Let’s Hit Each Other with Fake Swords

Tou… chee! Peli sinulle joka olet etsinyt hyvää syytä esitellä miekkailutaitojasi ja heittäytyä hetken vietäväksi. Tai ihan vain pitää hetken hauskaa. Tässä pelissä kortit määräävät mitä pelissä tapahtuu.

Let’s Hit Each Other with Fake Swords on suunnattu partypeliksi ja soveltuu hyvin myös perheille pieneen aktiiviseen yhdessäolohetkeen.

Korttien keruuta miekkamanöövereillä

Pelin tavoitteena on kerätä itselleen kolmen saman värisen kortin sarjoja. Se joka saa sarjat ensimmäisenä kerättyä on voittaja. Pelin valmistelu on yhtä nopeaa kuin pelaaminen – miekat asetetaan vastakkaisille puolille pöytää, nostopakka pöytään ja valitaan aloituspelaaja, joka toimii ensimmäisenä kierroksenvetäjänä eli taistelujohtajana (Fight Boss). Kortteja saa valitsemalla korttipinoja kierroksella – toisinaan halutuimpien korttien eteen täytyy tosin taistella miekoin. Koska kortteja jaetaan usealle pelaajalle joka kierros, peli on yleensä nopea. 

Taistelunjohtajan rooli on hauskin ja halutuin, siksi se siirtyykin myötäpäivään joka kierros. Taistelunjohtaja muodostaa nostetuista korteista pinot, joista kierroksella valitaan, päättää kiistatilanteissa ja tuomaroi miekkataistelun – tai delegoi tuomarointivastuun jos tarttuu itse miekkaan. Pinojen ei tarvitse olla tasan jaettuja, mutta kaikkien pitää nähdä hyvin mitä pinoissa on ennen kuin tulee pinon valinnan aika, ja jokaisessa pinossa pitää olla ainakin yksi kortti. Käytännössä etenkin ensimmäisellä pelikerralla ja lasten kanssa pelatessa etenkin aluksi on hyvä ihan ääneen käydä läpi mitä mikäkin pino tarkoittaa, vaikka kortit nopeasti oppiikin. 

Sitten lasketaan kolmeen ja kaikki pistävät kätensä niiden korttien päälle, jotka haluavat.  Jos olit ainoa, joka tietyn pinon haluaa, voit ottaa kortit itselle. Jos pinoa haluaa useampi, syntyy taistelu, jonka säännöt määräytyvät pinon korteista. Jokaisella kierroksella pelataan vain yksi miekkataistelu. Toisinaan useampikin kuin kaksi saattaa janota samaa pinoa, jolloin taistelunjohtaja saa päättää ketkä taistelevat. Viisinpelissä saattaa sattua myös niin että kahta pinoa haluaa kaksi pelaajaa – tässäkin tapauksessa taistelujohtaja päättää mikä taistelu käydään. Kortit, joita kukaan ei valinnut, tai joita useampi halusi, mutta joista ei taisteltu, laitetaan poistokasaan.

Taistelujohtajan tehtävä on valvoa että kortteja noudatetaan, ja kertoa heti jos tapahtuu virhe. Silloin taistelu päättyy ja toinen pelaaja voittaa. Jos virheitä ei tapahdu, se joka osuu toisen pelaajan keskivartaloon (päätä tai raajoja ei lasketa) miekallaan ensimmäiseksi, voittaa kierroksen ja pinon itselleen. 

Kohteliaisuuksia ja hassuttelua

Vastustajat astuvat vastakkain, niin kauas että vain miekan kärjet koskettavat toisiaan. Taistelunjohtaja ääni kajahtaa: ”3.. 2… 1… Taistelkaa”. Taiston aluksi miekat lentävät kädestä toiseen kun yhdellä jalalla uljaasti seisovat taistelijat aloittavat taiston. Miekan kiinniotto ei ole helppoa, mutta molemmat onnistuvat nappaamaan sen kaatumatta. Muutamalla loikalla pelaaja hyppää lähemmäs vastustajaa. Valitettavasti miekka osuu ensimmäisellä huitaisulla sohvaan, jonka vuoksi hänen on kumarrettava ennen kuin mitään muuta voi tehdä. Mutta kumartaessaan yhdellä jalalla hän horjahtaa – ilmassa ollut jalka koskettaa maata vain hetken mutta taistelunjohtaja huudahtaa virheen ja kierroksen voitto menee vastustajalle. No, aina on seuraava kerta.

Taistelut herättävät tunteita ja väittelyä, mutta taistelunjohtajan sana on laki. Koska innovatiiviset pelaajat voisivat heittäytyä mahdottomiksi pinojen luonnissa, kerättävillä väreillä on myös merkitystä taistelun kulkuun. Pinossa vihreä kortti on niin kutsuttu aloitustoiminto. Kortti voi esimerkiksi edellyttää että taistelija pyörähtää piruetin tai heittää miekkansa päänsä yli. Tämä on tehtävä ennen kuin taisteluun voi ryhtyä.

