Linko!

Korttipelejä harvemmin muistetaan erilaisissa vuoden peli -palkinnoissa, mutta välillä raadit sentään huomaavat pienempiäkin pakkauksia. Spiel des Jahreseissa Linko! (tai saksalaisittain AbluXXen) ohitettiin, mutta onneksi Itävallan Spiel der Spiele -raati oli tarkkana ja myönsi tälle erinomaisen nokkelalle korttipelille ansaitun vuoden peli -palkinnon.

Linko!:n taustalla on vanha tuttu kaksikko, Wolfgang Kramer ja Michael Kiesling. Pelin kannessa myhäilee ilves, mikä selittää myös pelin vähän tylsän nimen: linko on ilves esperantoksi. Saksalainen nimi viittaa myös ilvekseen, Luchs on ilves ja abluchsen taas verbi, joka viittaa jonkun päihittämiseen oveluudella – tämä nimi sopii pelille selvästi paremmin. Vaan käännäpä tuollainen napakaksi nimeksi, joka säilyttää alkuperäisen merkityksen…

Pelaamista ja varastamista

Monet korttipelit on helppo luokitella johonkin kategoriaan, mutta Linko! ei istu helposti mihinkään valmiiseen ryhmään. Pelin tarkoitus on päästä korteistaan eroon ja kerätä eteensä mahdollisimman paljon kortteja: kun joku lopettaa pelin, jokaisesta käteen jääneestä kortista menettää yhden pisteen ja jokaisesta eteen pelatusta kortista saa yhden pisteen.

Vuorollaan saa pelata kädestään niin monta korttia kuin haluaa, kunhan kaikki pelatut kortit ovat samannumeroisia (pakassa on kortit 1–13, kukin kahdeksaan kertaan, ja lisäksi viisi jokeria). Kortit pelataan settinä eteen siten, että ne peittävät osin viimeksi pelatut kortit. Sitten katsotaan, pääseekö varkaisille!

Tämä on pelin suola. Jos pelaat setin, jossa on yhtä monta korttia kuin toisen pelaajan aikaisemmin pelaamassa setissä ja kortit ovat arvokkaampia, saat varastaa toisen pelaajan setin. Varastaa saa vaikka jokaiselta muulta pelaajalta, mutta ainoastaan päällimmäisen, viimeksi pelatun setin. Aiemmin pelatut setit ovat turvassa, ainakin niin kauan kuin päällä on jotain. Jos päällä oleva setti varastetaan, alemmatkin ovat vaarassa.

Kun setti varastetaan, varmaa on se, että se lähtee pöydästä. Mihin se menee, riippuu pelaajista. Varas saa ensin valita, ottaako setin itselleen vai ei. Jos ottaa, varas saa kortit käteensä. Jos varas ei kortteja kelpuuta, omistaja saa valita, nostaako kortit käteensä vai heittääkö poistopakkaan. Lopuksi varkauden uhri nostaa setin koon verran kortteja käteensä pakasta, jos ei ottanut varastettuja kortteja.

Taktista varastamista

Vaikka pelin tarkoitus on päästä korteista eroon, isojenkin korttisettien varastaminen on järkevää – ainakin pelin alkupuolella. Iso setti toki kasvattaa kädessä olevien korttien määrää, mutta se voi samalla mahdollistaa vielä isomman korttisetin rakentamisen. Siitä saa runsaasti pisteitä ja isompaa settiä on vaikeampi varastaa.

Alkupelissä varastuttaminenkin on hyvä idea, eli pienten settien tai yksittäisten korttien pelaaminen siinä toivossa, että joku ne varastaisi. Silloin pääsee nostamaan uusia kortteja. Kortit nostetaan joko pakasta tai pöydän keskellä olevasta kuuden kortin avorivistä, jossa voi hyvinkin olla jotain hyödyllisempää.

Peli päättyy, kun joku saa kätensä tyhjennettyä. Toinen lopetusehto on pakan loppuminen. Se on harvinaista pienemmillä pelaajamäärillä, mutta isommalla porukalla pelit päättyvät lähes poikkeuksetta pakan loppumiseen.

Epätavallinen, hauska peli

Linko! on todella onnistunut korttipeli. Se on yksinkertainen, helposti opetettavissa ja hauska. Samalla se on hyvin epätavallinen, eikä oikeastaan muistuta juurikaan muita pelejä. Tästä seuraa se, että kaikki ovat ensimmäisen pelin ajan täysin pihalla: alussa saa ison kourallisen kortteja, eikä ole oikeastaan mitään ajatusta, mitä niillä pitäisi tehdä. Säännöt ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta niiden seuraukset eivät. Voin lohduttaa, että peli aukeaa kyllä kertapelaamisella, toisessa erässä on jo selvästi paremmin kärryillä.

Peli toimii notkeasti eri pelaajamäärillä. Kaksinpeliä varten on olemassa erilliset AbluXXen Duell -säännöt, joissa mukaan tulee kolmas pelaaja, jolta voi ryöstää kortteja, mutta joka ei tee muuta. En ole vielä ehtinyt testata, mutta peli toimii kuulemma erinomaisesti näinkin.

Jos tätä Ravensburgerin peliä ei muuten suomalaisista pelikaupoista löydy, niin kyselemällä sitä varmasti saa valikoimiin. Jos haluat kokeilla peliä, säännöt ovat netissä ja korteiksi kelpaa mainiosti kaksi tavallista korttipakkaa ja viisi jokeria. Herää tietysti kysymys, kannattaako peliä sitten ylipäätään ostaa, mutta oikean korttipakan yhtenäinen värikoodaus eri numeroille helpottaa kyllä pelaamista.

Faktat Linko!:sta

Suunnittelijat: Michael Kiesling, Wolfgang Kramer

Julkaisija: Ravensburger (2014)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat helpot, mutta se, miten peliä kannattaa pelata, selviää jossain vaiheessa ensimmäisen pelin aikana.

Onnen vaikutus: Linko! on korttipeli, jossa on luonnollisesti tuuria mukana hyvä annos.

Vuorovaikutus: Toisilta saa varastaa, joten itsekseen ei saa omaa peliään rakennella.

Teema: Peli on abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on sen verran jujua, että sitä kyllä jaksaa pelata fillerinä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5, parhaimmillaan 3–4 pelaajalla.

Pituus: 10 minuuttia jakoa kohden, muutama jako on hyvä peli eli noin 30 minuuttia.