Manno Monster

Manno Monsterin nimi on vähän omituinen, eikä kansikuvakaan varsinaisesti hurmaa, mutta jos siitä pääsee yli, tarjolla on itse asiassa varsin mainio perhepeli. Marco Teubnerin (Lasten Carcassonne, Junior Lancelot) suunnittelema peli on selvästi samaa sukua kuin Ubongo tai Uluru, mutta toimii näitä paremmin koko perheen kesken pelattuna.

Hirviöt ojennukseen

Jokainen pelaaja saa viisitoista hirviölaattaa, joihin on kuvattuna kuudenlaisia hirviöitä: on punaisia, sinisiä ja keltaisia, ja joka värissä isoja ja pieniä. Erilaiset hirviöt on jaoteltu mielivaltaisesti laattojen molemmille puolille, niin että kun laatan kääntää, ei voi varmasti tietää, mitä toisella puolella on.

Pelin tarkoituksena on saada omat laatat käänneltyä niin, että tehtäväkortissa määritellyt ehdot täyttyvät. Kaikki pelaajat etsivät ratkaisua yhtä aikaa omilla laatoillaan. Kun ensimmäinen on valmis, hän kääntää tiimalasin, jonka kuluessa muiden on saatava ratkaisu valmiiksi. Pisteitä tulee kaikille ratkaisijoille järjestyksen mukaan, eli ensimmäiselle eniten ja viimeiselle vähiten.

Tehtäväkortteja on kuutta eri vaikeustasoa ja helpoimmillaan tehtävät ovat yksinkertaisia: käännä esiin yhdeksän isoa ja kuusi pientä hirviötä. Käännä esiin kolme isoa keltaista, kaksi isoa punaista, kolme pientä sinistä, neljä pientä keltaista ja lopuilla ei ole väliä, ja niin edelleen.

Vaikeimmissa tehtävissä ehdot menevät sitten monimutkaisemmiksi. Vaikkapa näin: isoja ja pieniä sinisiä on yhtä monta, isoja ja pieniä punaisia on yhtä monta, sinisiä on enemmän kuin punaisia ja keltaisia on yhdeksän. Eihän tämä sinänsä kovin vaikeaa ole, mutta kun tehtävä pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti ja kun laatoista ei voi varmasti tietää, mitä kääntämällä löytyy se puuttuva iso punainen, niin haastetta riittää.

Tasapainoinen kisa

Manno Monsterin paras puoli on se, että tehtäviä on tosiaan kuutta eri vaikeusastetta. Se mahdollistaa tasaiset pelit, joissa kuka tahansa voi voittaa. Pelasin ensimmäisen pelin lasteni kanssa ykköstason korteilla. Voitin ylivoimaisesti. Sitten muutettiin tilannetta niin, että viisivuotias pikkusisko pelasi yhä ykköstason korteilla, mutta kahdeksanvuotias isoveli ottikin kakkostason kortit ja minä pelasin vaikeimmilla kuutostason korteilla. Pikkusisko vei voiton selvästi ja minä taistelin tieni niukasti toiseksi, vaikka jäinkin useammalla kierroksella viimeiseksi.

Tämä on perhepelille erinomainen ominaisuus, joka tekee ylipäätään mahdolliseksi mielekkäät pelit perheen kesken. Säännöissä neuvotaan käyttämään aikuisille ja lapsille eri vaikeustason kortteja, mutta mikäänhän ei tosiaan estä käyttämästä vaikka jokaiselle pelaajalle omia kortteja, jos sillä tavalla saa varmistettua tasaisemmat pelit – ja pelin voittajalle sitten aina sarjanousu seuraavan tason kortteihin seuraavaan peliin!

Toimiva perhepeli

Manno Monster on vähän rumasta kannestaan ja omituisesta nimestään huolimatta oikein kelpo perhepeli, jos pitää Ubongon tyylisistä äimäyspeleistä, joissa ei ole minkäänlaista vuorovaikutusta pelaajien välillä ja joissa jokainen vain pohtii omaa peliään. Manno Monsterin tarjoama haaste on selkeä, mutta sopivan kiperä.

Toimii siis, ja vaikka osaavien pelaajien kesken väännetty Ubongo 3D -matsi onkin aivopähkinänä lyömätön, Manno Monsterissa saa mukavat pelit aikaiseksi, vaikka porukassa olisi monen tasoisia pelaajia. Se on melko harvinaista herkkua, se.

Faktat Manno Monsterista

Suunnittelijat: Marco Teubner

Julkaisija: Kosmos, Lautapelit.fi (2014)

Mutkikkuus: Peli on säännöiltään yksinkertainen, joten pelaamaan pääsee nopeasti, parin harjoituskierroksen jälkeen pelin kulku on selvillä. Erilaiset kortit ovat helposti ymmärrettäviä ja tarjoavat sopivasti haastetta.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole juurikaan tuurilla osaa, joten taitavin pelaaja voittaa. Onneksi eritasoisilla korteilla peliä voi tasoittaa, jolloin mukaan tulee myös pieni tuurielementti, kaikki saman tason kortit kun eivät ole yhtä vaikeita.

Vuorovaikutus: Vain sen verran, että ratkaisu on löydettävä muita pelaajia nopeammin, jos aikoo päästä pisteille.

Teema: Hirviöteema on kevyt, peli on käytännössä abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Riippuu siitä, mitä tällaisista peleistä pitää. Minulla kaikki nopeustestipelit ovat jääneet aika vähälle pelaamiselle, mutta jos genrestä pitää, Manno Monster toimii, kiitos eritasoisten korttien.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 20–30 minuuttia