Leonardo da Vinci on taas yksi Firenzen renessanssinerojen maailmaan sijoittuva peli. Princes of Florencea pelanneet tuntenevat olonsa tutuksi. Tällä kertaa pelaajat tosin ovat keksijöitä, jotka rakentavat tavaraa kaupungin ruhtinaan toimeksiannoista. Tekijät ovat myös italialaisia – kenties tietty kotikenttäetu auttaa?
Pelin idea
Pelaajat valitsevat joka vuoro salaa, mitä keksintöjä laboratorioissaan kehittelevät. Keksinnöt vaativat resursseja ja aikaa. Sen jälkeen työläiset lähetetään liikkeelle, osa kaupungille haalimaan resursseja, osa laboratorioihin tekemään töitä.
Kaupungilla on erilaisia kohteita, joista pelaajat saavat erilaisia etuja ja resursseja. Eniten työläisiä kohteeseen lähettänyt saa edun ilmaiseksi, muut joutuvat maksamaan. Työläisiä on rajallisesti, joten panostaminen johonkin tiettyyn kohteeseen tarkoittaa aina heikompaa panostusta muualla.
Kun pelaajan työläiset ovat työstäneet keksintöjä laboratorioissa riittävän monta miestyöviikkoa, keksintö valmistuu. Ensimmäisenä keksinnön valmistava saa parhaat tuotot; jos muut saavat saman keksinnön valmiiksi myöhemmin, he saavat vähemmän rahaa.
Raha on se, joka pelin lopulta ratkaisee. Parhaan tuoton keksinnöilleen saanut vie voiton. Pelin lopussa saa myös bonuksia erilaisista suorituksista, kuten siitä, että rakentaa erityyppisiä keksintöjä. Tarkka suunnittelu palkitaan, sillä varsinkin loppupelin kuviot pitää olla tiedossa jo hyvän aikaa etukäteen, muuten tulee vain sutta.
Erilainen optimointipeli
Leonardo da Vinci on periaatteessa varsin tyypillinen optimointipeli, jossa pelaajat rakentavat ”moottorin”, jolla sitten tuotetaan voittopisteitä mahdollisimman tehokkaasti. Pelissä on kuitenkin piirteitä, jotka erottavat sen muista samantyyppisistä peleistä. Esimerkiksi pelaajien välistä vuorovaikutusta Leonardo da Vincissä on enemmän kuin yleensä.
Peliä on kritisoitu lähinnä siitä, että pelaajat valitsevat rakentamansa keksinnöt salaa ja jos kaksi pelaajaa tekee samaa keksintöä, toinen kärsii. Jos pelaaja arvaa onnekkaasti ja valitsee keksinnön, jota kukaan muu ei tee, hän hyötyy. Tämä ongelma on hyvin pitkälle makuasia, jotkut nauttivat epävarmuudesta, toisia se ärsyttää. Ongelmaa voi ratkaista pelaamalla avoimilla korteilla.
Leonardo da Vinci on tyylikäs peli, jossa erilaiset pelimekaniikat yhdistyvät sulavasti ja saumattomasti yhteen. Peli tarjoaa nopean ja napakan optimointiharjoituksen, jossa on totuttua enemmän vuorovaikutusta pelaajien välillä. Pelistä ei välttämättä ensimmäisillä pelikerroilla osaa vielä nauttia täysin, sillä miellyttävä pelikokemus edellyttää pelin kulun tuntemista. Kunhan pelaa pari kertaa, peliä osaa arvostaa enemmän.
Suunnittelija: Acchitocca, Antonio Tinto, Flaminia Brasini, Stefano Luperto, Virginio Gigli
Julkaisija: daVinci Games, Lautapelit.fi
Ilmestymisvuosi: 2007
Pelaajamäärä: 2–5
Pituus: 60–90 min
Lorenzo il Magnifico
Yedo
Caylus
Robinson Crusoe: Adventure on the Cursed Island
Agemonia
Viticulture
Principato
The Voyages of Marco Polo
Princes of Florence
Genoa
De Vulgari Eloquentia
Caverna: The Cave Farmers
Yksi vastaus aiheeseen “Leonardo da Vinci”
Tästä arvostelusta pisti silmään lause ”nopea ja napakka”, joka oman kokemukseni mukaan ei sovi tähän peliin sitten millään. Olen pelannut peliä 4-5 kertaa ja lyhimmillään on taidettu sohlata pelin kanssa 3 tuntia. Jos pelaajilla on vähänkään taipumusta ArPomiseen, niin tässä sitä on tarjolla.
Vinkkinä korttien piilossapitämiseen, kannattaa hommata värillisiä korttisuojia, minne tällätä materiaalit, koska muuten on turhan helppo nähdä monenko kortin ihmettä kukin pelaaja on tekemässä.
Tämä on muuten siitä ilkeä peli, että parilla epäonnistuneella siirrolla voit tuhota kaiken edistymisesi. Yhdessä pelissä olen todistanut, että kaveri johti peliä reilusti puolessa välissä ja hävisi lopussa käytännössä kaiken riskipeliin ja pariin virheeseen.