Mhing

Mhing on muunnelma mahjongista, joka on kiinalaista alkuperää oleva rommipeli. Kuten länsimaisissakin rommipeleissä, tarkoitus on muodostaa kädessä olevista korteista tietynlaiset sarjat. Jako päättyy, kun joku pelaajista saa kätensä järjestykseen. Länsimaisissa rommipeleissä rangaistaan usein häviäjiä, mutta Mhingissä pisteet kerää voittaja, ja pisteiden määrä riippuu siitä, kuinka hyvällä kädellä voittaa.

Pelin idea

Pelaajilla on kädessään 13 korttia. Jokaisen vuoron alussa nostetaan kortti. Jos kortit eivät muodosta voittokättä, yksi kortti on heitettävä pois, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Vuorojärjestystä voi rikkoa ottamalla toisen pelaajan poisheittämän kortin itselleen. Niin saa tehdä, jos pystyy muodostamaan sarjan käyttäen kyseistä korttia. Sarja pöydätään ja peli jatkuu.

Voittava käsi on sellainen, jossa on neljä kolmen kortin muodostelmaa (joko kolme samaa korttia tai kolme perättäistä numeroa samasta maasta) ja pari. Pisteitä saa tekemällä erilaisia suorituksia. Suoritusten määrä lasketaan yhteen ja muutetaan pisteiksi loivennetun logaritmisen asteikon mukaan. Siten esimerkiksi kolmen suorituksen käsi on kahdeksan pisteen arvoinen, mutta neljällä suorituksella saa jo 16 pistettä.

Suoritukset on valittu hyvin ja ne tarjoavat monenlaisia tavoitteita käden kehittämiseen. Helpoimmasta päästä löytyy esimerkiksi parin tekeminen kakkosista, vitosista tai kahdeksikoista, kolme suoritusta irtoaa vaikkapa tekemällä kaksi identtistä numerosarjaa ja huikeat kahdeksan suoritusta saa esimerkiksi pelkästään yhtä maata olevalla kädellä. Teoreettinen maksimi on 41 suoritusta, eli 131 072 pistettä.

Haasteita ja tuuria

Mhing-kierroksen ratkaisu piilee usein aloituskädessä. Se pitäisi pystyä arvioimaan ja päättää sitten, mihin suuntaan kättä lähtee kehittämään. Saatuihin kortteihin tulee tietysti mukautua, mutta liialla mielenmuuttamisella ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Mieluista voittokättä suunnitellessaan on myös tasapainoteltava nopean valmistumisen ja korkeiden pisteiden välillä. On täysin mahdollista, joskin aika hankalaa, saada aikaan tyystin arvoton käsi, mutta joskus nopeus on hyve. Arvokaskin käsi on hyödytön, jos sillä ei ehdi ensimmäisenä valmiiksi.

Toisaalta kannattaa seurata myös pistetilannetta. Jos joku pelaajista saa aikaiseksi kallisarvoisen huippukäden, peliä on hyvin vaikea voittaa parin suorituksen käsillä. Johtajan kiinniottamiseen tarvitaan silloin vahva, arvokas käsi. Johdossa olevan pelaajan tavoitteena on tietysti lopettaa jako mahdollisimman lyhyeen ja napata pisteet muiden nenän edestä.

Mahjongin sukulainen

Mhing on yksinkertaistettu, korteilla pelattava versio mahjongista. Ero ei ole suurensuuri ja mahjongiakin on usein tapana pelata korteilla. Säännöiltään Mhing on lähinnä yksinkertaistettu versio Hong Kong Old Style -säännöistä. Pistekäsiä on vähennetty ja kongit eli neljän samanlaisen tiilen setit on jätetty pois.

Aloittelijalle Mhinginkin pisteenlaskussa on kuitenkin tarpeeksi tekemistä. Suosittelen aloittamaan välittämättä pisteistä, pelaaminen pelkästään siitä, kuka saa voittokäden valmiiksi ensimmäisenä on mielekästä ja tarpeeksi haastavaa aluksi. Pisteenlaskua voi tuoda peliin myöhemmin.

Mikään ei myöskään estä kokeneempia pelaajia lisäämästä mahjongin monimutkaisempia ominaisuuksia ja laajentamasta peliä vaikkapa oikeaksi Hong Kong Old Styleksi, jos Mhing tuntuu liian helpolta. Mhingin pisteenlasku on joka tapauksessa varsin näppärä ja tasapainotettu hyvin helpon ja mielenkiintoisen välillä.

Kortit vai tiilet?

Kortteihin suhtaudun hieman kaksijakoisesti. Mahjong-tiiliä miellyttävämpiä pelivälineitä on vaikea löytää. Laadukkaat tiilet ovat sekä näyttävät katsella että mukavat koskettaa. Kortit ovat tylsempi vaihtoehto, vaikka Mhingin korttien kuvitus onkin ihan kelvollista.

