Lost Ruins of Arnak

”Päiväkirjamerkintä, joulukuu 2020. Olen jo kolmatta päivää eksyk­sissä paikallisen lautapelikaupan hyllyjen välissä vailla päämäärää. Ruoka ja vesi ovat loppumassa ja silmissä hämärtää. Nostan vielä kerran katseeni uutuuspelihyllyn suuntaan ja huomaan siellä jotain uutta ja erikoista. Onko tämä kangastus vai onko maata vihdoin näkyvissä?”

Czech Games Editionin työntekijöiden Michal ”Elwen” Štachin ja Michaela “Mín” Štachován debyyttipeli Lost Ruins of Arnak ilmestyi loppuvuodesta 2020 vahvan hypetyksen saattele­mana.

Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi vuonna 2022 nimellä Arnak – Kadonneet rauniot. Peli voitti Vuoden strategiapelin palkinnon vuonna 2023.

Kadonneen pelin metsästäjät!

Vahvasti aarteenetsintäteemoitettu peli yhdistelee perintei­siä peli­mekaniikkoja kuten pakanrakennusta ja työläistenasettelua, mutta tekee sen niin omaperäisellä tavalla, että peliä ei huvita loke­roida kumpaankaan kategoriaan.

Pakanrakennuksen ja työläisten asettelun lisäksi pelissä on paljon muutakin tehtävää. Viiden kierroksen aikana pelaajat etsivät ja löy­tävät uusia kaivauksia, kukistavat muinaisia hirviöitä jotka suojele­vat aarteita, hankkivat avustajia, ostavat ja käyttävät työkaluja ja artefakteja sekä etenevät tutkimusradalla. Voittopisteitä ropisee vä­hän kaikesta, mutta pelin keskiössä on kartalla olevien raunioiden tutkiminen ja tutkimusradalla eteneminen.

Kulti, kutistin pakan

Vaikka pelissä rakennetaan pakkaa, pelin alussa pakassa on vain kuusi korttia ja se sekoitetaan vain viisi kertaa pelin aikana. Peli­tyylistä riippuen pakkaan ei välttämättä edes päädy monta uutta korttia (4–10 kappaletta) ja pelin loppupisteytyksessä korteista saa­tavat pisteet ovat vain noin 10–20 % pelin kokonaisvoittopisteistä, eli siinä mielessä peli ei todellakaan ole perinteinen pakanrakennus­peli.

Kortit ovat monikäyttöisiä, sillä niitä voi käyttää joko niistä saa­tuun hyötyyn tai kartalla matkustamiseen. Marketista ostettavat työkalut menevät heti pakan pohjalle, kun taas siniset artefaktikor­tit aktivoituvat heti, jääden sen jälkeen pelialueelle ja sieltä kierrok­sen lopulla muiden pelattujen korttien joukossa taas pakan alle.

Pelissä on todella hyvin toteutettu kierroslaskuri. Korttirivillä on sauva, joka siirtyy joka kierros askeleen oikealle, täten muuttaen marketissa olevien korttien jakaumaa. Pelin alussa työkaluja on valittavana huomattavasti enemmän kuin artefakteja ja pelin lo­pussa taas toisinpäin, mikä kuvastaa pelin etenemistä todella hyvin temaattisesti.

Sama minimalistisuus pelisuunnittelussa koskee myös työläisten­asettelua – työläisiä on käytössä vain kaksi joka kierros ja kun peli kestää vain viisi kierrosta, tulee eri alueita aktivoitua vain noin kymmenen kertaa pelin aikana. Tämäkin mekaniikka on vain pieni osa-alue laajempaa kokonaisuutta.

Pelin minimalistinen suunnittelu näkyy myös resursseissa, joita on vain viittä erilaista: kolikoilla ja kompasseilla hankitaan lisää työka­luja ja reliikkejä ja kolmella erilaisella aarteella (kivilaatta, nuolen­kärki ja rubiini) edetään tutkimusradalla sekä kukistetaan aarteita suojelevia hirviöitä.

