Ticket to Ride

Ticket to Ride on osoittautunut todelliseksi menestyspeliksi ja -pelisarjaksi. Peli on edelleen suunnittelija Alan R. Moonin ja julkaisija Days of Wonderin kruununjalokivi ja sarjan pelejä on myyty jo yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Myös ilmestyessään Ticket to Ridea suitsutettiin ja se keräsi kaikki suurimmat palkinnot, muun muassa Spiel des Jahresin ja As d’Orin. Peli voitti myös Vuoden peli -palkinnon vuonna 2005.

Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi vuonna 2004 nimellä Menolippu. Pelin jakeluoikeudet Suomessa siirtyivät myöhemmin Asmodeelle ja siinä yhteydessä pelin nimeksi vaihtui alkuperäinen Ticket to Ride. Se on sääli, alkuperäinen suomennos kun oli erittäin osuva.

Rataa rakentamaan

Pelin tarkoitus on rakentaa junaratoja pitkin Yhdysvaltojen karttaa. Samalla pitäisi myös toteuttaa omissa matkalipuissa näkyviä reittejä. Jos reitti onnistuu, saa kortissa näkyvän pistemäärään, epä­onnistuessaan menettää saman pistemäärän.

Jotta matkalippu onnistuu, pitää pelaajan rakentaa yhtenäinen reitti lipussa nähtävien kahden kaupungin välille. Tämä tehdään ratapätkä kerrallaan ja jokaiselle välietapille tarvitaan sopiva korttisetti. Esimerkiksi radan New Yorkista Washingtoniin tekee kahdella mustalla tai oranssilla junakortilla, mutta Seattlesta Helenaan vaaditaan kuusi keltaista korttia.

Peli eteneekin pääosin niin, että ensin pelaajat nostelevat junakortteja ja keräävät sopivia värisarjoja kunnes lopulta rakentavat niitä kartalle. Muuta ei Ticket to Ridessa omalla vuorolla tehdäkään, mitä nyt välillä nostellaan uusia matkalippuja. Tämän yksinkertaisen perusrakenteen vuoksi vuorot pysyvät jouhevina ja pelin opettaminen on helppoa.

Mainio perhepeli

Ticket to Ride on jännittävä peli. Jatkuvasti joutuu puntaroimaan, milloin ratoja rakentaisi. Sopivien korttien kerääminen houkuttaa ja omia suunnitelmia ei halua paljastaa liian aikaisin. Jos kuitenkin odottaa liian pitkään, joku saattaa rakentaa juuri sen itselle tärkeim­män reitin ja radan joutuu vetämään mutkien kautta. Kesken pelin voi jopa huomata, ettei omia matkalippuja voi toteuttaa, koska kaupunkiin vievät tiet ovat jo tukossa.

Pelissä on siis jonkun verran tahatonta (ja ilkeiden pelaajien kesken myös tahallista) estelyä. Peliä voi kuitenkin pelata hyvillä mielin vähän leppoisammin ja pyrkiä väistelemään toisia pelaajia, jolloin vuoro­vaikutusta on vähemmän. Tämän vuoksi Ticket to Ride on myös erin­omainen perhepeli jopa kouluikäisten kanssa pelattavaksi. Sitä pienempien kanssa voi aloitella vaikka pelin lastenpeli- tai mini­versioiden parista (katso arvion lopusta).

Peli toimii eri pelaajamäärillä, mutta antaa hyvin erilaisen kokemuksen. Kaksin- ja kolminpeli on nopea tapaus, mutta Yhdysvaltojen kartta on aika suuri ja kilpailu reiteistä vähäistä. Pienemmille pelaajamäärille suosittelen mieluummin jotain pienempää lisäkarttaa (katso alempana). Viisinpeli taas on hyvin tiukka kokemus ja reitit ryövätään hetkessä. Viidestään peli saattaa myös venyä hieman liikaa, sillä se vie rivakassa­kin porukassa noin 15–20 minuuttia pelaajaa kohden.

