Minun ensimmäinen pelini: Hedelmätarha

Harvassa ovat pelit, joiden ikäsuositus on 2+. Minun ensimmäinen pelini – Hedelmätarha pitää minkä lupaa, ja sopii mainiosti lautapelaamisen alkeiden opettamiseen pienille lapsille. Yhteistyöpelinä se antaa pehmeän ensikosketuksen pelimaailmaan, sillä pelaajat voittavat tai häviävät yhdessä. Peli on yksinkertainen, lyhyt ja houkuttelevan näköinen.

Heitä noppaa, poimi hedelmä

Hedelmätarhassa on neljä puuta täynnä kypsiä hedelmiä: punaisia ja vihreitä omenoita, keltaisia päärynöitä ja tummansinisiä luumuja. Pelaajien lisäksi hedelmiä himoitsee ahnas korppi. Pelaajien tehtävänä on poimia hedelmät ennen kuin korppi ehtii paikalle tuhoamaan sadon.

Pelin kulku on hyvin yksinkertainen: pelaaja heittää vuorollaan noppaa ja toimii sen mukaisesti. Punainen, sininen, vihreä ja keltainen väri antavat poimia yhden vastaavan värisen hedelmän. Korin kuvan heittänyt pelaaja saa poimia vapaavalintaisen hedelmän. Poimitut hedelmät kerätään yhteiseen koriin. Jos kaikki heitettyä väriä vastaavat hedelmät on jo poimittu, pelaaja ei tee mitään.

Kun nopasta tulee korpin kuva, puinen korppi liikkuu laatoista kootulla polullaan askelen eteenpäin. Kaikki hedelmät on saatava poimittua ennen kuin korppi astuu puutarhan portista sisälle, eli poistuu viimeiseltä polkulaataltaan. Käytännössä korpin voi heittää viisi kertaa, kuudes johtaa tappioon.

Olemattomasti peliä

”Peliä” tässä pelissä on hyvin vähän, sillä noppa määrää kaiken – vain korin heittämällä pääsee tekemään pienenpienen päätöksen. Mutta niin on tarkoituskin. Peli toimii erinomaisesti perustaitojen, kuten sääntöjen noudattamisen, nopan heittämisen ja vuorojärjestyksen opetteluun.

Yksi peli kestää vain 5–10 minuuttia, joten keskittymiskykyäkään ei liikaa vaadita. Lisäksi pelin mainostetaan edistävän vapaata leikkiä, motoriikkaa sekä värien ja symbolien tunnistamista ja nimeämistä, mikä pitänee hyvin paikkansa.

Sisältöä on juuri sopivasti kaksivuotiaalle, ja kun peli lisäksi on värikäs ja houkuttelevan näköinen, Hedelmätarha on kuulunut molempien lastemme suosikkeihin. Aikuinenkin jaksaa pelata tätä yllättävän monta kertaa, osin lasten innostuksen, mutta varsinkin lyhyen keston ja herkullisen ulkoasun ansiosta.

Parempi Hedelmätarha?

Minun ensimmäinen pelini – Hedelmätarha on vielä hiukan pienemmille lapsille suunnattu versio Haban jo vuonna 1986 julkaistusta alkuperäisestä Hedelmätarha-pelistä, jonka senkin ikäsuositus on vain 3+. Säännöt näissä kahdessa ovat käytännössä identtiset (nopan kori-symboli toimii hiukan eri tavoin), mutta pelin osia on tähän versioon kehitetty yksinkertaisemmiksi.

En ole pelannut alkuperäistä Hedelmätarhaa, mutta kuvien perusteella tämä uudempi versio on ulkoisesti parempi: osia on vähemmän ja ne mahtuvat pienempään tilaan. Omien hedelmäkorien sijasta käytetään yhteistä koria, pelilauta on korvattu neljällä hedelmäpuu-pahvikiekolla, ja 9-palainen korppipalapeli on vaihtunut viiteen polkulaattaan ja söpöön puiseen korppinappulaan. Puiset hedelmät ovat isompia ja paremmin kaksivuotiaan käteen sopivia, mutta niitä on vähemmän: kymmenen sijasta neljä jokaista lajia. Ylipäänsä osat ovat kauniita ja laadukkaita.

Ainoa isompi miinus tulee sääntökirjasta, josta puuttuvat suomenkieliset ohjeet, vaikka laatikon tekstit ja jopa ohjelehtisen otsikko ovat suomeksi. Säännöt löytyvät saksaksi, englanniksi, ranskaksi, hollanniksi, espanjaksi ja italiaksi. Herää epäilys tuotantovirheestä, sillä ohjelehtisen kannessa on muun muassa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan liput. Näin yksinkertaisilla säännöillä tämä tuskin on kuitenkaan ongelma.

Jotakuta saattaa teeman osalta ihmetyttää myös, miksi puutarhaa kävellen lähestyvä voro on lintu(!), ja miksi hedelmiä vaanii kaikista linnuista juuri korppi (ja miksi ”korpilla” on keltainen nokka), mutta ei anneta sen häiritä muuten hienoa ensipeliä.

Faktat Minun ensimmäinen pelini – Hedelmätarhasta

Julkaisija: Haba (2009)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen. Sopii mainiosti jo kaksivuotiaalle, jopa keskittymiskykyiselle puolitoistavuotiaalle.

Onnen vaikutus: Peli on täysin kiinni nopanheitoista.

Vuorovaikutus: Pelaajat voittavat tai häviävät yhdessä, muuta vuorovaikutusta ei ole. Vanhempien on toki oltava aktiviisessa vuorovaikutuksessa pelaavien taaperoidensa kanssa.

Teema: Isot puiset hedelmät ovat herkullisen näköisiä ja niitä tekee mieli poimia käteen, joten teema toimii tarpeeksi hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Pienille lapsille tekemistä ja jännitystä on riittävästi, jotta peli jaksaa kiehtoa. Aikuinenkin jaksaa pelata yllättävän monta kertaa innokkaiden 2–3-vuotiaiden kanssa.

Kieliriippuvuus: Peli on täysin kielivapaa.

Pelaajamäärä: Sääntöjen mukaan 1–4, mutta en näe miksei pelaajia voisi olla enemmänkin. Aikuisen on pelattava pienempien lasten kanssa, kokeneet lapset voivat pelata yksin tai keskenään – tosin siinä vaiheessa kannattaa jo siirtyä kohti muita lastenpelejä.

Pituus: 5–10 minuuttia.