Matka

Alga julkaisi joskus 1970-luvulla pelin Matka Pohjoismaissa. Tätä ideaa on nyt virkistetty uudessa Matka-pelissä, jossa siinäkin matkustellaan ympäri Pohjoismaita. Nyt on Islantikin otettu mukaan.

Peli on yksinkertainen kilpajuoksu ympäri Pohjoismaiden. Pelaajat valitsevat lähtökaupungin ja kiertävät sitten jokaisessa Pohjoismaassa ja palaavat sitten kotikaupunkiinsa. Ensimmäisenä kierroksen tehnyt voittaa.

Pelaa kortti ja liiku

Perinteinen heitä ja liiku -nopparalli on onneksi unohdettu. Matka perustuu korteille, jotka kuvaavat eri matkustusmuotoja. Jos haluat kulkea autoreittiä, pelaa autokortti, rautateillä mennään junakortilla ja niin edelleen. Ongelmia tulee tietysti siinä kohtaa, kun neljän kortin kädestä ei löydykään sopivaa matkustusmuotoa.

Pienimpiin kaupunkeihin pääsee vain kahdella eri kulkupelillä, joten tällaiseen kaupunkiin voi juuttua hetkeksi, jos kädestä ei löydy sopivaa korttia. Aivan jumissa ei sentään tarvitse olla: jos sopivaa korttia ei kädessä ole, pakasta voi nostaa uuden kortin, joka saattaa auttaa matkanteossa.

Tämä korteillakin liikkuminen on pohjimmiltaan melkoista tuuripeliä, mutta tarjoaa sentään jonkin verran mahdollisuuksia taktikoida. Islantiin ei kannata mennä, ellei kädessä ole laivaa tai lentokonetta paluumatkaakin varten.

Matkan varrelta keräillään maisemakortteja. Tähdellä merkitystä kaupungista saa maisemakortin ja pelin voittaminen edellyttää, että keräät maisemakortin jokaisesta viidestä maasta.

Sivistystä ja viihdettä

Pelin jujuna on paitsi viihdyttää, myös sivistää. Mukana on Tiesitkö-kortteja, joista löytyy pientä knoppitietoa eri maista. Näitä kortteja voi lukea maahan saapuessaan. Säännöissä myös kehotetaan sanomaan maasta poistuessa ”heippa” maan omalla kielellä.

Ohjekirjassa on myös hivenen lisätietoa nähtävyyksistä, joita maisemakortit kuvaavat. Nämä ovat aika pinnallisia, eivätkä anna kovin monipuolista kuvaa maista. Suomesta pelissä ovat Rovaniemeltä Joulupukin paja, Oulusta sauna ja Helsingistä ratikka. Nämäkö ovat parasta ja edustavinta, mitä Suomesta löytyy?

Ei siis kannata odottaa kovin syvällistä maantiedollista sivistystä. Jos Tiesitkö-kortteja jaksaa tavata, oppii vähän paremmin.

Kehnonpuoleiset komponentit

Pelin toteutus jättää toivomisen varaa. Kuvitus on viehättävää ja palapelilauta toimii, mutta muuten toteutus vähän tökkii. Maisemakortit esimerkiksi ovat todella pieniä lipareita, joita on hankala käsitellä.

Maisemakorttien kohdalla muutenkin sääntökirja jättää vähän epäselvyyttä: ohjeiden mukaan maisemakortteja on 19 kappaletta, mutta jos näin on, peli on lähes rikki, sillä Islannista saa silloin vain kaksi maisemakorttia, joten nelinpelissä kaksi pelaajista ei voi edes teoriassa voittaa peliä. Pelin mukana tulee kuitenkin kolme 19:än maisemakortin settiä, joten olettaisin, että ne käytetään kaikki, jolloin kaikille riittää – mutta sääntökirja ei tätä kerro.

Varsinaiset pelikortitkin ovat huonolaatuisia. Kortit taittuvat helposti ja niitä on vaikea sekoittaa. Näin kehnoa korttimateriaalia ei pitäisi käyttää missään pelissä, jossa kortteja joutuu sekoittamaan.

Matka sijoittui Vuoden lastenpeli -kisassa finaaliin, joten eipä se tyystin toivoton peli ole. Aika vanhanaikainen ja tavanomainen se kuitenkin on, eikä jättänyt kovin myönteistä vaikutelmaa. Jos haluaa nimenomaan helpon ja yksinkertaisen lautapelin, jossa on jotain kevyesti sivistävää, Matka ei ole hukkaostos eikä noin 25 euron hintaisena kovin kalliskaan. Houkuttelevampiakin lastenpelejä kuitenkin löytyy.

Faktat Matkasta

Julkaisija: Alga (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja pelaaminen on helppoa. Pelin oppimisessa ei pitäisi olla mitään vaikeuksia ja lapsetkin pystyvät pelaamaan peliä varsin mukavasti keskenään.

Onnen vaikutus: Matkakorttien nostamisessa on jonkun verran tuuria mukana, mutta reittinsä voi suunnitella tehokkaasti tai tehottomasti, eli taidollakin on jonkin verran merkitystä.

Vuorovaikutus: Matka on kilpajuoksu, jossa toisia pelaaja ei voi häiritä millään tavalla.

Teema: Pelatessa voi sivistää itseään pohjoismaisella knoppitietoudella.

Uudelleenpelattavuus: Kun knoppitiedot on opeteltu, peli on perustylsä kilpajuoksu, joka ei suuria elämyksiä tarjoa.

Kieliriippuvuus: Pelissä on hieman tekstiä, mutta riittää, että tunnistaa, mikä kaupunki liittyy mihinkin maisemakorttiin. Kaikki varsinaiset tekstielementit ovat vapaaehtoisia.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 30–60 minuuttia.