Ticket to Ride on klassikko ja ihan perustellusti – peli herättää hyvällä tavalla tunteita, ratojen rakentaminen on konkreettisen selkeää ja säännöt voi opettaa melkein kenelle tahansa. Peli sopiikin hyvin ensimmäiseksi kosketukseksi modernien lautapelien maailmaan.

Lisäosat

Ticket to Ride on laajentunut vuosien varrella muutamalla lisäosalla. Näistä ensimmäinen oli Mystery Train, joka lisää muutamia uusia matkalippuja. Osa korteista on aika erikoisia ja koko kymmenen kortin lisäosaa jaettiin lähinnä promootiona pelin ilmestymisen aikaan. Nykyään sen voi tulostaa Days of Wonderin sivuilta ilmaiseksi.

Ticket to Ride: USA 1910 on peruspelin tunnetuin lisäosa ja se tuo mukanaan isommat värikortit sekä aimo annoksen uusia matkalippuja. Jos peliin on hurahtanut ja matkaliput oppii ulkoa, tätä lisäosaa kannattaa harkita.

Ticket to Ride: The Dice Expansion korvasi kortit nopilla ja Ticket to Ride: Alvin & Dexter toi kartalle kaksi monsteria vaikeuttamaan ratojen rakentamista. Näistä olen päässyt testaamaan jälkimmäistä, eikä se kovin hääppöinen kokemus ollut. Lukemani perusteella noppalisäri on vähän samaa kastia. Nämä lisäosat eivät oikein saaneet tuulta alleen ja niiden hankkiminen onkin nykyään hankalaa.

Ticket to Ride -sarjan pelejä voi laajentaa myös uusien karttojen avulla ja pelisarjaan on ilmestynyt roppakaupalla erilaisia lisäkarttoja. Näistä ainakin kolmeen ensimmäiseen voi tutustua lisäkarttoihin keskittyvästä arvostelusta.

Sisarpelit

Eniten Ticket to Ride -tuoteperhe on laajentunut sisarpelien suuntaan eli peleihin, jotka eivät tarvitse toimiakseen alkuperäistä peliä. Ne sisältävät siis omat junat, kortit ja muut pelitarvikkeet.

Ticket to Ride: Europe (alunperin Menolippu Eurooppa) on näistä tunnetuin. Peli tuo mukanaan tunnelit, lautat sekä asemat. Tämä on suomalaiselle tutun kartan vuoksi helppo suositella ensimmäiseksi Ticket to Ride -peliksi. Se on säännöiltään himpan hankalampi, mutta myös vähän peruspeliä armollisempi.

Ticket to Ride: Nordic Countries (alunperin Menolippu Pohjoismaat) on kartta kahdelle tai kolmelle pelaajalle. Pohjoismaiden kartta on paras tapa pelata, jos pelaajia on vakituisesti kaksi tai kolme.

Ticket to Ride: Northern Lights on uusi Pohjoismaihin sijoittuva peli, jossa pelaajamäärä on 2–5. Säännöiltään se on lähempänä peruspeliä kuin Nordic Countries ja Europe, mukana ei ole tunneleita tai asemia.

Ticket to Ride: The Card Game (alunperin Menolippu Korttipeli) on nimensä mukaisesti junapelin korttipeliversio. Korttipeli keskittyy pelisarjan korttienkeräyspuoleen ja lisää mukaan vahvan muistielementin. Tämäkin alkaa olla vaikeasti saatavilla.

Ticket to Ride: Märklin on enemmän peliharrastajille suunnattu versio, jossa on omalaatuinen matkustajamekanismi. Myöhemmin Märklinistä julkaistiin uusioversio Ticket to Ride: Germany, mutta peleillä on myös omat eronsa.

Ticket to Ride: Rails & Sails on järeä paketti, jossa rakennetaan samaan aikaan sekä juna- että laivareittejä. Kyseessä on ehkä vähän liiankin mahtipontinen versio, joka sopii parhaiten harrastajille.

