Majesty: For the Realm

Suunnittelija Marc André pääsi Splendorilla kiinnostavien tekijöiden listalle. Niinpä kun selvisi, että André on tehnyt uuden suunnilleen Splendorin painoluokkaan asettuvan pelin, jonka julkaisee laadustaan tunnettu Hans im Glück ja että peli vieläpä ilmestyy suomeksi, niin uutuutta ei yksinkertaisesti voinut ohittaa.

Majesty on tyylikkään näköinen peli ja Splendorin tapaan kevyttä, lähes fillerimittaista perhepelisarjaa. Kestoksi luvataan 20–30 minuuttia, mutta etenkin kaksinpelin kesto on lähempänä kymmentä minuuttia. Ulkoisesti peli on nätti ja vetovoimaa lisäämässä tässäkin on pokerichippejä pelimerkkeinä. Toimii: tähän mennessä chippejä ovat ihastelleet kaikki peliä kokeilleet.

Peli palkittiin vuonna 2018 Vuoden perhepeli -palkinnolla.

Tusinavaltakunta

Pelin rakenne on helppo. Pöydällä on jono kortteja, josta pelaajat noukkivat itselleen yksi kerrallaan kortin. Pelattu kortti asetetaan omaan valtakuntaan, jossa se tuottaa rahaa eli voittopisteitä. Tätä jatketaan, kunnes jokaisella on kaksitoista korttia, jonka jälkeen tulee loppupisteytys ja voittaja on selvillä.

Valtakunnassa on kahdeksan rakennusta, joista jokaisella on omat sääntönsä. Kortit ovat joko yksivärisiä, jolloin ne pelataan tiettyyn rakennukseen, tai kaksivärisiä, jolloin rakennuksen saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Suurin osa rakennuksista tuottaa yksinkertaisesti pisteitä: esimerkiksi mylly tuottaa kaksi pistettä jokaisesta mylläristä aina kun pelaa uuden myllärin.

Muutamaan rakennukseen liittyy erikoiskyky. Parakkiin pelatut ritarit hyökkäävät toisten pelaajien valtakuntiin. Hyökkäyksiä torjutaan vartiotupaan pelatuilla puolustajilla. Kaikki pelaajat, joilla on vähemmän puolustajia kuin hyökkääjällä on ritareita, joutuvat siirtämään yhden korteistaan sairastuvalle. Sairastuvalla olevaa korttia ei lasketa mukaan pisteenlaskussa ja pelin lopussa se tuottaa miinuksia. Onneksi noidan mökkiin pelattu noita palauttaa sairastuvan päällimmäisen kortin takaisin peliin.

Kaksisuuntaista pisteenlaskua

Pelin aikana kertyy läjä pisteitä ja lisäksi lopussa on kaksi erilaista ja ristikkäistä pisteenlaskutapaa. Ensinnäkin palkitaan laajuudesta: pelaajat saavat erilaisten korttien lukumäärästä pisteitä lukumäärän neliön verran. Jos siis saat kaikki seitsemän erilaista korttia valtakuntaasi, saat 49 pistettä.

Myös erikoistuminen palkitaan: jokaisella rakennuksella on pistearvo, noin 10–16, ja pelaaja, jolla on eniten kortteja tässä rakennuksessa, tienaa pisteet. Kannattaa siis erikoistua, mutta laajuuskin on tärkeää.

Lopuksi pelaajilla on mukavat pinot pelimerkkejä ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja. Kun pelaajat osaavat pelin, yhdessä erässä ei kovin pitkään mene edes neljällä pelaajalla.

Erittäin helppo, mutta myös koukuttava

Majesty on helppo peli. Se on selvästi kevyempi kuin Splendor, joka sekään ei ole raskas peli. Toimintoja on pelin aikana vain kaksitoista ja valinta on aina samanlainen: ota yksi kortti. Tarjolla on aina kuusi erilaista korttia, mutta koska jonossa pidemmällä olevien korttien ostaminen maksaa pelinappuloita, aivan koko valikoima ei välttämättä ole käytössä.

Peli on selvästi parempi neljällä pelaajalla. Kaksin- ja kolminpelikään ei ole huono, mutta koska täyden seitsemän kortin setin kerääminen on aika helppoa, siitä tulee pakollinen osa peliä – vähintään kuusi korttia pitää olla, koska ero viiden kortin 25 pisteen ja kuuden kortin 36 pisteen välillä on iso, puhumattakaan seitsemän kortin 49 pisteestä. Tämä vähän latistaa strategisia mahdollisuuksia. Nelinpelissä täyden setin kerääminen on sen verran vaikeampaa, että pelissä on vähän enemmän valinnanvaraa.

Pelikertojen välille tulee mukavasti vaihtelua siitä, että korttipakan sisältö elää hieman. Jokaisessa pelissä valtaosa pakasta on sama, mutta alkupelissä valikoima on satunnainen ja tämä tekee korttien yleisyydestä vähän erilaista pelikertojen välillä.

Toinen vaihtelun lähde on rakennuskorteissa. Ne ovat kaksipuoleiset ja eri puolilta saa pisteitä hieman eri tavoin. B-puolilla pelikokemus eroaa hieman A-puolista ja puolia voi myös sekoittaa – kunhan kaikilla pelaajilla on samat puolet käytössään. Suuresti peli ei näin muutu, mutta onpahan mukavaa vaihtelua.

Majesty palvelee tarkoitustaan mainiosti. Se on helppo, koukuttava ja viehättävä. Peliharrastajille se on auttamatta kevyttä tavaraa, ehkä liiankin kevyttä, mutta kevyenä perhepelinä Majesty toimii varmasti.

Faktat Majestystä

Suunnittelijat: Marc André

Julkaisijat: Enigma, Hans im Glück (2017)

Mutkikkuus: Majesty on erittäin helppo peli, jonka opettaa nopeasti. Perusmekaniikka on erittäin yksinkertainen ja pisteenlaskukin aukeaa varmasti viimeistään ensimmäisen pelin lopussa.

Onnen vaikutus: Korttien järjestys on sattumanvarainen, samoin korttien jakauma pakassa. Ei siis voi luottaa saavansa tiettyjä kortteja pelin aikana. Peli on reagoimista siihen, mitä vastaan tulee ja mitä muut tekevät, eikä näin pienessä pelissä kovin syvällistä strategiointia kaipaakaan.

Vuorovaikutus: Toisten pelin seuraaminen ja siihen reagoiminen edistää voittamista: enemmistöpisteytyksiä on ajateltava. Ritareilla on mahdollista tehdä kiusaa, joka onneksi kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin muihin pelaajiin.

Teema: Kuvitus on kaunista, chipit ovat mukavia ja teemassa on sen verran tolkkua, että se edistää pelin opettamista ja ymmärtämistä.

Uudelleenpelattavuus: Korttipakkojen vaihtelu ja rakennuskorttien A- ja B-puolet tuovat peliin sopivan määrän vaihtelua pienellä vaivalla.

Kieliriippuvuus: Rakennuskorteissa on hieman englanninkielistä tekstiä. Kielitaitoa ei kuitenkaan vaadita: tekstien merkitykset oppii hetkessä ja jos ei muista, sääntökirjassa on selitykset suomeksi.

Pelaajamäärä: 2–4. Mitä enemmän pelaajia, sitä parempi: vuorovaikutusta pelaajien kesken on enemmän ja peli tuntuu muutenkin täysipainoisemmalta, etenkin kun lisäpelaajat eivät peliä venytä liikaa.

Pituus: 20–30 minuuttia, joskin kaksi kokenutta pelaa erän alle vartissa.