Violetit kortit taas määrittelevät koko taistelun ehtoja. Peli voi vaatia esimerkiksi että taistellaan suorin käsin tai yhdellä jalalla seisten – näitä sääntöjä tulee noudattaa taistelun alusta loppuun asti. Keltaiset kortit ovat lisäehtoja miekan osumiin (oli miekka osunut vastustajaan, toiseen miekkaan tai vaikka seinään). Keltaisen kortin ehtoa pitää noudattaa joka kerta. Kenties sinun pitää kumartaa tai lausua aiemmin mainitsematon kohteliaisuus vastustajalle.

Peliä on tasapainotettu nuoremmille pelaajille, sillä harmaat kortit antavat apuja lyhyemmälle pelaajalle. Kortti saattaa esimerkiksi sanoa että taistelu saa kestää 20 sekuntia – jos se kestää kauemmin, lyhyempi pelaaja voittaa automaattisesti.

Korttipinojen suunnittelu on merkittävin strateginen paikka, jonka peli tarjoaa. Voittoa janoava voi seurata, mitä kortteja muut tarvitsevat ja suunnitella itselleen ideaaleja väriyhdistelmiä. Peli on kuitenkin hauskaa vaikka keskittyisi tekemään mielenkiintoisia korttiyhdistelmiä.

Riemukas leikki korttien kera

Let’s Hit Each Other with Fake Swords on kiistatta söpö isosilmäisine miekkoineen, ja kiitosta ansaitsee miekkojen laatu – ne ovat olleet vauhdikkaassa käytössä, mutta ovat yhä ehjiä ja osumat eivät tunnu ikäviltä edes innokkaimpien pelaajien huitaisemina. Miekat eivät koottuna mahdu laatikkoon takaisin, niinpä parin ensimmäisen kerran jälkeen päädyimmekin säilyttämään miekkoja seinällä laatikon sijaan, mikä on voinut vaikuttaa kiinnityksen kestävyyteen. Siltä varalta että miekat alkavat löystyä, pari varakiinnikettäkin laatikosta löytyy.

Kehut ansaitsee myös pelin henki. Huijaamisesta eli toisella kädellä tarkoituksella miekan torjumisesta häviää ottelun, ja korttien sisältö kannustaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Keltaiset kortit pyrkivät hillitsemään hiukan kaaosta ja sitä, että taistelu ei muutu pelkäksi miekalla paasaamiseksi.

Minulla on kuitenkin vaikeuksia päättää, onko kyseessä peli vai leikki. Mitenkään vakavasti peliin ei tule suhtautua: hauskuus syntyy siitä, kun heittäytyy jo lähtökohtaisesti hassujen korttien vietäväksi. Korttien kerääminen tuntuu sivutoiminnolta, sillä taistelujen voitot ovat ne, joista mieli kirkastuu, eikä taisteluitta saatu voitto tunnu erityiseltä – vaikka sekin on mahdollista.

Ympäristö on hyvä valmistaa peliä varten hyvin. Peli vaatii tilaa kun toisinaan miekat lentävät ja huitovat laajassa kaaressa, eikä ole täysin poissuljettua, että pelaajista joku kaatuu, joten terävät kulmat ja särkyvät tavarat eivät lähelle pelialuetta kuulu. Naurua, huutoa ja pientä kaaosta sen sijaan on varmasti luvassa.

Kortit antavat mahdollisuuden hauskoille ja myös hankalille yhdistelmille, ja asettavat raamit jotka varmistavat että yksittäinen taistelu pysyy lyhyenä. 72 kortin pakka tulee nopeasti kahlattua, joten erilaiset kortit ja useimmat yhdistelmät tulevat nopeasti tutuiksi. Mutta pelin tenho syntyykin miekkataistelun huvista. Tämän pelin ansiosta aikuisetkin sukeltelivat, väistelivät ja juoksivat. Joten oli kyseessä peli tai leikki erityisillä säännöillä, feikkimiekat ovat hauska filleri nostamaan peput penkistä pelisessioiden välillä, ja miksipä siinä ei olisi ainesta peli-iltaa useampaankin kierrokseen.

Faktat Let’s Hit Each Other with Fake Swordsista

Suunnittelijat: Eric M. Lang, Ian Clayman, Mary Georgescu

Julkaisijat: Exploding Kittens (2024)

Mutkikkuus: Helppo, säännöt oppii muutamassa minuutissa.

Onnen vaikutus: Vähäinen, voitto riippuu enemmän taktiikasta valita pinot oikein ja koota vaihtoehdot sopivasti.

Vuorovaikutus: Pelin idea on luoda vuorovaikutusta pelaajien välille.

Teema: Fyysiset miekat tuovat pelin teeman käsinkoskeltavaksi.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, vaikka pakan kortit tulevatkin melko pian tutuiksi.

Saavutettavuus: Kortit ovat englanniksi, mutta selkeät kuvat auttavat tunnistamaan eri kortit parin pelin myötä, vaikka kieltä ei osaisikaan. Kortit on eroteltu värin lisäksi symbolein.

Pelaajamäärä: 3–6.

Pituus: 15 minuuttia, kuten laatikko lupaa.