Loony Quest

Piirtäminen on pykälää harvinaisempi pelimekaniikka, erityisen harvoin näkee hyviä pelejä, jotka perustuvat piirtämiseen. Tietokonepelien maailmasta inspiraationsa saava Loony Quest on kuitenkin varsin mainio piirtämiseen perustuva peli, joka ei ole aivan pelkkä seurapeli.

Mielenkiintoisena esimerkkinä rinnakkaisesta pelinkehitystyöstä suunnittelijat Laurent Escoffier ja David Franck ovat saaneet tämän pelin julkaistua kahteen kertaan: Blue Orangen julkaisema Doodle Quest on olennaisesti sama pelimekaniikka hieman erilaisissa kääreissä.

Piirrä ja tarkista

Pelin idea on yksinkertainen. Pelaajilla on edessään kenttä, jossa on annettu tietty piirtotehtävä. Perustehtäviä on muutama erilainen: piirrä viiva paikasta A paikkaan B, ympyröi tiettyjä kohteita, piirrä pisteitä tiettyihin paikkoihin, piirrä viiva paikasta A niin pitkälle kuin haluat. Kentällä on kohteita, joista saa pisteitä ja kohteita, joista menettää pisteitä.

Viivojen piirtäminenhän on helppoa, mutta tällä kertaa viivat piirretään kalvoille erillisen piirustusalustan päällä. Aikaakin on vain 30 sekuntia. Kun aika loppuu, kalvot nostetaan kentän päälle ja tarkistetaan, miten kävi. Jos pelaajan hahmotuskyky on kohdallaan, viiva kulkee siinä missä pitääkin, mutta aika usein näin ei käy.

Videopelien tapaan peli on jaettu maailmoihin ja kenttiin. Yhden pelin aikana pelataan yksi maailma, eli viisi kenttää ja loppubossi. Yhden maailman sisällä kentät eivät erityisemmin vaikeudu pelin aikana, mutta jokainen maailma on edellistä vaikeampi.

Haittoja ja hyötyjä

Tämä kaikki on vielä melko yksinkertaista, mutta tottahan toki peli on vielä tätä monimutkaisempi. Kentistä löytyy bonuksia ja pommeja, joista on hyötyä ja haittaa. Haitat voivat pakottaa piirtämään väärällä kädellä, huonolla otteella, kyynärpää suorana, toinen silmä kiinni tai levottomalla taustalla.

Bonuksillakin pääsee kiusaamaan muita: banaaninkuoren voi heittää toisen pelaajan pelilaudalle ja hyttysellä voi pakottaa tasapainottelemaan pahviläpyskää kynänsä päällä piirtäessään.

Nämä haitat piristävät peliä mukavasti. Niitä voi käyttää myös tasoituselementtinä: liian taitavalle pelaajalle voi antaa ylimääräisen haitan heti pelin alusta. Pelissä on myös hauska Arcade-pelimuoto, jossa kaikki pelaajat joutuvat kärsimään samasta haitasta.

Helppoa, mutta sekavaa

Loony Quest on hauska ja houkutteleva peli. Idea on nopeasti selitetty ja houkuttelee pelaamaan. Alku voi kuitenkin olla työläs, sillä pelin sääntökirja on hankala. Taitto on hyvin levoton ja asioiden järjestys vähän epämääräinen, eikä oikean säännön löytäminen ole helppoa kun kysymyksiä pelin aikana nousee.

Pelin säännöt eivät ole lopulta kovin vaikeat, mutta ensimmäiset pelit voivat olla vähän haastavia. Kun itse hallitsee säännöt hyvin, peli on kuitenkin helppo opettaa.

Komponentit ovat miellyttävän värikkäät ja oikein toimivat, sääntökirjaa lukuunottamatta.

Toimiva perhepeli tai aikuisten filleri

Loony Quest toimii sekä aikuisten kesken että perhepelinä. Perhepeliksi Loony Quest on tosin vähän vaikea. Ikäsuositus on 8+, joka on varsin kohdallaan. Nuoremmatkin pystyvät pelaamaan, etenkin jos puolen minuutin aikarajasta joustaa pienempien pelaajien kohdalla hieman, mutta varsinkin alun jälkeen maailmat käyvät sen verran vaikeammiksi, että lapsille jää helposti nollatulos. Meillä se ei ole toistaiseksi ollut ongelma; pidemmän päälle se voi olla tylsää tai mennä ohi oppimisen myötä.

Uudelleenpelattavuus on hivenen kysymysmerkki. Maailmoita on vain seitsemän, eikä niiden pelaaminen eroa toisistaan muuten kuin vaikeusasteen osalta. Tämä rajoittaa uudelleenpelattavuutta: osa maailmoista voi olla sen verran vaikeita, ettei niitä voi käytännössä pelata. Uusia pelaajiakaan ei välttämättä halua nakata vaikeampiin maailmoihin, joten itse pitää jaksaa pelata ensimmäisiä maailmoita kerta toisensa jälkeen – mahtaakohan jaksaa?

Eli lisäosiahan tämä peli kaipaa. Uusia kenttiä on sinänsä helppo luoda, ainakin materiaalien suhteen, lisäosahan vaatii vain uudet kenttäpohjat, mutta todella toimiakseen lisäosan pitäisi myös tuoda uudentyyppisiä haasteita eikä vain uusia puitteita perustehtäville.

Boksin sisältö

Faktat Loony Questista

Suunnittelijat: David Franck, Laurent Escoffier

Julkaisija: Libellud (2015), Lautapelit.fi (2016)

Mutkikkuus: Sääntökirja on vaikeampi kuin itse peli. Kunhan säännöt hallitsee, ne on helppo opettaa muille ja peli on vaivaton pelata.

Onnen vaikutus: Loony Quest on hyvin vahvasti taitopeli. Satunnaisefektit voivat vaikuttaa tulokseen jonkin verran, mutta taitavampi piirtäjä voittaa varmasti.

Vuorovaikutus: Toisia pelaajia voi kiusata banaaninkuorilla ja hyttysillä, mutta muuten pelissä ei ole vuorovaikutusta.

Teema: Pelaamisen kannalta on aika lailla yhdentekevää, mitä kentissä on, mutta kuvitus on kyllä hauskan näköistä ja videopelimäisyys voi olla joillekin houkutin.

Uudelleenpelattavuus: Maailmoita on vain seitsemän, joten ne tulevat melko pian tutuiksi, etenkin kun kentät perustuvat vain neljään eri tehtävätyyppiin. Pidemmän päälle Loony Quest kaipaa kipeästi lisäosia, joiden olisi syytä tuoda myös uusia tehtävätyyppejä.

Kieliriippuvuus: Itse pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5

Pituus: 20–30 minuuttia