Lord of the Rings: Fellowship of the Ring Deck-building Game

Taru sormusten herrasta on innostanut pelisuunnittelijoita tuottamaan valtavan määrän vaihtelevan tasoisia pelejä. Lisenssillä on tehty paljon kamalia virityksiä, mutta myös monia todella hyviä pelejä. Lord of the Rings: Fellowship of the Ring Deck-building Game kallistuu karmeasta nimestään huolimatta jälkimmäisten suuntaan.

Peli on siis pakanrakennuspeli, mutta Dominion-kloonista ei ole tällä kertaa kyse. Peli perustuu Cryptozoicin Cerberus-järjestelmään ja on siten sukua DC Comics Deck-building Gamelle. Molemmat pelit muistuttavat puolestaan Ascension: Chronicle of Godslayeriä.

Pelin idea

Tämä Sormusten herra -peli on siis selvästi Dominionia taktisempi pakanrakennuspeli. Perusidea on kuitenkin sama: pelaajat ostavat vuoroillaan pakkaansa kortteja. Jokainen pelaa omalla pakallaan eli voi vaikuttaa siihen, millaista lähestymistapaa pelissä käyttää ja miten pisteitä kerää. Lopussa lasketaan pisteet ja eniten pisteitä pakkaansa kerännyt voittaa pelin.

Siinä missä Dominionissa tarjolla on tietty valikoima kortteja, josta voi ostaa vapaasti, LotR: FotR DBG:ssä tarjolla on viisi pakasta nostettua korttia, joista voi ostaa. Dominionin rahakortteja vastaavat Valor-kortit, jotka ovat aina saatavilla. Pistekorteille ei ole varsinaisesti vastinetta, sillä tässä pelissä kaikki kortit tuottavat myös pisteitä.

Pakassa on myös vihollisia. Kun korttivalikoimaan täydennetään puuttuvan kortin tilalle vihollinen, tämä vihollinen saattaa hyökätä seuraavan pelaajan kimppuun. Jos ei pysty puolustautumaan sopivalla kortilla, joutuu kärsimään jonkun pienen harmin, kuten kortin menetyksen. Pelissä on myös arkkivihollisia, jotka ovat tavallista voimakkaampia vihollisia, joista saa myös runsaasti pisteitä.

Viholliset muistuttavat Ascensionista, mutta tässä pelissä ei ole käytössä Ascensionin kahta valuuttaa, vaan kaikkia kortteja ostetaan samalla Voimalla.

Peli päättyy, kun viimeinen kahdeksasta arkkivihollisesta on voitettu tai kun pakka loppuu.

Synkkä tuuripeli

Tässä pelissä tuuria piisaa. Aivan puhtaasta tuuripelistä ei ole kyse, mutta pelissä on varsin paljon satunnaisia elementtejä. Pakassa on esimerkiksi jokunen Fortune-kortti, jotka ovat ilmaisia, kertakäyttöisiä onnenpotkuja. Jos sellaisen nostaa, se on aina automaattisesti hyvä juttu.

Myös viholliset ovat jonkunmoinen tuurielementti: pakasta nousevat väijytykset voivat potkaista ikävästi. Näissä on vielä se huono puoli, että jos joku pelaa oikein hyvän vuoron ja tyhjentää pöytää huolella, pakasta nostetaan enemmän uusia kortteja ja seuraavalla pelaajalla on suurempi mahdollisuus joutua hyökkäysten kohteeksi.

Arkkivihollisten isommat hyökkäykset voivat nekin puraista aika pahasti, jos ei ole puolustuskorttia kädessä, eivätkä hyökkäysten vaikutukset aina jakaudu erityisen tasaisesti.

Hyvissäkin korteissa on mukavia tuurielementtejä. Osa on pohjimmiltaan kombonrakentelua: Evenstar Pendant on 1 voiman kortti, paitsi jos osaa nimetä pakan päällä olevan kortin tyypin, jolloin kortista saa 8 voimaa. Tuurilla voi arvata, tai sitten kerätä jonkun korteista, joiden avulla pakan päällimmäisen kortin voi tietää. Silloin jää vain tuurista kiinni, osuvatko kortit yhtä aikaa käteen. On tietysti täysin tuurista kiinni, saako komboon tarvittavat kortit ostettua, saatavilla olevat kortit kun ovat täysin sattumanvaraisia.