Ticket to Ride: 10th Anniversary on oikein pramea versio pelistä. Hienot junavaunut, mahtavankokoinen lauta ja vakiona mukaan leivottu USA 1910 -lisäosa tekevät pelistä loistavan lahjahankinnan Ticket to Ride -fanille. Tai tekisivät, mikäli pelistä ei olisi tehty rajattua painosta. Nykyisin käytettyjen kappaleiden hinnat huitelevat useissa sadoissa euroissa.

Pelisarja on laajentunut myös miniversioihin, jotka pakkaavat junapelikokemuksen vartin mittaiseen pakettiin. Tähän sarjaan on ilmestynyt tähän mennessä pelit Ticket to Ride: New York, Ticket to Ride: London ja Ticket to Ride: Amsterdam. Nämä sopivat nopeisiin pelisessioihin sekä pelihetkiin lasten kanssa.

Ticket to Ride: First Journey on sitten vielä miniversioitakin nuoremmille lapsille suunnattu kokemus. Viisi-kuusivuotiaan kanssa tästä on hyvä aloittaa, sillä näissä versioissa ei tarvita lukutaitoa, peliaika on maltil­linen ja sääntöjä on karsittu lapsille sopiviksi. Tästä voi tarvittaessa sitten siirtyä kohti sarjan isompia pelejä. Lisähuomiona Euroopassa myytävä First Journey sisältää Euroopan kartan, Yhdys­valloissa taas paikallisen kartan.

Ticket to Ride Legacy: Legends of the West on pelin legacy-versio, jota ovat Alan Moonin lisäksi olleet tekemässä legacy-mestarit Rob Daviau ja Matt Leacock. Kahdentoista pelin aikana pienimuotoisena Yhdysvaltojen itärannikolta alkava peli laajenee kohti länttä uusien sääntöjen ja komponenttien avulla.

Ticket to Ride on saatavilla sekä Steamissa, että iOS– että Android -laitteille ja peliin voi sieltä ostaa erikseen melkein kaikki pelisarjaan julkaistut kartat. Uusien karttojen kokeilu digitaalisesti onkin edukasta ja helppoa.

Opi pelin säännöt

Faktat Ticket to Ridestä

Suunnittelija: Alan R. Moon

Julkaisija: Days of Wonder (2002), Lautapelit.fi (2004)

Mutkikkuus: Peli on säännöiltään suoraviivainen ja helppo opettaa ja oppia. Se sopii mainiosti myös kokemattomille lautapelaajille ja lasten kanssa pelattavaksi.

Onnen vaikutus: Taitavin pelaaja voittaa, mutta sattumallakin on osansa, esimerkiksi matkalippu- ja junakorttien nostamisessa.

Vuorovaikutus: Laudalla on rajallisesti reittejä. Peliä voi pelata ahkerasti toisia blokkaillen tai rauhanomaisemmin, mutta silloinkin päätyy yleensä estämään muiden menestystä vahingossa.

Teema: Pelillä on täysin höpö taustatarina, jota kukaan tuskin edes muistaa, joten sinänsä teemalla ei ole suurempaa merkitystä. Eri maihin sijoittuvat kartat ovat kuitenkin hauskaa vaihtelua.

Uudelleenpelattavuus: Pelillä on faninsa, jotka ovat pelanneet sitä tuhansia ja tuhansia kertoja. Ei siihen siis ihan heti kyllästy, ja lisäosia riittää tuomaan vaihtelua, jos sellaista kaipaa.

Kieliriippuvuus: Vain säännöissä on tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5. Kaksin- ja kolminpeli on peruspelin kartalla vähän laimeaa. Jos pelaa paljon pienemmillä pelaajamäärillä, kannattaa hankkia Pohjoismaiden tai Sveitsin kartta.

Pituus: Noin 15–20 minuuttia pelaajaa kohden