Uusien kaivauksien löydöstä saa ikoneita, joilla voi myöhemmin aktivoida ylimääräisiä toimintoja voittopisteiden hinnalla. Tämä mekaniikka luo peliin mukavaa vapautta ja riskinottoa ja joskus on käynyt niinkin, että ikonin myymisestä saadut hyödyt ovat olleet pienemmät kuin siitä jo saadut voittopisteet.

Haukkuva hirviö ei pure

Kun uusi alue on löydetty, käännetään nostopakasta joko ykkös- tai kakkostason aluelaatta riippuen kaivauksen sijainnista. Kakkosta­son rauniot ovat kauempana ja vaativat tuplasti enemmän kompas­seja kuin myös liikkumispisteitä, mutta palkinnot ovat myös luon­nollisesti parempia. Kun alue on kerran löydetty, kompasseja ei tar­vitse enää maksaa uudestaan vaan ainoastaan liikkumispisteitä (jo­kaisessa kortissa on yläkulmassa jonkinlainen kulkuväline autosta lentokoneeseen).

Uuden alueen hyödyt saa heti käyttöön, vaikka alueelle ilmaantuu­kin heti raunion suojelija. Mystiset hirviöt eivät estä resurssien ke­räämistä saati alueelle uudelleen kulkemista tulevilla kierroksilla, mutta jos olet rauniolla vielä kierroksen lopulla eikä hirviötä ole vielä kukistettu, joudut ottamaan pakkaasi pelkokortteja, jotka tukkivat pakkaa ja ovat yhden miinuspisteen arvoisia pelin lopulla.

Olen edelleen vähän kahden vaiheilla tästä osasta peliä. Pidän siitä, ettei peli ota itseään liian vakavasti, mutta samalla nämä raunioita suojelevat hirviöt jäävät heikoim­maksi osaksi peliä. Niitä kun ei tarvitse pelätä tai varoa, sillä vaikka paikkaa ”suojelisi” hirviö, voi raunioihin matkustaa ja saada siellä olevat palkinnot ilman vastoin­käymisiä, mikä tuntuu varsin oudolta.

Toki kierroksen lopulla joutuu ottamaan pakkaan sen yhden mii­nuspisteen pelkokortin muodossa, mutta etenkin kakkostason laatasta saatavat resurssit ovat huomattavasti kallisarvoisempia kuin yksi voittopiste eikä yhdestä huonosta kortista pakassa ole enää mitään haittaa pelin puolivälissä, jos pakkaa on vielä sen ver­ran jäljellä, ettei uusi kortti voi enää nousta pakasta. Kortteja voi onnistua myös poistamaan pakasta pelin aikana.

Hirviön voi kukistaa eri resursseja käyttämällä, jolloin tästä saa viisi voittopistettä ja kerran pelissä käytettävän hyödyn. Tässäkin peli vähän ontuu ja tuntuu oudolta esimerkiksi saada apua kartalla liikkumiseen kukistamalla hirviön.

Löydä, tutki, kirjaa ylös

Pelilaudan laitaa koristaa perinteinen tutkimusrata, jota etenemällä saa resursseja ja voittopisteitä. Mitä pidemmälle kahdella eri nap­pulalla on päässyt, sitä enemmän voittopisteitä saa pelin lopussa. Ensimmäisenä tiettyyn tasolle päässyt saa kertakäyttöisen bonuk­sen, joten kiirettä pitää.

Jokaisella pelaajalla on kaksi eri pelimerkkiä tutkimusradalla, suu­rennuslasi ja muistiinpanokirja. Muistiinpanokirja ei saa ikinä men­nä suurennuslasin edelle, mikä tuo mukanaan omat haasteensa, etenkin kun kirjan bonukset ovat pelin aikana jossain määrin pa­rempia kuin suurennuslasin hyödyt. Pelin lopulla puolestaan suu­rennuslasin sijoituksesta saa kuitenkin huomattavasti enemmän voittopisteitä ja radan lopulla avautuu kokonainen temppeli tutkit­tavaksi, mistä voi saada todella paljon voittopisteitä.

Pelin lyhyestä kestosta johtuen kovin montaa temppelilaattaa pe­laajat eivät ehdi varastamaan mikä on hyvä, sillä jossain määrin temppelirata tuntuu olevan vähän liiankin tehokas, mutta toisaalta sillä etenemiseen tulee käytettyä todella paljon resursseja pelin aikana. Peli tuntuu silti olevan suhteellisen hyvin tasapainoitettu.