Korttien edut ovat kuitenkin merkittävät. Korttipakka kulkee paljon helpommin mukana kuin useiden kilojen painoinen laukku tiiliä. Pelaaminen vaatii vähemmän tilaa ja mikä tärkeintä, sujuu usein nopeammin. Tiilien sekoittaminen ja muurin kokoaminen on mukavaa, mutta vie aikansa. Kortit sekoittaa ja jakaa vähän nopeammin. Jos haluaa nimenomaan pelata, kortit ovat yleensä tehokkaampi vaihtoehto.

Useamman jaon pelaaminen on muutenkin hyvä asia, sillä kyse on varsin tuuripitoisesta pelistä. Vasta useamman jaon myötä pelaajien taitotasojen erot alkavat näkyä, varsinkin jos pelataan uhkapelipisteytyksellä, jossa voittokortin voittajalle antanut pelaaja joutuu maksamaan voittajan pisteet. Kuka tahansa voi voittaa isotkin pisteet onnekkaalla kortinnostolla, mutta tasainen menestys ja häviämisen välttäminen edellyttää taitoa. Mitä useampia jakoja pelaa, sitä parempi on pelikokemus.

Sopiva määrä pelaajia

Pelin pelaajamääräksi luvataan optimistisesti 2-8. Se on laajempi skaala kuin mahjongissa, joka toimii käytännössä vain neljällä ja ehkä jotenkuten kolmella. Itse olen kokeillut Mhingiä kahdella, kolmella ja neljällä pelaajalla. Parhaimmillaan peli on kolmella ja neljällä, mutta kaksinpelinäkin Mhing on varsin leppoisaa ajanvietettä.

Viidellä pelaajalle pelaisin Mhingiäkin siten, että yksi pelaajista on kullakin kierroksella jakaja, joka ei pelaa. Jakovuoro kiertää, jolloin kaikki pitävät taukoa joka viidennen kierroksen. Vaikka peliä voi pelata isommallakin porukalla, arvelisin pelin kiinnostavuuden laskevan tasaisesti pelaajamäärän kasvaessa. Jos porukkaa on säännöllisesti seitsemän tai kahdeksan, suosittelen hankkimaan toisen setin kortteja ja jakautumaan kahteen ryhmään.

Saatavuus

Mhing on vanha peli, eikä siksi enää saatavilla. Jos haluaa pelin hankkia, suosittelen kääntymään nettihuutokauppojen puoleen. Suomestakin peliä voi löytää esimerkiksi kirpputoreilta, sillä se on julkaistu aikoinaan suomeksikin. Varmin kanava taitaa kuitenkin olla eBay, josta löysin omani. Hintaa pelillä on noin 20 dollaria.

Mhing on tyylikäs paketti. Peliä on Suntexin julkaisemana kahta eri versiota. Itselläni on Deluxe, jonka ero tavalliseen on laatikollinen yksinkertaisia muovisia pelimerkkejä uhkapeliversiota varten.

Askarteluhenkisille mainittakoon Gareth ja Jane Saundersin mahjong-sivut, joilta löytyy tulostettavat mahjong-kortit. Saundersien sivuilta saa tavallisen pelikorttimallin lisäksi kapeampia kortteja, joilla pelaaminen on mukavampaa, jos 13 täysikokoisen kortin pitäminen kädessä tuntuu hankalalta.

Yhteenveto

Pidän Mhingistä paljon. Mahjong on se alkuperäinen klassikko, mutta Mhing on kätevä ja näppärä kevyt-mahjong, jota on mukava pelata pienemmissäkin erissä. Täysi peli mahjongia kestää helposti useita tunteja, varsinkin kokemattomien pelaajien pelatessa, ja Mhingiä on jotenkin helpompi pelata lyhyemmin ja nopeammin.

Vaikka peliä voi olla hieman hankala saada, suosittelen kuitenkin metsästämään. Mhingin selkeiden sääntöjen avulla mahjongin maailmaan on helppo tutustua. Kun peli tulee tutuksi, voi siihen helposti lisätä uusia ominaisuuksia ja uutta syvyyttä mahjongista.

Korttipeliversiota kaipaaville kokeneille mahjong-guruille suosittelen aasialaisten korttien hankkimista ja pelaamista samoilla säännöillä kuin tiilien kanssa, sillä Mhingin yksinkertaisemmat säännöt ja karusti länsimaistetut kortit ovat helposti lattea kokemus.

Julkaisija: Suntex (ja muita)
Ilmestymisvuosi: 1982
Pelaajamäärä: 2-8
Pituus: n. 10 minuuttia jakoa kohti