Suomi-Monopoly, jossa kadut ovat suomalaisten laudalle äänestämiä suomalaisia paikkakuntia. Monopoly World Edition on kansainvälinen versio, jossa on mukana sähköinen pankkijärjestelmä ja kauppa-aika, joka rajoittaa pelaajien välisen kaupankäynnin kestoa. Elektroninen pankki löytyy monista muistakin uusista Monopoly-peleistä. Monopoly Tässä ja nyt on päivitetty, nykyaikainen peruspeli – elektroniikkaa tässäkin. Monopoly City sisältää kolmiulotteisia rakennuksia.
Erilaisia teemaversioita on todella paljon, tällä hetkellä myynnissä ovat esimerkiksi Monopoly Simpsons ja Monopoly Disney. Competo on julkaissut Monopoly Turku ja Monopoly Tampere -pelit, jotka ovat pelkistetympiä peruspelejä ilman elektroniikkahärpättimiä.
Ensimmäinen Monopolyni on lastenpeli 4-vuotiaille ja Travel Monopoly helpommin mukana kulkeva matkaversio. Monopoly Deal on yllättävästi kehuja kerännyt vartin fillerikorttipeli, Monopoly-korttipeli taas toinen korttipeliversio, jota suosittelen välttämään.
Faktat Monopolysta
Suunnittelija: Charles B. Darrow, Elizabeth J. Magie Phillips
Julkaisija: Parker Brothers, nykyisin Hasbro (1935-)
Mutkikkuus: Monopoly on melko yksinkertainen peli, mutta kotisääntöjen monimuotoisuus mutkistaa sitä hieman.
Onnen vaikutus: Taidolla on paljon merkitystä, mutta hyvä noppatuurikin auttaa. Strategiasta pitää silti olla jotain havaintoa.
Vuorovaikutus: Pelissä on paljon kaupankäyntiä ja neuvottelua, joten vuorovaikutusta piisaa.
Teema: Liikemaailman henki on pelissä kohtuullisen hyvin mukana.
Uudelleenpelattavuus: Monopolyä on pelattu yli 70 vuoden ajan, joten uudelleenpelausarvoa piisaa – ainakin siihen asti, että kokeilee parempia pelejä.
Kieliriippuvuus: Monopoly on saatavilla suomeksi (ja jotakuinkin kaikilla muillakin kielillä). Peli vaatii lukutaitoa.
Pelaajamäärä: 2–6
Pituus: 2–3 tuntia
Survivors of Hellapagos
Pekingin mysteerit
Container
Twilight Imperium
Genoa
Waterfall Park
RoboRally
Mahjong
A Dog’s Life
Rhino Hero
Pelaa kuin miljonääri
Le Havre
6 vastausta aiheeseen “Monopoly”
Arvostelussa jäi mainitsematta että pelissä on sukupolvia yhdistävä tekijä. Sitä ei pelata siksi että se olisi pelinä niin hyvä vaan siksi että se on osa yleissivistystä.
Tottakai pelinä kehno mutta se on jopa eri kansoja yhdistävä kokemus.
Toki, sama syy on varmasti Afrikan tähden suosion takana. Mutta ei se tosiaan peliä pelasta, eikä tarkoita, etteikö niitä sukupolvia yhdistäviä kokemuksia voisi luoda hyvilläkin peleillä.
Hei! Kiitos jo etukäteen ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet.
Meillä on tuommoinen ehkä 2002 vuosi on lähellä ostettu Monopoly. Siinä on sattumassa ”mene kolme askelta taaksepäin”, joka taitaa olla nykyisessäkin monopolissa ja yhteismaassa ”maksa sakkoa 10e tai ota sattumakortti”, jota ei taida olla nykyisessä monopolissa. Mietin, että mitä, jos Kasarmikadun ja Korkeavuorenkadun välissä olevasta yhteismaasta tulee tuo äsken mainittu ja sitten sitten siitä valitsee ottaa sattumakortin, josta tulee tuo yllä mainittu. Silloin han tapahtuu se, että pelaaja pakittaa lähtöruudun ohi. Mitä sitten tapahtuu? Menettääkö pelaaja 200 pankille ja saa sitten ne seuraavalla vuorolla takaisin ellei osu tuloveroon vai saako pelaaja 200 sekä siitä että pakitti lähtöruudun ohi että siitä kun menee taas seuraavalla normaalisti lähtöruudun ohi vai eikö saa kummastakaan ohituksesta sitä 200 vai mitä siinä silloin tapahtuu?
Lähtöruudun ohi pakittamisesta ei seuraa mitään. Kyllä siinä sanottaisiin, jos ruudun ohi pakittamisesta menettäisi rahaa. Jos lähtöruudun ohittaa oikeaan suuntaan, saa sen 200, olosuhteista riippumatta, jos säännöissä ei erikseen muuta sanota. Tässä kohtaa pakittaminen on siis varsin onnekas veto.
Huono peli, hyvä arvostelu
Oli virkistävää lukea tämä varsin viileä ja objektiivinen arvio Monopoli-pelistä. Minulla on kotona 60-luvun peliversio, joten nimi on aina juuri Monopoli. Huono peli ei pysy markkinoiden kärjessä sataa vuotta, vaikka mikään ei tietysti ole täydellistä.
Mielestäni Monopolin voi tosiaan vallan mainiosti lopettaa, kun 1 tai 2 peluria on pudonnut pois – se ei muuta pelin luonnetta paljoakaan. Peli ei kuitenkaan juuri ylitä kahta tuntia loppuunkaan pelattuna, jos pelaajat noudattavat sen perusideaa: kaupankäyntiä. Tilanne eskaloituu ja kallistuu jonkun hyväksi melko nopeasti, kunhan pelaajat eivät jää makaamaan poteroihinsa niin ettei kukaan pääse rakentamaan.
Ja: vuokrien vastaanottaminen vankilassa on ehdottomasti moka virallisissa säännöissä: se poistaa ison osan pelin taktisesta puolesta. Muuten pelaan Monopolia mieluiten virallisin säännöin. Rahaa ei tosiaan saa pumpata pelaajille keinotekoisesti lisää.
Monopolin sukuisten pelien viehätys lienee siinä, että ne jäljittelevät elämää. Tämä tekee pelin perusasetelmasta loogisen ja selkeän. Mutta elämä on usein rankkaa ja häviäminen ottaa pannuun. Huonommissa peleissä häviäminen ei tunnu yhtä pahalta; mutta silloin myös voittaminen on yhdentekevää. Monopoli on rankka ja härski peli, ja se pitää ehdottomasti pelata tappamisen meiningillä.