Hiomaton timantti vai katinkultaa?

Kuten kuvista näkyy, on peli todella hienon näköinen komponen­teista ja korteista itse pelilautaan, joka on todella pitkä. Pelilauta on kaksipuoleinen, mikä tuo peliin hitusen verran uudelleenpelatta­vuutta. Sääntökirjaan on myös panostettu ja peli oli todella helppo oppia.

Covid-19–tilanteesta johtuen olen päässyt pelaamaan peliä vasta vain kahdella pelaajalla ja kerran soolona, mutta pelaamatta uskal­taisin väittää, että peli on hyvä kaikilla pelaajamäärillä ellei jopa parempi kolmella tai neljällä. Soolopelissäkään ei ollut valittamista, vaan jossain määrin se tuntui jopa paremmalta kuin kaksinpeli, kun vastustajia tuntui olevan enemmän (pelissä käytetään kaikkia kuut­ta muunväristä tutkijaa kartalla). Soolopeliä voi myös kätevästi vai­keuttaa mielensä mukaan.

Peli tuntuu olevan juuri sopivan mittainen ja vuorot etenevät mu­kavaa tahtia. Aluksi kummastelin sitä, miten vähäisessä roolissa pakanrakennus on verrattuna perinteisempiin pakanrakennuspe­leihin, kunnes tajusin että Lost Ruins of Arnak ei edusta perinteistä pakanrakennusta. Sama kävi työläistenasettelun kanssa.

Peliä on vähän turhaankin parjattu arvosteluissa kerta toisensa jälkeen väittämällä, että peli ei tuo mukanaan mitään uutta. Jollain tapaa olen samaa mieltä, mutta arvostelua kirjoittaessani olen tullut siihen tulokseen, että peli tuntuu todella erilaiselta – peliä ei voi oikein lokeroida mihinkään muottiin, vaan peli yhdistelee hyvin omalaatuisella tavalla eri asioita. Peliä on verrattu Clank! -peleihin, mutta ei tämä Clankiltakaan tunnu.

Jos jotain kaipaisin peliin lisää niin enemmän vuorovaikutusta muiden pelaajien kanssa, sillä vuorovaikutus jää työläistenasettelu­pelien tapaan eri toimintojen blokkaamisen tasolle. Sama pätee marketista ostettaviin kortteihin ja tutkimusradalla etenemiseen. Isoin kritiikki kuitenkin koskee pelin uudelleenpelattavuutta – neljännen pelikerran jälkeen huomasin tekeväni tismalleen samoja asioita samalla tavalla. Kun peli on näin kompakti, kutistettu ja hiottu, tuntuu että jotain jäi matkalle ja pelistä uupuisi syvyyttä. Näkisin että lisäosan tai parin myötä pelistä tulisi huomattavasti parempi..

Vai tulisiko sittenkään? Ehkä Lost Ruins of Arnakin salaisuus piilee juurikin tässä nopeassa, tiivistetyssä pelissä jota ei ole lähdetty paisuttamaan turhilla osilla. Arvostelua kirjoittaessani ja sääntö­kirjaa ja komponentteja hypistellessäni valehtelisin jos väittäisin etten haluaisi pelata peliä heti, tässä ja nyt.

Arnak – Kadonneet rauniot

— Lautapeliartistit (29.10.2022)

Lautapelit.fi julkaisi Lost Ruins of Arnakin suomeksi nimellä Arnak – Kadonneet rauniot. Peli ilmestyi kesällä 2022.

Arnak on hyvä peli ja joidenkin mielestä varmasti erinomainen. Meidän pelimakuumme Arnak ei kuitenkaan ihan täysin osunut. Peli on kohtuullisen simppeli ja eikä vaadi kovin suurta strategista suunnittelua. Mutta Arnakissa on myös tarpeeksi paljon pelattavaa, jotta se on varmasti monien raskaudeltaan kevyempien tai keskitasoisten pelien pelaajien suosiossa.