Leppoisa ja hauska peli

LotR: FotR DBG on kuitenkin onnenpotkuistaan huolimatta hauska peli. Se on pakanrakennuspeli, mutta selvästi jotain muuta kuin Dominion-kopio, toisin kuin toinen suosikkini Trains. Siitä pisteet. Vaihtelua riittää tässäkin pelissä, sillä pakka on sen verran paksu, ettei sitä saa kelattua läpi yhden pelin aikana.

Ostin pelin itse Sormusten herraa fanittavan poikani kanssa pelattavaksi. Jouduin askartelemaan kortteihin suomennokset, mutta sen jälkeen seitsemänvuotias on pystynyt pelaamaan ihan hyvin pienellä neuvomisella, ja on onnistuneesti opettanut pelin vuotta vanhemmalle kaverilleen. Tässä valossa pelin ikäsuositus 15+ vaikuttaa vähän liioitellulta. Suomessa lasten kanssa pelaamista toki rajoittaa korttien englanninkielisyys, muuten tämä on ihan perhepeliainesta, sen verran suoraviivaisesta pelistä on kyse.

Omassa peliporukassa vastaanotto oli sitten vähän vaihtelevampaa. Pelin kieltämättä varsin ronski tuurielementti vielä vahvistui, kun pelaajia oli viisi, kaksinpelit ovat enimmäkseen olleet tasaisempia. Peli toimii paremmin pienemmillä pelaajamäärillä, mutta viisinpelikin on pelattavissa, jos kestää turhautumista ja sitä, että huonon tuurin osuessa kohdalle pärjääminen on yksinkertaisesti mahdotonta ja pelin voi hävitä ilman, että tekee itse mitään väärin.

Jatko-osia on luvassa

Koska peli perustuu elokuvasarjan ensimmäiseen osaan, jatkoa on luonnollisesti luvassa. Jos Cryptozoicin suunnitelmat olen oikein ymmärtänyt, luvassa on vielä kaksi peliä Taru sormusten herrasta -teemalla ja sitten vielä kolme peliä Hobitti-elokuviin perustuen. Pelit ovat luonnollisesti keskenään yhteensopivia, joten saapa nähdä, millaisen megapelin niistä saa lopulta yhdisteltyä.

Teema on hivenen köykäinen, sillä pelillä ei varsinaisesti ole mitään tarinaa, vaikka arkkivihollisista tietynlainen draaman kaari muodostuukin. Yksi vakava mokakin on tullut: pelissä on tasaveroisena hahmona mukana Elendil, joka toki näkyy elokuvassa takaumassa, mutta joka varsinaisesti kuoli yli 3 000 vuotta ennen elokuvan tapahtumia.

Puutteista huolimatta ainakin se seitsemänvuotias Sormusten herra -fani pitää peliä parhaana Taru sormusten herrasta -aiheisena pelinä, joten ihan hutivedosta ei voi olla kyse. Valituksen sanaa ei myöskään ole kuulunut pelin kuvituksesta, joka koostuu elokuvan kuvamateriaalista. Ei ihan tyylikkäin ratkaisu, mutta toimii, ja peli on kieltämättä mukavan värikäs ja kortit aivan riittävän selkeitä ja käytännöllisiä. Boksin insertti on täysin käyttökelvoton, kun kortit muovittaa, ja sääntökirja saisi kertoa lisää yksityiskohtia korttien tulkinnasta.

Yllättävän hyvä peli

Suuria en tältä peliltä odottanut, joten yllätyin oikeastaan itsekin, miten paljon pelistä pidän. Vaikka se on paikoin aivan selvä tuuripeli ja voittaja ratkeaa yhden onnekkaan tai epäonnekkaan vuoron johdosta, pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa, etenkin pienemmillä pelaajamäärillä kun omaa vuoroaan ei joudu odottamaan pitkään. Viisinpelissä nollavuoro, jolla ei saa tehtyä mitään, ottaa päähän selvästi enemmän.

Teemakin toimii aivan riittävän hyvin, kun korteissa on tuttuja hahmoja ja korttien vuorovaikutuksissa on jonkun verran tolkkua – siis kun Gandalf pelaa You shall not pass! -kortin torjuakseen Balrogin hyökkäyksen, niin toimiihan se. Meilläpäin ollaan siis faneja, ja odotetaan jo mielenkiinnolla kesällä ilmestyvää Kaksi tornia -peliä.

Faktat Lord of the Rings: Fellowship of the Ring Deck-building Gamesta

Pituus: 30–45 minuuttia.