Meillä sitä on pelattu toimivasti sekä lautapelialoittelijoiden että harrastajien kanssa ja kaikkien kanssa peli on toiminut. Uskoisimmekin, että Arnak on parhaita pelejä niille ketkä ovat valmiita ottamaan askeleen tutuista Cataneista ja Carcassonneista raskaampien pelien maailmaa kohti. 

Peli kestää myös aika tarkalleen 30 minuuttia pelaajaa kohden, jo ensimmäisillä pelikerroilla. Tästäkin syystä Arnak on usein toimiva valinta. Kaikki pelaajamäärät toimivat hyvin, soolopeli mukaan luettuna. Säännöt on helppo oppia ja opettaa, koska pelissä ei ole mitään uusia maailmaa mullistavia erikoismekaniikkoja vaan tuttua työläistenasettelua ja pakanrakennusta.

Arnak on myös ulkomuodoltaan erittäin hieno, pelilaudan ja korttien kuvitus on teemalle sopivaa. Josta päästäänkin teemaan. Arnakissa pelaajat ottavat tutkimusmatkailijan roolin ja tutkivat kilpaa Arnakin kadonneita raunioita. Eli siis Indiana Jones -hommia. Teema sopii lautapeleihin aina, onhan tutkimusmatkailu melko yleinen teema viime vuosina tulleiden pelien joukossa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kuvitus ja peli on niin toimiva. 

Loppukaneettina voi siis sanoa, että tämä peli kannattaa hankkia erityisesti, jos kaipaa uutta pelattavaa ja haluaa siirtyä pelaajaharrastuksessa eteenpäin. Tai jos kaipaa raskaudeltaan keskitasoista peliä. Hintakaan ei ole paha.

Meille Arnak – Kadonneet rauniot tuli siis suomennetun version takia. Eihän tästä mitään pahaa voi sanoa, sillä suomennos toimii täydellisesti. Sääntökirjassa ei tullut mitään käännöskukkasia vastaan ja ylipäätään pelin oppi suomenkielisellä sääntökirjalla mainiosti. Pelissä ei tekstiä mahdottomasti ole, korttien nimet ja toiminnot on suomennettu ja nekin kaikki olivat teemaan sopivia ja helposti ymmärrettäviä. Suomennetulle versiolle siis iso plussa meiltä, onhan se halvempikin kuin enkkuversio.

Lost Ruins of Arnak: Expedition Leaders

— Tuukka Määttänen (9.7.2023)

Lost Ruins of Arnakin ensimmäinen lisäosa julkaistiin vuonna 2021. Nimensä mukaisesti lisäosan pihvi on kuusi erilaista retkikunnan johtajahahmoa, jotka luovat peliin vaihtelevan alkuasetelman ja pelaajakohtaisia erikoiskykyjä.

Pelin alussa jokainen pelaaja saa normaalin pelilaudan ja alkukorttien sijaan yhden johtajista yksilöllisine kortteineen. Johtajien kyvyt ovat yleisesti ottaen todella vahvoja: esimerkiksi Kapteenilla on käytössään kolme tutkimusmatkailijaa, Paronitar voi ostaa esinekortteja suoraan käteensä ja Professori pitää mukanaan yksityistä artefaktivalikoimaa. Erikoisemmasta päästä on Mystikko, joka suorittaa pelkokorteilla erilaisia rituaaleja resurssietujen saamiseksi.

Lisäosa tuo peliin myös kaksi uutta temppelirataa, jotka ovat haastavampia kuin peruspelin lintu- ja käärmetemppelit. Nuo kaksi rataa onkin tarkoitettu pelattavaksi johtajien kanssa, koska radoilla ei hevillä edetä ilman johtajien resurssintuottokykyjä. Periaatteessa johtajat voi ottaa mukaan peruspelin temppeliradoillekin, mutta pelistä tulee silloin liian helppo.

Muu sisältö lisäosassa on pitkälti “lisää sitä samaa” -osastoa, eli uusia hirviöitä, uusia kortteja ja uusia raunioita. Ne voi lisätä peruspelin joukkoon ilman sen kummempaa perehtymistä. Etenkin uudet kortit ovat kaivattu lisä, ja niiden joukossa on monta vekkulia tapausta. Jotkin ovat peruspelin korttien eräänlaisia sisarkortteja: esimerkiksi voimakas Koira on saanut seurakseen Kissan, jolla on tavallaan käänteinen efekti. Vaeltajan sauvan ja sandaalien joukkoon liittyy Vaeltajan kypärä, Strutsin ja Kilpikonnan efektejä täydentää Vuohi ja niin edelleen. Lisäksi lisäosa korjaa paria pientä tasapainovirhettä, kun yhtä liian vahvaa artefaktikorttia ja assistenttia (arvaatkos mitä assistenttia?) on heikennetty.

Lisäosan kohdalla suurin kysymys lienee se, että onko se pakollinen ostos. Mielestäni Arnak on peruspelinä jo todella valmis, eikä se sinänsä kaipaa uutta sisältöä. Lisäosan ei ole tarpeen korjata mitään peruspelin puutteita, vaan sen sijaan se ynnää valmiin paketin päälle asymmetriset pelaajavoimat. Pelin perusluonne ei siis muutu mihinkään, vaan edelleenkin tässä edetään temppeliradoilla ja tutkitaan raunioita. Tutut toiminnot vaativat lähinnä enemmän säätämistä ja johtajien kykyjen hyödyntämistä.

On pelaajasta kiinni miten tuohon suhtautuu. Arnakissa on minusta tarpeeksi vaihtelevuutta jo valmiiksi, ja tavallaan lisäosan johtajat rikkovat pelin hienoa eleganssia. Nyt aina niin kiehtovan ensimmäisen kierroksen voi pelata melkein miten tahansa, eikä pelaajien välille synny suurta kilpailua. Pelin ydintä, eli tiukkaa resurssiveivausta, on korostettu entisestään, mikä johtaa hivenen soolomaisempaan pelikokemukseen.

Silti lisäosa on todella onnistunut. Sen kanssa Arnak-matsit venyvät piirun verran pidemmiksi, mutta peliä joutuu hyvällä tavalla lähestymään eri kulmista. Itse nautin Arnakista eniten tiukkana peruspelinä, mutta lisäosan johtajien houkuttelevaa kutsua ei aina pysty vastustamaan. Sen verran herkullisen lisäkerroksen ne peliin tuovat.

Lautapelit.fi on julkaissut Expedition Leadersin suomeksi kesällä 2024 nimellä Arnak – Uudet retkikunnat.

Faktat Lost Ruins of Arnakista

Suunnittelijat: Michaela “Mín” Štachová, Michal "Elwen" Štach

Julkaisija: Czech Games Edition (2020), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Keskiraskas europeli. Toiminnot ovat selkeitä ja suoraviivaisia, mutkikkuus tulee valintojen vaikeudesta ja resurssien puutteesta.

Onnen vaikutus: Tuuria on ripaus mukana lähinnä tutkittavien alueiden ja niihin ilmestyvien hirviöiden satunnaisuuden myötä. Pakka voi pysyä erittäin pienenä pelin ajan, joten pakanrakennuspeleille ominaista korttituuria on tässä jollain tapaa vähemmän kuin muissa vastaavan lajityypin peleissä.

Vuorovaikutus: Työläistenasettelupelien tapaan pelissä on mukana pienimuotoista blokkailua. Tutkimusradalla etenemisestä saa ensimmäisenä tiettyyn tasoon ehtivä pelaaja pientä bonusta, samoin radan lopulla ekana sinne ehtinyt saa eniten voittopisteitä.

Teema: Tutkimusmatkailu ja aarteiden etsintä toimii teemana oikein hyvin ja sääntökirjassa on otettu teema vahvasti huomioon. Pelin suunnittelijat kertovat tiettyjen toimintojen ja pelisuunnittelun päätösten temaattisen elementin muutamassa kohdassa sääntökirjaa.

Uudelleenpelattavuus: Kaksipuolinen lauta tuo peliin ripauksen lisää pelattavuutta, mutta ostettavia kortteja on ”vain” 75. Jossain määrin peli alkaa toistamaan itseään pelistä toiseen. Näkisin, että peliin olisi helppo suunnitella lisäosia tulevaisuudessa ja olettaisin, että pelin suuren suosion myötä lisäosia olisi myös tulossa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4, soolopelimuotoon on useampi variantti olemassa.

Pituus: 30–120 minuuttia.